Artikkelit

Julkaistu

Harjoittelussa Visit Tampereella

Visit Tampere on yksi Suomen matkailun alueorganisaatioista, joka pyrkii lisäämään matkailijoiden määrää sekä tukemaan matkailualan yrityksiä Tampereen seudulla. Tavoitteena on myös lisätä Tampereen tunnettavuutta kansainvälisillä markkinoilla. Visit Tampere tarjoaakin harjoittelijalle mainion näköalapaikan matkailualaan ja matkailun kehitykseen alueella.

Harjoittelijan toimenkuvaan Visit Tampereella kuuluu matkailuneuvonta puhelimitse ja digitaalisissa kanavissa. Sen lisäksi harjoittelija osallistuu moniin erilaisiin markkinoinnin tehtäviin, kuten sivuston tapahtumakalenterin ja artikkeleiden ylläpitämiseen. Asiantuntijaorganisaatiossa harjoittelijalla on myös mahdollisuus hakeutua oman mielenkiintonsa mukaan esimerkiksi digitaalisuuden, vastuullisuuden, sekä kongressitoiminnan avustaviin tehtäviin.



Viisikuukautisen harjoitteluni aikana minäkin pääsin mukaan moniin mielenkiintoisiin projekteihin. Sain käyttää luovuutta markkinointimateriaalien kirjoittamisessa, suunnitella ohjelmasisältöä kansainvälisille pressimatkailijoille, avustaa konferenssikävijöitä, laatia erilaisia selvityksiä asiantuntijoiden tarpeisiin sekä toimia valokuvaajana. Pääsin myös osallistumaan muun ”visitin porukan” mukana erilaisiin tapahtumiin ja koulutuksiin sekä tutustumaan matkailualan yrityksiin ja tietenkin Tampereen, maailman saunapääkaupungin, löylyihin!



Harjoittelupaikkaa miettiessä ensimmäisenä ajatuksena totta kai on harjoittelijan työtehtävät ja sen tuomat mahdollisuudet. Osaamisen lisäksi harjoittelu antaa kuitenkin myös muita eväitä työelämään valmistautumiseen. Toimiminen osana työyhteisöä opettaa harjoittelijalle tärkeitä työelämätaitoja, jotka ovat mielestäni vähintään yhtä tärkeitä kuin ammatillinen osaaminenkin. Lisäksi harjoittelupaikka on hyvä pohja alalla verkostoitumiseen. Joillekin harjoittelupaikka saattaa olla jopa tulevaisuuden työpaikka!

Näin kävi esimerkiksi Heli Jokelalle, SAMK:n matkailualan alumnille, joka aloitti harjoittelijana Visit Tamperetta edeltäneessä Tampereen matkailutoimistossa vuonna 2008 ja toimii nykyään Visit Tampereen markkinointi- ja viestintäpäällikkönä.

Kun tulin matkailuneuvontaan harjoitteluun, en ajatellut jääväni ihan näin pitkäksi aikaa. Alan ja organisaation muuttuessa Visit Tampere on kuitenkin tarjonnut vuosien varrella aina uusia haasteita ja mahdollisuuksia, joihin olen huomannut haluavani tarttua. Pitkästä kokemuksesta ja yrityskentän tuntemuksesta on meillä tietenkin hyötyä, mutta myös erikoisosaamisen tarve esimerkiksi digimarkkinoinnin ja tiedolla johtamisen näkökulmista on vuosien varrella noussut pintaan. Kuka tietää, mitä osaamista matkailumarkkinoinnissa muutaman vuoden päästä tarvitaan?

Täältä perspektiivistä tekeekin mieli sanoa: Matkailualan AMK-koulutus antaa hyvän pohjan omannäköiselle uralle matkailun parissa. Ala kuitenkin muuttuu jatkuvasti, ja kuten on nähty, myös yllättävät olosuhteet vaikuttavat matkailuun ja sen tarjoamiin työmahdollisuuksiin. Mielestäni paras taktiikka onkin seurata omia kiinnostuksen kohteita, ja olla vuosien varrella valmis päivittämään niin ajatuksiaan kuin osaamistaan. Vain taivas on rajana, ja innokkaille ammattilaisille on aina kysyntää, Heli Jokela kertoo.

Visit Tampere oli itselleni unelmien harjoittelupaikka, joka onnistui vieläpä ylittämään kaikki odotukseni.

Valikoituipa harjoittelupaikaksi mikä hyvänsä, olemme Helin kanssa molemmat samaa mieltä, että harjoittelu on varmasti opettavainen kokemus, jota voi hyödyntää monin tavoin työelämään sukeltaessaan!



Teksti: Sofia Viertola, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija
Kuvat: Sofia Viertola (kuvat on otettu osana Visit Tampereen harjoittelutehtäviä)


Julkaistu

Työelämäyhteistyön molemmat puolet

Olen vuonna 2021 Satakunnan ammattikorkeakoulusta valmistunut matkailun restonomi. Opintojen aikana minulle tulivat kursseilla tutuksi porilaisten ja satakuntalaisten yritysten kanssa tehtävä yhteistyö, jonka avulla me opiskelijat pääsimme projektien kautta vilkaisemaan työelämään. Vuoden 2023 keväänä istuin nyt pöydän toisella puolella kuuntelemassa opiskelijoita, kun Pesäkarhut toimi toimeksiantajana heidän toteuttamassaan projektissa.

Tätä blogia kirjoittaessani olen toiminut Pesäkarhujen tapahtuma- ja yhteyspäällikkönä vuoden verran. Tapahtumat kiinnostivat minua paljon jo opintojeni aikana ja työnkuva on monipuolinen, mutta tuskin olisin silti osannut odottaa tällaista pestiä valmistumisen jälkeen. Restonomin polku voikin olla yllätyksellinen, eikä näitä mahdollisuuksia kannata liikaa pelätä. Jopa seuratyö pesäpallon parissa voi lopulta vastata huomattavan paljon sitä kokonaisuutta, mihin tutkinto on sinua valmistanut – työhön kun kuuluu kaikkea tapahtumien järjestämisestä sosiaalisen median viestintään.


Markkinointitoimeksianto opiskelijoille

Entä miltä työelämäyhteistyö vaikutti toimeksiantajan näkökulmasta? Pesäkarhut teki opiskelijoiden kanssa projektin, jossa markkinoitiin tälle kohderyhmälle kauden ensimmäisiä otteluita. Projektin tärkein tavoite oli nostaa esille Pesäkarhujen brändiä ja kasvattaa tietoisuutta seurasta opiskelijoiden keskuudessa. Sain kuulla tästä positiivista palautetta, ja tässä tavoitteessa oltiin onnistuttu hyvin. Kiitos siitä ryhmän jäsenille!

Projekti voikin olla hyvin mielenkiintoinen prosessi, kun huomaa opiskelijoiden olevan selkeästi motivoituneita. Sama pätee toki toimeksiantajaankin, sillä työllä on oltavat selkeät raamit ja realiteetit. Paras anti on kuitenkin se, että opiskelijat kykenevät kertomaan omia ideoitaan rohkeasti ja tekemään toteutuksesta omanlaisensa. Silloin ryhmän työhön voi luottaa, eikä oma työtaakka kasva liikaa. Molemmilla osapuolilla on tässä tilanteessa voitettavaa – yritys/yhdistys hyötyy asetettujen tavoitteiden kautta, kun taas opiskelijat keräävät arvokasta kokemusta.


Projektityöskentely on antoisaa kaikille osapuolille

Muistan itse, kuinka saatoin vähän jännittää tällaisen työn suorittamista opiskelijana. Millainen toimeksiantaja on, ovatko tulevat vaatimukset liian haastavia? Jälkeenpäin katsottuna tällaiset ajatukset tuntuvat hassuilta. Sekä toimeksiantajan että projektin opiskelijoiden kannattaa suhtautua koko työhön avoimin mielin. Kun osapuolet löytävät selkeän linjan ja ymmärtävät toistensa näkemyksen työn tarkoituksesta, voi kokemus ja lopputulos olla molemmille antoisa.

Opiskelijana opin työelämäyhteistyön kautta projektien toteutuksesta käytännössä sekä yhteistyöstä eri tahojen välillä. Toisesta näkökulmasta ymmärsin nyt myös paremmin nuorten opiskelijoiden kanssa tapahtuvan innovoimisen hyödyn ja uusien ideoiden merkityksen.

Jos siis olet tulevaisuuden restonomi tai mahdollinen toimeksiantaja, minulla on vielä yksi neuvo: yhteistyöstä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti!


Teksti ja kuvat: Joakim Heinonen, matkailuliiketoiminnan restonomi, SAMKin alumni


Julkaistu

How solo travelling and moving abroad by myself has changed me

I have always loved travelling and exploring the world. My first flight was when I was 7 years old. We flew to Israel to have a family holiday. After that I have had beach holidays with family, city vacations with friends, and solo trips. All of these has its pros and cons but I would like to open a little bit why solo travelling has had the biggest impact in my life.

Poland

My first solo travel destination was to Gdansk, Poland. It actually happened accidentally. I asked some of my friends to join but when they were not able, I asked myself why I couldn’t go alone? I did and that was the best decision. You are free to have your own timetable and no need to make compromises with anyone. You can explore as much as you want or as little as you want, and maybe just focus on eating and enjoying the atmosphere. The second option was the one what I did in Poland. I did explore a little bit the city but mostly just wanted to relax. It is easy to make friends in hostels as those are full of people around the world. You can choose if you want to sleep in a big mixed dorm or if you prefer to stay in a smaller dorm with the same gender. In the best hostels I’ve also got free waffels 😊

Dubai

On 2015 I got frustrated to live in Finland and I moved to work to Dubai, United Arab Emirates. Over there I worked in a customer service field. Having colleagues from four different countries and cultures increased my cooperation and relationship skills with people from different backgrounds. Middle East is definitely not the easiest place to experience living abroad but it gave me lots of self-confidence, memorable moments and a long-lasting tan.

Thailand and Australia

On 2018 I packed my backpack again and without any clear plan, I moved to Australia. I flew there via Thailand where I stayed one week. I didn’t know anyone from Thailand when I arrived but got new friends from there. Suddenly I found myself being part of a coreography performance on the street, arranged by a student group. So, you never know from where you are gonna find yourself when you travel alone.

Australia offered koala cuddling, easy going people, and surfing lessons. I lived in a city called Melbourne. Melbourne is very international and the city feels like a European city. Like in Dubai, I was working in a customer service field also in Australia.

Australian accent can be very thick and they abbreviate lots of words which was a little bit of a challenge in the beginning. Quite quickly I was able to understand more and more and after 6 months I found myself talking with abbreviated slang words myself.  So, Australia definitely increased my English skills but gave also memorable moments and lots of knowledge about life downunder.



When you’ve once experienced living alone in another country, you live everyday life speaking other language than your own native language, and solve problems independently, you grow a lot and you also learn a lot about yourself. Things are not always going smoothly and sometimes it is difficult to find the right attitude, but you gain a very valuable experience and it gives you the best education for life.


Text and photos: Matleena Knuutila, first year International Tourism Management student


Julkaistu

Verkostoitumisen merkitys

Verkostoitumisen merkitystä painotetaan monessa paikassa, mutta vasta näin opintojen loppupuolella olen todella ymmärtänyt sen merkityksen. Opintojeni alussa päätin, että otan toisesta korkeakoulututkinnostani kaiken mahdollisen irti. Lähdin rohkeasti mukaan erilaisiin kilpailuihin ja suorittamaan kursseja erilaisilla toteutustavoilla.

Mieleenpainuvin kokemus on kuitenkin ollut Restokisat Jyväskylässä 2022. Totta kai mieleen jäi voitto, mutta myös siellä tavatut ihmiset ja heidän kanssaan vaihdetut ajatukset. Opettajat olivat vastuussa joukkueen kokoamisesta ja päädyinkin minulle aiemmin tuntemattomien ihanien naisten kanssa samaan joukkueeseen. Yhteinen tavoite tiivisti joukkueemme nopeasti ja yhteistyö sujuikin helposti. Näin vuoden jälkeen Satamimmien WhatsApp-ryhmään kilahtaa vieläkin viestejä ”mitä teille kuuluu?”



Kisojen aikana tutustuin myös moneen muuhun opiskelijaan eri kaupungeista. Kilpailutehtävien välissä ja iltaisin oli varattu aikaa verkostoitumiselle ja keskustelulle. Ajatuksia vaihdettiin paljon matkailu- ja ravintola-alan tulevaisuudesta ja työelämän unelmista. Havahduin itse siihen todellisuuteen, että lähes jokainen meistä haaveili erilaisesta työurasta, mutta opiskelemme kaikki samaa alaa. Koulutuksemme tarjoaa todella laajat mahdollisuudet työskennellä erilaisissa tehtävissä. Osa joukkueestamme on jo valmistunut ja työskenteleekin nyt maailmalla erilaisissa tehtävissä.

Yhdistystoiminta kasvattaa verkostoja helposti ja hauskasti

Olen toiminut Porin Restonomiopiskelijat PoReston hallituksessa kaksi vuotta, ja sitä kautta kiertänyt monenlaisissa verkostoitumis- ja koulutustilaisuuksissa. Aluksi ajattelin, että verkostoituminen verkossa on lähes mahdotonta, mutta todellisuudessa se on helppoa, kunhan vain heittäytyy. Kamera auki, mikki auki ja vaihtamaan ajatuksia. Tuntuu upealta, kun pääsee tapaamaan näitä ihmisiä livenä! PoRestona halusimmekin järjestää meidän alamme opiskelijoille mahdollisimman paljon tilaisuuksia tutustua toisiinsa hauskan pidon merkeissä.


PoReston hallitus 2022

PoReston jälkeen otin haasteen vastaan ja lähdin mukaan Suomen Restonomiopiskelijaliitto Sureon hallitukseen. Sureon toiminnassa ollaan paljon tekemisissä muiden restonomiopiskelijoiden kanssa. On ihanaa tuntea olonsa tervetulleeksi missä vain liikunkin. Esimerkiksi reissatessa junien vaihtoaika voi olla aika pitkäkin, niin on ihana laittaa viestiä tutuille ja aina löytyy kahviseuraa! 

Verkostoitumalla myös työelämä helpottuu, minun on helpompi soittaa kaverille ja kysyä vaikka apua tai tarjousta liittyen tapahtumaan. Tiedän keneltä voin pyytää apua, kun haluan lähteä järjestämään tapahtumaa tai kenelle voin laittaa sähköpostia ja pyytää tarjousta majoitukselle. Eräs voi auttaa minua valitsemaan onnistuneet tarjoilut juhliin ja toinen voi auttaa minua, kun tietokoneeni hajoaa.

Lähde siis rohkeasti verkostoitumaan!


Teksti ja kuvat: Jonna Hautamäki, valmistuva Matkailuliiketoiminnan opiskelija


Julkaistu

Seven unexpected situations during traveling

It can happen to you anywhere, something unexpected. It can be something not wanted or not so funny. It can also be the cherry on top of the cake and the funniest thing ever.  An unexpected situation during traveling might be the one thing that you are talking about to your friends and family when you come home. You can still remember that unexpected situation after many years.

For me, those unexpected situations occurred in almost every destination I have visited. Maybe at that moment, every unexpected situation didn’t feel like the cherry on top of the cake, but after a while, they bring a smile to my face, because you know that’s life and hey, at least I have interesting stories to tell when I’m old in the rocking chair. Here are seven examples of the unexpected situations that happened to me during my travels.

Phuket, Thailand             

After sitting for about 11 hours on the bus from Bangkok to Phuket, my bladder was about to explode. We finally arrived and I rushed off the bus. To my horror, I found that there was nothing nearby that I could go to for necessities. Fortunately, however, I noticed this hair salon a little further away. I ran there with my backpack and when I got in the door, I shouted “Sawasdee ka!” and crossed my legs 😀 The hairdresser laughed a little and pointed with her hand to come here. We went to the back room and there was this room with only one hole in the ground. After seeing that hole in the ground I was in heaven. Best hole ever!

El Gouna, Egypt

I was just wandering around and found myself at this bag and shoe shop (surprisingly). I was just looking around and this man (the shop owner) came to me and he was showing me the bags and then he asked how long I’m going to stay in Egypt. I answered and then he was asking me if I was interested to work with him in this same shop where we were.

That wasn’t the last time some local offered me a job opportunity, even though I wasn’t searching for any job. It happened also in Cyprus and in the clothing store. I went to this clothing store, and I was just wandering around looking to buy some nice dresses. The clothing store saleswoman comes to me and asks how I can help, and I say thank you but I’m just looking. After a while, the woman comes to me again and asks how long I plan to stay in Cyprus, and when I answer, she asks if I would be interested in working in that clothing store!

Once upon a time in a cornfield far, far away

I was having a hot air balloon flight above the pyramids. When the flight came to its end and we needed to land on the ground, the hot air balloon man who was in charge of the flight was saying that we have to change our landing spot. So, in the end, we landed in the middle of the cornfield.

When we were getting out of the balloon, we were surrounded by local countryside children. They were putting their hands out in the way that they did expect that we had something to give them, like money. The kids surrounded us in a way that made it hard to start moving forward. We somehow managed to continue our way to get away from that cornfield as the man who was in charge of the balloon flight said that we need to go as fast as we can away from the begging children.


Bangkok, Thailand

What I have learned from these unexpected situations during traveling is that sometimes you just have to improvise.  I was wandering around in Chinatown and felt like eating. I found one stall where a local man sold skewers. The skewers looked and smelled really good. I wanted to buy it, but I can’t speak Thai. I asked the seller in English, is this pig? To which I got a response in Thai. The only thing I came up with was that I make noises of different animals, such as the sound of a cow and a pig, in order to know what meat the skewers are made of. So, I pointed at the skewer I wanted and made pig noises. The man laughed and nodded his head. At least one local had arrived next to me. Suddenly one of the locals could speak enough English to say that yes, it is a pork skewer.

Phuket, Thailand

I had a bus ticket with the seat number in my hand. When the bus arrived, I presented the ticket to the driver, and he gestured toward the back of the bus. I walked towards the back of the bus and looked at my ticket the whole way, which read seat number 67. I got to seat number 66 and then the bus ran out of seats. I wondered about it out loud in English and by chance, there was a man nearby who knew English, and he looked at my ticket and laughed and said that there was nothing he can do about it and to go and sit there and pointed to one empty seat on the bus. The whole way I was watching at my backpack like a lion mother, and I couldn’t sleep because I was absolutely sure that this seat belongs to someone. Well, it turned out that the seat didn’t belong to anyone, so I got off the bus in Bangkok, tired.

Edfu, Egypt

I was enjoying my horse carriage ride in Edfu. I had the privilege of sitting next to the driver and there were other people sitting further back in the carriage. We rode a horse-drawn carriage through the city. The weather was sunny, and we had fun. Until suddenly our horse had some kind of tantrum and started kicking the bag where the horse’s excrement was dripping. So, in the end of the ride we were all covered in horse poop!

Paris, France

I was traveling with my parents to Paris. It was a package tour, and we did almost all the traveling by our tour operators’ bus. So, we finally arrived in Paris and our bus was outside of our hotel. When we were heading out of the bus, our tour guide explained to us that we should take all our belongings with us to the hotel. It’s not safe to leave stuff on the bus overnight.

I was 12 years old back then and I thought that it didn’t matter if I left my camera there on the bus. Because anyway, we were about travel with the same bus around the city on next day. I thought it would be ok and it would be there waiting for me. Little did I know that the next morning when we were heading to our bus, our tour guide told us that there was a robbery that happened during the night and the robbers had broken into our bus. Our tour guide tells us to check if something was missing from the bus. Well, I didn’t see my camera anywhere. It was stolen.



Text and photos: Suzan Haikonen, first year International Tourism Management student



Julkaistu

Chronicles of a cold allergic

I’m Francisco, I’m 20 years old, and I come from Spain. I study tourism in Tenerife, and this is my third year in the Tourism career. To end the routine, I decided to go on Erasmus to learn languages and study abroad to open my mind.

My trip to Finland began on August 11 2022 – and not very well, my flight company lost one of my suitcases. Later, while I was claiming my loss, I missed the trains that were taking me to Pori, the city where I was going to stay during my Erasmus. And finally, that night I couldn’t stay in my room, and I had to ask for help at midnight so I wouldn’t stay the night on the street.

A total chaos that made me think that I would not like Finland, but everything changed the next days: I managed to get into my place, I received my lost luggage, and from this point, the adventure was about to begin.

Me with Santa Claus

I started going to class, visited many interesting places from Finland like Yyteri, Tampere, Helsinki and Lapland. Destinations that I loved by the way! Doing tourism is always good, but studying in SAMK and being part of the Finnish education system was amazing.

Here I discovered much more about working and studying independently, a new way to learn and to organize myself, a system without fixed or monotonous schedules. In a few days I will return to Spain, but I will never forget the friends I made and the experiences I lived.

This is not a goodbye, but a see you soon. I am sure that I will return to Finland, a place that after these four months I consider my home!


Text and photo: Francisco Diaz-Gonzalez, an Erasmus exchange student from Universidad de la Laguna


Julkaistu

Routes to roots – from Sri Lanka to Europe

My name is Anupama de Silva, and I am a first-year degree student in International Tourism Management at SAMK. 

During my first semester studies in Tourism, I got the opportunity to learn about the factors that influence world tourism such as environment, economies, history, culture, religious importance and technology.  Among these, I found something very interesting that made me pay much attention to and drove me to gather information about, namely heritage tourism. 

The main purpose of this article is to bring attention to a related travel segment: a traveler who travels from one continent to another continent in search of the roots of his or her ancestors.

What is heritage travel?

According to the National Trust for Historic Preservation, heritage tourism is “Traveling to experience the places, artifacts and activities that authentically represent the stories and people of the past and present.  It includes cultural, historic, and natural resources.”  In other words, heritage tourism is a type of travel where you search for an authentic understanding of how something, or a people, was like.  (Jackson, 2020)

Why heritage tourism is important to a traveler?

Heritage tourism owns unique characteristics to create a whole new angle to the world’s tourism, and a traveler who is interested and engaged in heritage tourism will be surely benefitted from unforgettable life-long memories. 

Among the same, the opportunity to learn about places, maybe more exciting things about your own place and ancestors or roots, the history behind the lifestyles of people who had lived there and what is remaining to cherish, beautiful memories to bitter truths, wars and economies and the impacts of them to the world to many more.

Route to roots

How about a person that travels from one continent to another continent in search of his or her own ancestors, or roots, or to witness the family members who are remaining?  Yes, if someone traces the roots maybe back a few generations, a great-grandmother or great-great-grandfather who was born somewhere interesting, and their connectivity to that place or the region, would create the thirst of going in search of those places. 

Being a Sri Lankan myself, I have heard many stories related to children who were given away for adoption, especially to European couples due to the poverty of their biological parents during 1960 to 1980s, and the re-visits made by those children who are now adults.  Apart from adoptions, there could be many reasons that someone will find their roots in an interesting place.  But, I never imagined that re-visits of someone in search of their own identities have such an impact on tourism.

Real-life scenarios

One of my cousins, Lourdes, who is now 25 years old, was adopted and her parents lived in Europe, and they used to visit Sri Lanka from time to time to see the family members – my grandmother, my mother, her brothers and sisters and their families.

During one visit, they had decided to adopt a child but decided to keep the child in Sri Lanka as they wished to spend most of the rest of their life in Sri Lanka, and also as per them, at that time, due to strict visa formalities it was difficult for them to obtain visa for the child.

Hence, the child grew up in Sri Lanka but of course, my uncle and aunty visited both countries equally. My uncle passed away at the age of 72 in Europe, but aunty managed to come back to Sri Lanka after her husband’s dismissal and passed away some years ago in Sri Lanka.

My uncle Anthony Lowe and aunty Catherine Lowe and the life they cherished.
Catherine Lowe (lived as a Europe citizen but passed away in Sri Lanka).

With my cousin, we have one ultimate goal, and that is to visit where they have lived and witness the life they had, in fact, to witness the graveyard where my cousin’s dad (my uncle) was buried.  She reminds many interesting things they had spoken when they were alive, about the life they had, and the place they lived.

This photograph was taken during a visit to Sri Lanka, Lourdes standing in the middle, their adopted daughter as a child.  She was under my parents’ custody whenever they lived away from Sri Lanka till to-date.

So, a travel plan to visit the place they have lived and about things they have spoken about, their friends and families, are in the itinerary as we both wish to bid farewell to my uncle, who passed away in Sweden, behalf of the whole family. 

To conclude, heritage tourism, and travel in search of roots, helps discover one’s own identity and gives memories to cherish even if they sometimes reveal the bitter truth of their life. 

As humans we all visit and re-visit many places in search of our identities throughout the universe. I wish every person who travels in seek of their identities will find something to cherish in their lives. 


Text and pictures: Anupama De Silva, International Tourism Management student


References:
https://visiteurope.com/en/experience/discover-your-european-roots/
https://www.bbc.com/news/world-56390772
https://www.worthy.com/blog/next-act/family/heritage-travel/
https://www.goabroad.com/articles/heritage-travel

Julkaistu

Verkostoitumista ja uusia ystäviä Resto-kisoista

Maaliskuussa 2023 sain kunnian olla mukana edustamassa Satakunnan ammattikorkeakoulua restonomien vuosittaisessa tietotaitokilpailussa Tampereella, eli Tamperestossa.

Restonomiopiskelijoille tarkoitetussa kolme päivää kestävässä kilpailussa yhteistyökumppaneiden antamat tehtävät liittyivät tänä vuonna alan veto- ja pitovoimahaasteisiin, MaRa-alan työhyvinvointiin, asiakaskokemuksen parantamiseen sekä kierrätykseen. Tapahtuman tarkoitus on esitellä restonomiopiskelijoiden osaamista, restonomikoulutusta ja sen tunnettuutta. Omalle tiimille kisoista mukaan tarttui kuudes sija, verkostoitumispalkinto, paljon uusia kokemuksia, kohtaamisia sekä alan ammattilaisten oppeja.

Oppeja ja vinkkejä verkostoitumiseen

Vaikka kisoista ei lähtenytkään kirkkainta pokaalia mukaan, tällaiset tapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoiden verkostoitumisen kannalta. Verkostoituminen on hyvä aloittaa jo opiskeluaikana, sillä oikeiden ihmisten tuntemisesta on paljon hyötyä työnhaussa ja se voi parhaimmillaan tarjota uusia työmahdollisuuksia.

Oma tiimini päätti ottaa verkostoitumisen tosissaan ja täytimme kisojen verkostobingoa ahkerasti. Tampereston verkostobingo sisälsi erilaisia hauskoja tehtäviä, joissa oli pakko ottaa kontaktia rohkeasti muihin kilpailijoihin. Tämä luonnollisesti johti mieleenpainuviin kohtaamisiin ja uusiin ystävyyssuhteisiin.



Verkostoituminen vaatii aktiivisuutta ja välillä myös heittäytymiskykyä. Vaikka jokaiselle verkostoituminen ei ole yhtä luontevaa, olen silti itse sitä mieltä, että kun rohkeasti tutustuu ihmisiin ja aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa, se yleensä johtaa hyviin asioihin. Jos jää odottamaan, että uudet tuttavuudet ja mahdollisuudet löytävät sinut, voi joutua pettymään.

”Good things come to people who wait, but better things come to those who go out and get them.” – Anonymous



Olen huomannut, että edelleen liian suuri osa opiskelijoista perustaa LinkedIn-profiilinsa vasta valmistumisensa jälkeen. Karu fakta on kuitenkin se, että työpaikat täytetään nykyaikana suosittelujen kautta, ja ajan tasalla oleva LinkedIn-profiili toimii mainiona käyntikorttina työnhakijalle.

Asiantuntijatehtäviin vaaditaan koulutusta ja kokemusta, mutta nykyään painoarvoa saa myös alalle luoduista verkostoista. Verkostoituminen kannattaa aloittaa siis jo opiskeluaikana, mikäli ei halua aloittaa työnhakuansa nollasta valmistumisen jälkeen, ilman yhtäkään kontaktia alan toimijoihin ja työnantajiin.



Vaikka tunnistaisit itsesi kotona viihtyväksi introvertiksi ilman sosiaalisia taitoja, kannustan silti lähtemään ulos ja osallistumaan opiskelijoille tarkoitettuihin tapahtumiin, alan messuille ja rohkeasti verkostoitumaan!


Teksti ja kuvat: Nelli Välimäki, Matkailuliiketoiminnan kolmannen vuoden opiskelija


Julkaistu

Vierailu Ahlströmin Ruukkiin – Voisiko Kylämatkan konsepti toimia myös siellä?

Vierailimme Ruokaelämykset-kurssilla Ahlströmin Ruukissa maaliskuussa. Raumalle Rymättylän saaristosta tieni löytäneenä, on aina mukavaa päästä tutustumaan uusiin paikkoihin. Varsinkin sellaisiin, joista en ole aiemmin kuullut mitään. Sana ”ruukki” oli kyllä kuitenkin entuudestaan tuttu, mutta Noormarkussa sijaitsevasta ruukista ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa.

Siitä itseasiassa yrityksen edustaja puhuikin vierailumme esitysosion yhteydessä. Hän kertoi monien ajavan samoja Noormarkun teitä, tietämättä mitä lähistöllä olisikaan tarjolla. Pieni salaperäisyys on kuitenkin kuulemma toivottavaa, hyvä asia, joka tuo täysin erilaista arvoa ja tunnelmaa alueelle.

Ruukki kuului Antti Ahlströmille vuodesta 1870 lähtien, ja tänäkin päivänä Ahlströmin suku on vahvasti läsnä alueella. Alueella on paljon yksityiskäytössä olevia kohteita, esimerkiksi pääkonttoriin eivät pääse muut kuin suvun jäsenet ja pieni osa ruukin työntekijöistä.

Miten en ollut kuullut tällaisesta paikasta aikaisemmin? Tuntuu jotenkin hassulta opiskella matkailuliiketoimintaa Porissa, kun en tunne Satakunnan aluetta saatikka tiedä sen matkailusta mitään. En ole edes koskaan käynyt Yyterissä. Toisaalta siinä on kuitenkin puolensa, pystyy katsomaan asioita aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin sellainen henkilö, joka on koko ikänsä asunut Satakunnassa. On myös kiehtovaa oppia uutta koko ajan, jolloin opiskelu ja oleskelu Satakunnassa pysyy mielenkiintoisena.

Ahlströmin ruukin ruokaelämykset

Vierailulla kerrottiin myös paljon ruukin ruokafilosofiasta. Ruukki järjestää esimerkiksi syksyisin jahteja, joista saatu riista hyödynnetään Klubin menussa. Painotettiin suomalaisten sekä lähialueiden raaka-aineiden tärkeyttä sekä sitä, miten kotimaisuus ja riista ovat punaisena lankana. On jotenkin kummallista, miten yhdellä paikalla voi olla niin monta rautaa tulessa, ja miten ne tavallaan luovat yhdessä toimivaa kokonaisuutta, vaikka ovatkin täysin laidasta laitaan asioita. Esimerkiksi jahdit ja opastetut kierrokset ruukin alueella, ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen että yksi ja sama yritys voi tarjota molempia aktiviteetteja.

Esityksen jälkeen saimme vapaat kädet (tai ennemminkin jalat) kiertää ruukkialuetta ja katsella paikkoja, tietenkään yksityisalueille tunkeutumatta. Kierrellessämme pohdimme millaistakohan olisi elää suvussa, jolla on niin huikea ja merkittävä historia kerrottavanaan? Millaista olisi olla osana Ahlströmin Ruukin tarinaa? Olisi ainakin varma kesätyö- tai harjoittelupaikka tiedossa, jos ei muuta.

Tehtävänämme oli miettiä jokin idea ruokaelämystuotteeksi tai palveluksi, jota Ahlströmillä ei vielä ole, mutta josta he voisivat jalostaa uuden tuotteen – tai kenties joku opiskelija voisi sen tehdä. Mietin pääni puhki mitä ihmettä voisin keksiä, jota ei jo olisi. Tuntui siltä kuin ruukilla olisi jo kaikkea mahdollista, ja nimenomaan laidasta laitaan aktiviteetteja, joiden välistä tuskin paljoa puuttuu.

Erilaisista aktiviteeteista jahtien ja kierrosten ohella minulle jäi kuitenkin mieleen tarinallinen ruokailu. Ruokailutilaisuus, jossa näyttelijä näyttelee esimerkiksi monologin tavoin jonkun ruukkiin liittyvän näytelmän. Se oli mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä idea, ja sitä kautta lähdin pohtimaan jotain uutta.

Tarinallinen ruokakertomus

Mieleeni muistui yhteisötaideprojekti vuosien takaa, Kylämatka. Sen ideana oli koota muistoja ja tarinoita kylien ja kaupunginosien asukkailta ja muodostaa niistä sarja näytelmiä. Kylämatkaa toteutettiin Varsinais-Suomessa vuosina 2011–2016, ja olin projektissa mukana vuonna 2011 Rymättylässä. Erilaisista muistoista ja tarinoista oli tehty esityssarja, joka kuljetti yleisöä mukanaan Rymättylän keskustan lipeillä. Pohdin, voisikohan samanlainen konsepti toimia myös ruukilla.

Kierroksen ohjaajana voisi toimia kertoja, joka johdattaa yleisöä ennalta määritetyn reitin mukaisesti eri näytelmäpätkien luokse. Näytelmissä elävöitettäisiin esimerkiksi ruukin arkielämää 1800-luvulla, tai Ahlströmin suvun erilaisia tarinoita. Samassa yhteydessä voisi myös esimerkiksi tuoda esille erilaisia ruukin tarjoamia palveluja tai tuotteita, soveltaen niitä esityksiin. Alue on erittäin otollinen erilaisille näytelmäpätkille eikä tarinoistakaan olisi pulaa. Suurimman osan rakennuksista ollessa yksityiskäytössä, on ohjelmaa luontevaakin luoda niiden ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli Raumalta Noormarkkuun ajamisen arvoinen. Kun saapuu opiskelemaan vähän kauempaa, on rikkaus päästä tutustumaan ja kiertämään erilaisissa kohteissa. Oli myös mukavaa päästä vapaasti kiertämään aluetta yhdessä kavereiden kanssa, tosin hieman kyllä eksyin kiertelemään itseksenikin. Aion vierailla siellä tulevaisuudessa yhdessä äitini ja tuttavaperheemme kanssa, odotan sitä innolla!


Teksti ja kuvat: Katja Kalevo, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija


Julkaistu

TampeRESTO 2023: Porin joukkueessa tamperelaisella asenteella   

En joutunut pitkään pähkäilemään lähdenkö mukaan, kun kuulin mahdollisuudesta liittyä restonomien SM-kisajoukkueeseen Satakunnan ammattikorkeakoulun riveissä. Jo vuodesta 2002 järjestetty RESTO-tietotaitokilpailu järjestettiin tällä kertaa Tampereella ja odotin saavani jonkinlaista kotikenttäetua paljasjalkaisena tamperelaisena.

Puolustimme Satakunnan ammattikorkeakoulun kultaa neljän naisen Porittaret-joukkueella. Vaikka edustinkin Poria verenmaku suussa, rintaa röyhistellen lähdin katsomaan miten TampeRESTOn järjestäjätiimi tuo kotikaupunkini parhaat puolet esiin. Ja kyllähän Tamperetta kehtaa rinta rottingilla esitellä ulkopaikkakuntalaisille, jättihankkeet ovat muovanneet vaatimattomasta teollisuuskaupungista miltei metropolia muistuttavan dynaamisen kulttuurikeskuksen.  

Tampereen keskustan uutta kaupunkisiluettia dominoi One World Trade Centerinkin suunnitelleen arkkitehdin Daniel Libeskinin taidonnäyte, 2021 valmistunut maailmanluokan Nokia Arena. Saimme majoittua areenan yhteyteen integroituun Lapland Hotels Arenaan. Oli harvinaista herkkua näin majoitusliikkeessä Tampereella työskentelevälle päästä kokemaan Tampere majoittujan perspektiivistä. Lapland Hotels Arenan ultramodernit hissit ja herkkuja notkuva aamiaispöytä saivat jo minut vakuuttuneeksi, että kilpailuihin lähtö oli vaivan arvoista. Aamiaispöydästä löytyi mielenkiintoisia fuusioita tamperelaisista perinneherkuista, muun muassa poromustamakkara.  

Tampereen ratikan siivittämänä rankkojen kisapäivien päätteeksi pääsimme nauttimaan illallista paikallisiin ravintoloihin. Yhdeksi ravintoloista oli valikoitunut kantapaikkani, Finlaysonin tehdasalueella toimiva legendaarinen panimoravintola Plevna. Plevnan uumenissa toimivan Koskipanimon huurteisten äärellä oli mahdollisuus nollata ja verkostoitua alan toimijoiden kanssa.  

Tampere on Suomen teatterikaupunki. Olikin luonnollista, että kilpailu huipentuikin hulppeaan gaalailtaan 1897 valmistuneessa Tampellan juhlatalossa, jossa toimii nykyisin Tampereen Komediateatteri. Parhaat päällämme saimme nauttia neljän ruokalajin illallisen viineineen ja nauttia stand-up komiikasta.

Harmikseni kotikenttäetuni ei kantanut voittoon, Porittaret eivät pokanneet kisoista kultaa. Emme kuitenkaan joutuneet poistumaan tyhjin käsin, sillä voitimme verkostoitumispalkinnon. Vaikka koko kisan voitto meni sivu suun, koin voittaneeni. Sain verkostoitua hulvattomaan joukkoon Suomen motivoituneimpia restonomiopiskelijoita sekä ystävystyä kolmen upean Porittaren, Nellin, Sirjan ja Elinan, kanssa.

Teksti: Liisa Kemppainen, International Tourism Management -tutkinto-ohjelman kolmannen vuoden opiskelija
Kuvat: Liisa Kemppainen ja Emma Roinila