Kielikurssilla Miami Beachilla

Paras ja mieleenpainuvin matkamuistoni on, kun lähdin kielikurssille Floridaan vuonna 2020. Kielikurssin järjestäjänä toimi EF eli Education First järjestö. Lähdin reissuun yksin ja olin siellä yhteensä reilut viisi viikkoa – alun perin suunnitelmissani oli olla kolme viikkoa, mutta viihdyin siellä niin hyvin, että halusin jäädä vielä pidemmäksi aikaa! Kurssia sai helposti pidennettyä paikan päällä, mutta lentojen vaihto oli hieman haastavampi osuus.

Vietin vuonna 2020 välivuotta ja minulla oli töiden puolesta mahdollisuus lähteä reissuun. Vuoden 2019 lokakuussa sain idean reissuun lähtemisestä ja tiesin, että en tulisi saamaan ystävää mukaan ajankohtana, jona olin lähdössä, jolloin sain päähäni varata kielikurssin. Kohteeksi valikoitui Miami Beach, sillä olin käynyt siellä siskoni kanssa vuonna 2019 toukokuussa. Syy mikä sai minut palaamaan samaan paikkaan, oli se, että tykästyin kohteeseen ja halusin nähdä vielä lisää.

Kielikurssia varatessani minulla ei ollut tietoakaan tulevasta koronapandemiasta ja reissuun lähdin tammikuun ensimmäisinä päivinä vuonna 2020. Ollessani Miamissa sain tietää koronasta, mutta se ei vielä vaikuttanut päivittäiseen elämään siellä. Tulin takaisin Suomeen helmikuun puolessa välissä, joka oli täydellinen ajankohta ennen kuin korona alkoi vaikuttamaan elämiseen.

Ennen matkaa pelkäsin, ettei kielitaitoni riittäisi olemaan yksin reissussa, mutta selvisin hyvin kaikista tilanteista. Koululla tehtiin heti ensimmäisenä päivänä kielitasotesti, jonka perusteella meidät jaettiin ryhmiin oman osaamisen perusteella. Olin aikaisemmin todella epävarma englannin kielen puhumisesta, mutta kurssi auttoi ja rohkaisi todella paljon.

Majoituin koululla neljän hengen huoneissa koko kurssin ajan.  Kokemukseni kielikurssista oli mahtava ja voisin suositella sitä jokaiselle, jolla on ollut epävarmuutta omasta kielitaidosta. Huonoja puolia kurssissa oli sen erittäin kallis hinta. Mielestäni se oli kuitenkin loppupeleissä kaiken rahan arvoinen.

Sain paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa olen vielä tänä päivänäkin yhteydessä. Tutustuin myös paikallisiin ihmisiin, joiden takia kokemus oli vielä parempi, sillä he osasivat näyttää paikkaa muutenkin kuin turistin silmin. Vapaa-aikaa koulussa oli paljon, sillä päivät kestivät pääsääntöisesti 6 tuntia ja illat ja viikonloput olivat vapaata.

Yksi mieleenpainuvimmista asioista reissullani oli, kun helmikuun 2020 alussa Miamissa järjestettiin Super Bowl -ottelu, joka toi kaupunkiin paljon tapahtumia ja klubikeikkoja koko viikon ajaksi. Tapahtuma näkyi Miamissa todellakin kaikkialla ja siitä puhuttiin koko viikon. Menin myös itse kavereiden kanssa katsomaan Super Bowl -peliä Ocean Drivelle, jonne oli järjestetty useita paikkoja, josta sitä pystyi katsomaan.  

Teksti ja kuvat: Sanni Laiho, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

Matkustamisessa tärkeintä on hyvä ja avoin mieli

Mielestäni jokaisen pitäisi päästä matkustamaan, vaikka se olisikin vain läheiselle paikkakunnalle. Matkustamalla oppii niin paljon, ja kaikki ne opit ja kokemukset ovat arvokkaita. Monella on varmaan erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on matkustamisessa tärkeintä – tässä jutussa ne minun mielestäni tärkeimmät asiat!

Maailmankuvan laajentuminen

Matkustaminen on tärkeää sen takia, että pääsee näkemään maailmaa ja eri kulttuureita. Jopa kotimaanmatkailussa pääsee tutustumaan eri paikkakuntien kulttuureihin. Jos matkustan kotimaassa, tykkään käydä museoissa, joissa kerrotaan paikkakunnan historiasta. Käyn niissä toki ulkomaillakin. Museoista saa paljon tietoa paikallisesta historiasta, mitä ei muuten saisi välttämättä tietää. Kun muutin Poriin, kävin Satakunnan Museossa, ja se paransi tietämystäni Porista ja koko Satakunnasta.

Matkailu siis avartaa maailmankuvaa ja auttaa ymmärtämään mahdollisesti vieraiden kulttuurien tapoja ja mielenmaisemaa.

Kulttuurien kokeminen

Erilaisten kulttuurien näkeminen ja kokeminen on yksi lempiasioistani matkailussa. Minulle tärkeää on syödä paikallista ruokaa kun matkustan ulkomailla. Haluan sopeutua kulttuuriin ja paikallisten joukkoon kun matkustan, koska silloin saa mielestäni parhaimman kokemuksen kyseisestä kulttuurista. Kulttuuria näkyy joka puolella rakennuksista ihmisten käyttäytymiseen.

Tykkään kierrellä kaupunkien kaduilla ja ihailla rakennuksia sekä maisemia. Joskus menen pieneen kahvilaan ja katselen kun paikalliset elää normaalia elämäänsä. Nähtävyyksien näkeminen on myös tietenkin mukavaa tekemistä ja pyrinkin käymään aina muutamissa nähtävyyksissä ja museoissa. Tavoitteeni tulevaisuudessa on tutustua joihinkin paikallisiin kun matkustan, mutta tähän mennessä en ole vielä uskaltanut. Kun tuntee jonkun paikallisen, niin saa tietää paljon enemmän matkakohteen kulttuurista ja tavoista!

Nauttiminen

Matkustamisessa on tietenkin tärkeää nauttia. Pitää tehdä asioita, jotka tuo hyvän mielen. Joillakin se on mahdollisimman monen nähtävyyden näkeminen, joillakin vain auringossa löhöily. Vaikka lempikohteeni ovatkin eurooppalaisia kaupunkeja, niin pidän myös rantalomista. Lempiaktiviteettejani ovat maisemien ja hienojen rakennusten ihailu, kahviloissa ja ravintoloissa istuminen, historiamuseoissa käynti, mutta myös rentoutuminen vaikka altaan äärellä.

Kaikista tärkeintä matkustamisessa on hyvä ja avoin mieli!

Teksti ja kuvat: Erika Sirén, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija

Give yourself a chance to live offline

As someone who is obsessed with the mother nature, I recently realized I am slowly turning into a scheduled machine always doing things as pre-planned again and again. Nowadays our lives are always busy with something, so we do not have time to live our lives. We have responsibilities, work, studies, and many other things to take care of without even realizing the time is always ticking and we can not take back the time that has gone already.

As someone who came from the other side of the world to Finland, I find it as precious place to be in. The nature, the weather, the people, the culture – specially I cannot forget about the northern winter and aurora borealis. I believe the mother nature is amazing and unique in everywhere in the world, but we humans are yet to realize the real value of it.

The well-being of humans is one of the trending topics in modern world. Unfortunately, most people, including myself, are struggling to find the real happiness in the offline life. We are stuck in an online trap. We have already a very busy life due to our other things, but when you think about what is happening now is we are using our last free moments to maintain a fake life in social media. We are almost forgetting that we have a real life out there.

To change this from happening or continuing, we just have to take at least one step. So, I took my step. I found my passion. Now whenever I have the possibility or the opportunity, I always go offline for the well-being of myself. I highly encourage other to find their own passion and be close to the nature.

Finally, I believe that we are a product of the nature, but us humans have disconnected way too much from the nature, which is why we have so many problems. If we all are willing to treat the earth as it should be, it will also treat us as it should.

Text and pictures: Buddhi Panambarage, third year International Tourism Management student

Visit to Santa’s village

If there is one thing you need to know about me, it’s that I am a big Christmas enthusiast. It is probably my favorite holiday, and it has always been. I love to get together with my family for a big dinner and exchange gifts with them. It’s always a joyful time and the part of the year I love the most.

So yes, I think you’ve figured it out but as a travel afficionado, Santa’s village was on my bucket list. If someone told a 7-year-old me I would visit it one day, I would’ve probably cried out of joy as it was one of my biggest dreams. And look at me now, 23 years old and making my dream come true!

Photo: Clarisse Alu

I went to Santa’s village on the 6th of December 2022. It was the first stop of the Lapland trip I went on with some fellow exchange students. I was afraid I would not be able to enjoy it as much as possible while being tired from the 10-hour bus trip we had to get there, but I think the excitement got the upper hand and I was literally like a child during the visit. We had two hours, so with a few friends, we directly went to THE must stop: Santa’s house. We were so excited, and we did take a picture all together with Santa himself!

We then headed to the shop and I couldn’t help myself but to buy a few souvenirs… We didn’t have much time to do any activities, so we only walked around, and went to see the reindeers, cross the arctic circle, take a lot of pictures to remember this trip we had together. It really was a dream come true. And the fact that I got to experience it with my friends made it a hundred times better.

Santa’s village is overall an amazing experience and a place every traveler coming to Lapland needs to go to. The snow and the lights made it even more magical, and I am so happy I got to experience it (and I probably would go back there if I had the chance to!).


Text: Ninon Bertrand, an Erasmus exchange student from University of Clermont Auvergne

Eesti kuin Kontu

Uskallan väittää, että monelle suomalaiselle tulee Virosta mieleen viinaralli ja pimeä työvoima. Minulle on Virosta muodostunut paljon pehmeämpi ja perinteisempi kuva.

Varsinkin Etelä-Virossa Vörumaassa sijaitseva pieni Antslan kylä on kuin suoraan J.R.R. Tolkienin tarujen hobittien asuttama Kontu. Jotkut asukkaiden taloista ovat yli satavuotiaita, ja pihat, runsaat kasvimaat ja kotieläimet äärimmäisen kauniisti ja hyvin hoidettu. Ihmiset ovat kilttejä, ahkeria ja vieraanvaraisia.

Eräs maatalon emäntä oli hurmaava näky olkihattuineen ja kävelykeppeineen hoitaessaan kaunista puutarhaansa. Hän tarjosi itse kasvattamiaan viinirypäleitä ja luumuja, jotka tietenkin olivat ensiluokkaisia. Eestiläisillä on vahva identiteetti ja omasta mielestäni heidän yhteiskuntansa ja tapansa ovat paljon eurooppalaisempia, kuin meillä joskus melko jäyhässä Suomessa. Vähän kuin jokainen eestiläinen tietäisi, kuinka ainutlaatuinen heidän maansa on, niin siitä täytyy pitää huolta.

Osallistuin tällä käyntikerralla myös Antslassa järjestetyille markkinoille, jossa myytiin kaikkea paikallisista käsitöistä vuosikertaviineihin ja helikopterikyyteihin. Kolmipäiväinen tapahtuma huipentui joka ilta järjestettävään konserttiin, jossa meno oli melkoisen railakasta. Juhlahumussa en voinut olla huomaamatta, kuinka hyväkäytöksisiä ihmiset olivat. Jos ohikulkija vahingossa tönäisi, aina pyydeltiin kohteliaasti anteeksi.  Jos katsomossa jonkun pitkän henkilön takana oli joku lyhyempi, niin aina pidempi päästi lyhyemmän eteensä.

Vierailimme myös yhdellä Eestin ylpeydellä, Tamme Laurin tammella. Kyseinen puu on todistettavasti melkein 700 vuotta vanha. Puu on äärimmäisen suojeltu ja iso osa eestiläistä identiteettiä. Puu on todistanut monet sodat, kansannousut ja tuhot. Jos puu osaisi puhua, sillä olisi varmaan monet viisaat tarinat kerrottavanaan.

Teksti ja kuvat: Johanna Riikilä, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

Matkustaminen on kivaa – niin kuin myös kotiinpaluu!

Matkailu, etenkin ulkomaille, on aina ollut yksi mielenkiinnon kohteistani. Oli kyseessä sitten rantalomakohde tai kaupunkimatka, haluan tutkia mahdollisimman paljon kyseistä miljöötä, tutustua sen kulttuuriin, ja ihan vaan nauttia ja ihastella nähtävyyksiä. Pidän tutusta ja turvallisesta, mutta usein, mitä erilaisempi ympäristö on, kuin mihin koto-Suomessa on tottunut, sitä hauskempaa on lähteä katselemaan, mitä kyseisellä kohteella on tarjota.

Luokkaretki Saksaan

Viimeisimmät reissuni ennen korona-ajan sulkuja olivat keväällä 2019: kolmen viikon koulumatka Saksaan ja viikon lomareissu äitini kanssa Englantiin. En ollut käynyt kummassakaan maassa aikaisemmin. Saksaan ihastuin aivan hurjasti. Päämajoituksemme sijaitsi Bambergissa eräässä hostellissa aika kaukana keskustasta ja noin puolessa välissä reissua vietimme neljä yötä myös Berliinissä. Tämä matka vahvisti haluani oppia lisää saksan kieltä ja toi silloista luokkaamme myös enemmän yhteen, koska meillä ei ollut siellä kuin toisemme emmekä olleet tunteneet ennestään kovin kauaa. Siksi olikin hauska tutustua uudella tavalla erilaisessa ympäristössä omiin luokkatovereihin.

Englannissa eläkeläisten kanssa

Äitini oli ilmoittanut meidät opastetulle turistimatkalle Englantiin, jonka kohteina olivat englantilaiset saippuasarjojen kuvauspaikat, jotka sijaitsivat suurimmalta osin keski-Englannissa. Kävimme muun muassa Sydämen asialla -sarjan kuvauspaikalla, jonka kupeessa oli myös Harry Potter-elokuvista tuttu juna-asema ja sattumalta myös itse Tylypahkan juna paikalla.

Pääsimme myös kävelemään kuuluisaan Emmerdalen vanhaan kylään, jossa sarjaa aikaisemmin kuvattiin. Maistoimme paikallisen Woolpack-pubin oluita ja ostimme matkamuistoja suloisesta pienestä liikkeestä, jonka myyjä yllättäen puhui meille muutaman sanan suomea. Hän sanoikin, että kyseinen kohde on suomalaisten keskuudessa hyvin suosittu.

Koko matka oli sinänsä koominen, koska meidän lisäksemme reissun oli varannut myös suuri eläkeläisryhmä, joiden pyynnöstä suunnitelmia muunneltiin siten, että pääsisimme tutustumaan myös Lontoon kaupunkiin. Tosin siihen annettiin aikaa vain yksi päivä, joten kiirehän siinä tuli.

Niin ihanaa kun matkailu onkin, aina ollessani poissa kotoa muistan, kuinka ihanaa on asua Suomessa. Opin arvostamaan kotimaatani aina enemmän ulkomailla ollessani, vaikka mitään negatiivista sanottavaa minulla ei tähän astisista matkoistani ole. Suomi vaan on aina Suomi ♥

Teksti ja kuvat: Janita Velin, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

Minusta tulee restonomi

Lähdin opiskelemaan matkailualaa, koska lukioaikoina jatko-opiskeluja pohtiessa varsinkin matkailuala jäi itselle eniten mieleen. Perehdyin alaan vielä lisää opinto-ohjaajan kanssa ja ajattelin alan olevan sellainen, mitä voisin lähteä opiskelemaan.

En kuitenkaan lähtenyt heti opiskelemaan ylioppilaaksi valmistuttuani, koska en kokenut olevani siihen valmis. En ollut myöskään täysin varma esimerkiksi siitä, mihin päin Suomea lähtisin opiskelemaan. Viettäessäni välivuotta sain rauhassa miettiä enemmän mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, ja oikeastaan koko vuoden ajan varmuuteni matkailualalle menemisestä kasvoi ja alkoi kiinnostamaan enemmän. Päätin lopuksi lähteä Poriin opiskelemaan, koska muutamat tutut suosittelivat minulle Poria enemmän kuin esimerkiksi Turkua.

En ole oikeastaan itse edes matkustellut paljoa, ja lapsena olin aina vähän kateellinen sellaisille kavereille, jotka matkustivat paljon joka vuosi. Oma ensimmäinen lomareissuni ikinä oli Saksaan Berliiniin. Olin silloin alle 10-vuotias. Sen jälkeen seuraava matkani suuntautui 14-vuotiaana Viroon. Oikeastaan ainut matka, jota itse pidän kunnon matkailukokemuksena, on se kun 17-vuotiaana matkustin Kiinaan Shanghaihin yksin, kummitätini luo vierailemaan. Se tuntui erilaiselta muihin matkakokemuksiini verrattuna, kun yhtäkkiä lähti pieneltä paikkakunnalta, vähäisellä kokemuksella yhteen maailman suurimpaan maahan ja kaupunkiin.

Tulevaisuudessa, valmistuttuani restonomiksi, haluan matkustaa paljon enemmän ja nähdä maailmaa, koska vielä on niin paljon näkemättä ja kokematta. Koen myös, että nykyään minua kiinnostaa pelkän lomailun ohella myös eri paikkojen kulttuurit ja historia. Haluan oppia matkailun lisäksi niistä lisää!

Teksti ja kuva: Linnea Maikola, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija


Hyytävää rakkautta Lontoossa

Pariisi tunnetaan koko maailmassa rakkauden kaupunkina, mutta epäilykseni kasvoi matkustaessani ensimmäistä kertaa Lontooseen. Kuka olisi osannut arvata, että tapaan uuden ihastukseni turistikaupan ovella?

 Oli lokakuu, kun lähdimme viettämään 14-vuotissyntymäpäiviäni ulkomaille yhdessä perheen kanssa. Kaikki olivat innoissaan, koska Lontoo on hyvin moderni ja kiinnostava paikka, ja ajankohta oli täydellinen varsinkin minulle: lokakuun lopulla juhlitaan Halloweenia. Koko kaupunki oli täynnä pelottavia koristeita, ja illalla tunnelma huipentui pimenevillä kaduilla. Olimme perheeni kanssa stereotyyppisiä turisteja, enkä tuntenut häpeää iskeytyessäni valaistuja näyteikkunoita vasten.

Minun vanhempi serkkuni asui tuolloin Lontoossa, joten tapasimme tunnetulla Piccadilly Circus -aukiolla. Vietimme aikaa yhdessä, ja kiertelimme paljon erilaisia kauppoja. Kuten jo aiemmin mainitsin, olimme stereotyyppisiä turisteja Lontoossa, joten meidän oli pakko päästä jo heti ensimmäisenä iltana turistikauppaan. Kävelimme hetken pois aukiolta, ja löysimme sopivan paikan ostoksille.

En päässyt edes sisälle asti, kun huomasin pitkän ja kalpean miehen, jolla oli punertavat hiukset. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vanhempani huomasivat tietenkin heti, että saatoin olla hieman ihastunut, joten pyysimme yhteiskuvan miehen kanssa. Pettymys oli suuri, kun huomasin, että hän oli myös muiden suosion kohteena, joten jouduimme väistämään ja antamaan tilaa muille valokuvan haluaville ihmisille.

Aikamme kului Lontoossa, enkä koskaan nähnyt häntä enää. Vuosia on jo kulunut, mutta en pysty estämään itseäni ajattelemasta häntä. Olisin hyvin voinut viedä hänet kotiin ja kaivaa esille pölyttyneestä komerosta kerran vuodessa!

Teksti ja kuva: Nea Ylikahri, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija

Matkustaminen rentouttaa

Me pidämme matkustamisesta. Se auttaa meitä rentoutumaan. Matkustamme eri paikkoihin, jotta pääsemme kokemaan jotain tavallisesta poikkeavaa. Tätä kokiessamme meillä on niin mukavaa, että unohdamme arjen kiireet ja murheet. Kaukana ollessamme saamme luvan olla miettimättä ja murehtimatta kotona olevia velvollisuuksia, sillä emme voi vaikuttaa niihin ollessamme jossain muualla.

Arjen keskellä on välillä kiireellistä ja sen keskellä on vaikea muistaa mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mihin emme. Maiseman vaihdos on todella tehokas tapa saada ajatukset muualle. Tämän takia ihmisiä kannustetaan menemään esimerkiksi metsään lenkille, jos neljän seinän sisällä alkaa liikaa ahdistamaan.

Matkustaessa taas ihaniin lomakohteisiin pääsemme entistä syvemmin tutustumaan uusiin maisemiin. Tällöin huomiomme kiinnittyy helpommin ympärillä oleviin asioihin. Esimerkiksi kuvittele olevasi jossain kaukana missä meri kuohuaa. Aurinko paistaa suoraan yläpuolellasi. Hengität raikasta ilmaa keuhkosi täyteen ja tunnet itsesi levolliseksi. Eikö kuulostakin rentouttavalta ajatukselta. Varsinkin jos luet tätä tekstiä jossain täysin muissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi sisällä toimistossa.

Matkustaessamme saatamme myös tuntea velvollisuudentunnetta siitä, että kun kerran ollaan matkalle lähdetty, niin meidän tulee rentoutua siellä. Matkaan on sijoitettu yleensä rahaa ja työtä, joten päätämme jo valmiiksi, että tulemme rentoutumaan, ja se on aivan oikein.

Muistakaamme rentoutua. Se on hyvin tärkeää.

Teksti ja kuvat: Valentin Rinne, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija


Luksusta keskellä ei-mitään

Suomessa on paljon matkailun potentiaalia, erityisesti luontomatkailun saralla. Ympäri maailmaa Suomi on tunnettu erämaistaan, tuhansista järvistään ja eläimistään. Yhä enemmän mietitään sitä, miten luontoalueita voisi valjastaa paremmin turistien käyttöön. Itse mietin, miten nämä alueet voisi pitää mahdollisimman autenttisina ja koskemattomina.

Sevettijärven paratiisi

Olin kesällä 2021 muutaman viikon Lapissa lomailemassa. Olimme ystäväni mökillä Sevettijärvellä. Sevettijärvi sijaitsee Itä-Lapissa ja kuuluu Inarin kuntaan. Elimme nämä viikot hyvin autenttisissa oloissa, ilman juoksevaa vettä ja muita ylellisyyksiä. Vaelsimme erämaassa miettien, että mitä jos nämäkin paikat täyttyisivät turisteista ja erilaisista palveluista.

On toki hienoa, että Suomeen matkustetaan kauniiden maisemien perässä ja matkailu on tärkeä elinkeino esimerkiksi Lapissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietyt paikat tulisi säilyttää ennallaan matkailusta huolimatta. Olen myös pohtinut aihetta siitä näkökulmasta, että uusi trendi voisi olla matkustaa juuri koskemattomiin paikkoihin.

Luksusta voi olla myös yksinkertaisuus

On puhuttu paljon siitä, miten esimerkiksi kansallispuistoihin voitaisiin kehittää uusia palveluja, kuten rakennettuja wc-tiloja ja muita matkailua helpottavia tekijöitä. Minun mielestäni nuo asiat vievät pohjan luontomatkailun tarkoitukselta. Jos mietin itseäni ja omia motiivejani lähteä Lappiin lomalle, haluan kokea kaiken mahdollisimman alkeellisesti ja aidosti. Luksus voi siis tarkoittaa myös sitä, että kohteessa ei ole mitään valmiiksi rakennettua, ei muita ihmisiä lähimailla eikä valmiiksi pinottuja polttopuita. Tällainen matkailu ei tietenkään sovi kaikille, mutta uskon, että tulevaisuudessa ihmiset voisivat kiinnostua tällaisesta enemmän.

Luontomatkailu on parasta terapiaa

Lapin reissulla huomasimme, kuinka terapeuttista meidän matkustustyylimme oli. Nautimme luonnosta ja erilaisista askareista, kuten veden nostamisesta kaivosta ja polttopuiden pilkkomisesta. Nämä kaikki arkiset askareet saivat ajatukset muualle arjen kiireistä. Siksi mietin, että jos kaikki tuodaan matkailijoille valmiina, saavatko he kokemuksesta oikeasti kaiken irti. Jos ympärillä häärää lukuisia muita turisteja ja oppaita, matkan sisimmäinen tarkoitusperä voi jäädä hyvin pinnalliseksi.

Pohjoismaisella matkailulla on muutakin tarjottavaa kuin luonto

Monet matkustavat Pohjoismaissa luonnon perässä ja siksi kohteiksi valikoituu erilaiset kansallispuistot ja nähtävyydet. Tällöin voi jäädä kokematta muut mielenkiintoiset aspektit, eli paikalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin tutustuminen.

Kun matkustimme Sevettijärvelle, ei muista turisteista ollut tietoakaan. Pääsimme sukeltamaan paikalliseen elämäntapaan ja tutustuimme saamelaiseen kulttuuriin ja poronkasvattajiin. Mielestäni tämä oli todella hienoa ja luksusta, koska kokemus oli aito, eikä esimerkiksi matkailijoita varten luotu palvelu.

Ylipäätään ihmisten tulisi ajatella luontomatkailua erilaisista näkökulmista ja nähdä siinä uusia mahdollisuuksia. Pohjoismainen luontomatkailu ei siis välttämättä tarkoita pelkkiä opastettuja kansallispuistovaelluksia tai rakennettua ympäristöä. Ihmiset voivat etsiä luksusta myös keskeltä ei-mitään. Kokemuksen kautta voin sanoa, että tällainen voi olla jopa parasta luksusta.


Teksti ja kuvat: Ada Hannula, Matkailun koulutusohjelman toisen vuoden opiskelija