Luksusta keskellä ei-mitään

Suomessa on paljon matkailun potentiaalia, erityisesti luontomatkailun saralla. Ympäri maailmaa Suomi on tunnettu erämaistaan, tuhansista järvistään ja eläimistään. Yhä enemmän mietitään sitä, miten luontoalueita voisi valjastaa paremmin turistien käyttöön. Itse mietin, miten nämä alueet voisi pitää mahdollisimman autenttisina ja koskemattomina.

Sevettijärven paratiisi

Olin kesällä 2021 muutaman viikon Lapissa lomailemassa. Olimme ystäväni mökillä Sevettijärvellä. Sevettijärvi sijaitsee Itä-Lapissa ja kuuluu Inarin kuntaan. Elimme nämä viikot hyvin autenttisissa oloissa, ilman juoksevaa vettä ja muita ylellisyyksiä. Vaelsimme erämaassa miettien, että mitä jos nämäkin paikat täyttyisivät turisteista ja erilaisista palveluista.

On toki hienoa, että Suomeen matkustetaan kauniiden maisemien perässä ja matkailu on tärkeä elinkeino esimerkiksi Lapissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietyt paikat tulisi säilyttää ennallaan matkailusta huolimatta. Olen myös pohtinut aihetta siitä näkökulmasta, että uusi trendi voisi olla matkustaa juuri koskemattomiin paikkoihin.

Luksusta voi olla myös yksinkertaisuus

On puhuttu paljon siitä, miten esimerkiksi kansallispuistoihin voitaisiin kehittää uusia palveluja, kuten rakennettuja wc-tiloja ja muita matkailua helpottavia tekijöitä. Minun mielestäni nuo asiat vievät pohjan luontomatkailun tarkoitukselta. Jos mietin itseäni ja omia motiivejani lähteä Lappiin lomalle, haluan kokea kaiken mahdollisimman alkeellisesti ja aidosti. Luksus voi siis tarkoittaa myös sitä, että kohteessa ei ole mitään valmiiksi rakennettua, ei muita ihmisiä lähimailla eikä valmiiksi pinottuja polttopuita. Tällainen matkailu ei tietenkään sovi kaikille, mutta uskon, että tulevaisuudessa ihmiset voisivat kiinnostua tällaisesta enemmän.

Luontomatkailu on parasta terapiaa

Lapin reissulla huomasimme, kuinka terapeuttista meidän matkustustyylimme oli. Nautimme luonnosta ja erilaisista askareista, kuten veden nostamisesta kaivosta ja polttopuiden pilkkomisesta. Nämä kaikki arkiset askareet saivat ajatukset muualle arjen kiireistä. Siksi mietin, että jos kaikki tuodaan matkailijoille valmiina, saavatko he kokemuksesta oikeasti kaiken irti. Jos ympärillä häärää lukuisia muita turisteja ja oppaita, matkan sisimmäinen tarkoitusperä voi jäädä hyvin pinnalliseksi.

Pohjoismaisella matkailulla on muutakin tarjottavaa kuin luonto

Monet matkustavat Pohjoismaissa luonnon perässä ja siksi kohteiksi valikoituu erilaiset kansallispuistot ja nähtävyydet. Tällöin voi jäädä kokematta muut mielenkiintoiset aspektit, eli paikalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin tutustuminen.

Kun matkustimme Sevettijärvelle, ei muista turisteista ollut tietoakaan. Pääsimme sukeltamaan paikalliseen elämäntapaan ja tutustuimme saamelaiseen kulttuuriin ja poronkasvattajiin. Mielestäni tämä oli todella hienoa ja luksusta, koska kokemus oli aito, eikä esimerkiksi matkailijoita varten luotu palvelu.

Ylipäätään ihmisten tulisi ajatella luontomatkailua erilaisista näkökulmista ja nähdä siinä uusia mahdollisuuksia. Pohjoismainen luontomatkailu ei siis välttämättä tarkoita pelkkiä opastettuja kansallispuistovaelluksia tai rakennettua ympäristöä. Ihmiset voivat etsiä luksusta myös keskeltä ei-mitään. Kokemuksen kautta voin sanoa, että tällainen voi olla jopa parasta luksusta.


Teksti ja kuvat: Ada Hannula, Matkailun koulutusohjelman toisen vuoden opiskelija


Greenwashing in tourism

Greenwashing is a tactic used in marketing to make a company or product seem sustainable with false pretenses (Salonen, 2021). An example of this would be that a company’s product is advertised as a sustainable choice by making the imagery around the product center around nature and using words such as ’green’ and ’natural’ without any actual reason. Greenwashing is a way of false advertisement when it is used to sell products and services that aren’t sustainable under pretenses that they are.

How to recognize greenwashing?

Greenwashing is as much prevalent in tourism as in other industries; therefore, it is important to recognize the red flags that can point to greenwashing. OneGreenPlanet has listed five ways to spot potential greenwashing in a company’s or product’s marketing:

  1. Vague buzzwords such as ’green’ and ’natural’ can be a red flag in marketing with a reason of not having a specific requirement to use in marketing meaning that any product can use these terms without actually being ’green’ or ’natural’ in a sense that customers perceive them to be.
  2. Imagery used in marketing can also be misleading and create a false sense of nature friendliness. Usually, companies use imagery from nature to seem in tune with nature even though the product is harmful for the environment. As an example, a fast fashion company using imagery of people dancing in a forest can create an image that the clothes are somehow sustainable.
  3. Having a hidden parent company can be a sign of greenwashing when the parent company is deemed unsustainable and the smaller company under it markets itself as sustainable.
  4. Transparency is a key when it comes to sustainable companies so when the company shows lack of transparency it raises questions of what are they hiding? Unfortunately lack of transparency isn’t usually an accident but planned not to show the reality of the sustainable claims.
  5. One clearer sign of greenwashing are the company’s clashing values. For example, can a company producing solar power be considered sustainable even if they also create energy from coal energy?

Greenwashing in tourism

So how does greenwashing show in tourism? Using the discussed ways to spot greenwashing applies also in tourism, but what to pay special attention to when trying to spot greenwashing in tourism business? I have listed a few things to pay close attention to when searching for a sustainable and ethical tourism companies.

  1. Eco-certificates are a good way to spot a company that has the merits to be considered sustainable. When looking for these eco-certificates it is important to check if they are reliable and what are the requirements for the said certificate. (Natasha, 2020). One certificate that is used in tourism businesses, especially in accommodation businesses is the Green Key. There can also be sustainable businesses without any certificates because these may be expensive to apply for so smaller businesses might not have the funds to apply even though they qualify (Natasha, 2020).
  2. Airlines being a significant part of travel makes it important to pay attention to the marketing of airlines. It is a known fact that air travel isn’t sustainable so airlines marketing it as such is greenwashing. Of course, there are actions that can make it more sustainable, for example switching plastic products with cardboard, but it still doesn’t make it a sustainable way of travel. I am not saying to avoid air travel at all cost, but at least for me it is important that the airline is honest about the emissions air travel causes and doesn’t try to hide it with ad campaigns. The same goes for other travel services.
  3. Use of animals in nature tourism services is common and is something to pay attention to when choosing a service containing animals. Doing research outside of the service providers website can tell if they treat the animals fairly or if it just looks like that in advertisements.
  4. Conditions that the employees work in are usually hard to research but it tells you about how ethical the company is (Natasha, 2020).

These are just a few examples that are important to keep in mind when doing research of the service providers on your trip, and there are many other factors to consider too.

In conclusion, there isn’t any company that is 100% sustainable but when trying to find the most sustainable one it is important to make the conclusion based on facts, not on false advertisement.

Text: Vilma Huosianmaa, second year student in the degree programme in Tourism
Pictures: Pixabay

References:

K. Salonen. (2021). Viherpesulla ja vastuullisuudella on eroa. Retrieved 29.10.2021 from https://eetti.fi/2021/03/18/viherpesulla-ja-vastuullisuudella-on-eroa/

N. Schwingle. (2020). 5 Ways to Spot Greenwashing. Retrieved 29.10.2021 from https://www.onegreenplanet.org/environment/5-ways-to-spot-greenwashing/

Natasha. (2020). Beware of these greenwashing tourism tactics: avoid scammers. Retrieved 29.10.2021 from https://mindfulfeet.com/greenwashing-tourism/

Koronapandemian vaikutukset matkailuun

Vaikka ilmastonmuutos on ollut tapetilla jo pitkään, on sille viime vuosien aikana uhrattu enemmän palstatilaa, ja se on saanut normaalin kuluttajan pohtimaan yhä tarkemmin päivittäisiä valintojaan.

Paljon on ollut puhetta ”arjen pienistä teoista”, joilla voi kuitenkin merkittävästi hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä. Yksi suurin huonoa omaa tuntoa aiheuttanut tekijä on ollut matkustaminen, sillä matkustamiseen kuuluu lähes aina jokin kulkuväline, joka harvemmin liikkuu pyhällä hengellä. Matkailualaa voidaan kritisoida myös sen aiheuttamista luonnon maisemien tuhoamisesta, eläinten ja paikallisten asukkaiden häiriintymisestä sekä jäteongelmista. Lista on oikeastaan melko pitkä, mutta siihen on myös reagoitu moniulotteisesti kehittämällä matkailusta kestävämpää.

Matkailuala on suuri, jopa merkittävin elinkeino useille maille, ja se työllistää miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Esimerkiksi Afrikan maat ylläpitävät suojelualueiden hoitoa niiden sisäänpääsymaksuilla, jotka tuottavat arviolta 142 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Koronapandemian myötä matkailun ollessa suljettu, ovat monet suojelualueet ja niiden ympärillä elävät yhteisöt eläneet kuukausia ilman tuloja. Tämä näkyy suojelualueiden hoidon katkeamisena, suojeltavien eläinten salametsästyksenä ja asukkaiden toimeentulon loppumisena. Suojelutoiminnan loppuminen voi siis vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen erittäin radikaalisti.

Covid-19 pandemia herättää meissä ymmärrettävästi enemmän negatiivisia tunteita. Matkustusrajoitukset ovat vieneet monta matkailualan yrittäjää konkurssin partaalle, lentoemännät ovat päätyneet töihin sairaalan tapaturma-asemille, ja normaalisti aurinkorannoilta kirjoittelevat matkabloggarit ovat joutuneet tyytymään kotimaan nähtävyyksiin, tai pysymään kotisohvillaan. Mutta matkustusrajoitukset ja turismiaktiviteettien sulkeminen on merkinnyt myös luonnon ja sen eliöiden palautumista. Etenkin massaturismista ja sen seurauksista kärsineet kohteet ovat saaneet hengähtää ja parantua matkustamisen ollessa tauolla. Lisäksi kotimaan matkailu on lisääntynyt, ja ihmisten suhde luontoon on parantunut.

Vaikka pandemialla ei ole YK:n raportin mukaan ollut suurta muutosta ilmastonmuutokseen, on se vähintään muuttanut ajattelutapaa ja luonut täysin uusia, virtuaalisia matkustustapoja. Ja vaikka jo pitkään on kehitetty kaikenlaisia ympäristöystävällisiä ratkaisuja, on korona-ajan vahvistama lentohäpeä yhdessä koronan vuoksi lisääntyneen ilmastokeskustelun kanssa saanut ihmiset arvioimaan matkustustarvettaan entistä kriittisemmin. Mehän tiedämme, ettei kotiin jääminen ole vastaus ongelmaan, vaan meidän tulisi matkustaa ilmastoa ja ympäristöä säästävästi, pidempään ja harvemmin. Itse uskon, että Covid-19 liittyy vahvasti ilmastonmuutokseen, jossa elämme tällä hetkellä, ja sen vaikutukset näkyvät matkailualassa pitkään. Matkailualan tulee sopeutua tähän muutokseen vastaamalla asiakkaiden arvoihin jatkuvalla kehityksellä.


Teksti: Nanni Valkonen, Matkailun tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay

I don’t need no beach vacations, as long as I have the sea!

Airplane’s tires hit the ground. I get out of the plane, and the humid warmth hits my face like a wall. It’s almost midnight, but it’s so warm. Finding the right taxi that was ordered for us is a challenge. 40 minutes’ drive after the flight feels like ages. Can’t wait to get to the marina. Smell the sea and the fresh air.

I haven’t travelled much. Just your occasional cruise to Sweden and Estonia. A few trips to Russia were pretty mind opening. A car trip to Copenhagen through Sweden was fun. I haven’t been to any beach holidays, but I might not even want to take those, after I have been sailing several times in the Mediterranean Sea.

I can’t swim properly. I’m afraid of water, but yet, I feel the connection to the sea. The power of it is so strong, you must be very humble in front of it. But then again, it’s so calming. You can look at an ocean for so long and have no idea how much time has passed. Maybe it has something to do with the fact that I have lived my entire life by the sea.

If you have the possibility to go on a sailboat, I highly recommend it. And even better, if possible, to go on a yacht abroad and sail away…

I don’t recommend big cities. The large tourist traps. Sail the sea and visit the small villages. The ones with the real heart of that country. The little villages you want to visit all over again, because of the authentic people. The authentic music. The authentic nature.

There’s nothing better than drinking your morning coffee on a boat’s deck. Feel the warmth of the sun as it rises.  Or at night, when the sun has come down, sit on that deck. Listen to the little waves touch the boat and hear the happy noises from the village. Whenever I’m sad or stressed, I go back to those memories. And those memories confirm that yes, that is where I want to go again. I don’t need no beach vacations, as long as I have the sea.

I went sailing first time in 2001. My parents had gone a few times before that. I had never heard about that kind of possibility. Never even seen an advertisement on this subject. So, I’ve been thinking: How much different possibilities does traveling have? Why don’t people know about these things?

Hopefully, in my future career in tourism, I will have the chance to change that and show the people how wonderful our world really is.

Text and pictures: Heli Kulju, first year International Tourism Management student

Korona teki minusta karavaanarin

Vuonna 2020 meillä oli varattuna matka Kreikkaan heinä-elokuun vaihteeseen koko perheelle. Matka oli todella odotettu: itse en ollut matkustanut ulkomaille kymmeneen vuoteen ja lapset eivät olleet vielä ikinä käyneet ulkomailla. Kuitenkin, kuten kaikki tiedämme, korona iski keväällä 2020 lujaa ja kesän matkahaaveet sai heittää romukoppaan.

Alkujärkytyksen jälkeen aloimme miettimään voisiko matkan kuitenkin korvata jollain muulla, ehkäpä kotimaassa? Punnitsimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme lähtemään elämämme ensimmäiselle karavaanarimatkalle asuntoautolla. Reitti mietittiin tarkkaan, samoin kohteet. Monet kiinnostavat paikat olivat kuitenkin kesällä 2020 kiinni ja niitä varten pitää tehdä vielä joskus uusi reissu!

Reissumme alkoi Imatralta ja loppui Rovaniemelle. En muista edes tarkkaan kaikkia kohteita, joissa kävimme, mutta parhaiten jäi mieleen Imatran Kylpylän Taikametsä, Parikkalan Patsaspuisto, Ranua Zoo, tunturit ja gondolihissit, Levin rinteeseen kiipeäminen ja siellä ns. Joulupukin mökin valloittaminen, sekä tietysti joulupukin pajakylä Rovaniemellä.

Kuvat kertovat enemmän, joten tässä pari:

Kotimaan karavaanireissumme oli onnistunut ja turvavälitkin saatiin reissussa hyvin pidettyä (paitsi ehkä kylpylässä). Tästä innostuneena lähdetään varmasti uudestaankin karavaanailemaan, suosittelen muillekin!

Teksti ja kuvat: Satu Laakso, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija


Kotona kaikkialla – minustako diginomadi?

Rakastan matkustamista. Rakastan sen mukanaan tuomaa jännitystä, joka saa oloni kutkuttamaan jo ennen lähtöä. Päästelen sisäisiä riemunkiljahduksia kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta tai kun auto starttaa kohti uutta ja tuntematonta. Tunne on niin voimakas, että se kutittaa mahan pohjassa asti.

Perillä matkakohteessa katselen uteliaana vierasta ympäristöä, tunnustelen sen ääniä, hajuja, makuja. Ihailen itselleni eksoottisia maisemia, trooppisen vehreitä tai karun paljaita. Seurailen paikallisia päivittäisissä puuhissaan toreilla ja kylän raitilla. Mietin, millaista tänne olisi asettua pidemmäksi aikaa.

 Kuvittelen letkeää elämää riippumatossa ja kotoisassa bungalowissa. Söisin joka aamu tuoreita hedelmiä suoraan takapihan hedelmäpuusta ja kävisin vilvoittavalla aamu-uinnilla turkoosissa meressä. Nauraisin hassuille ravuille, jotka kipittävät minua pakoon valkoisella rantahiekalla.

Diginomadina voisin työskennellä mistä päin maailmaa tahansa, kutsua mitä tahansa paikkaa kodiksi. Levoton sieluni janoaa kuitenkin jälleen jännitystä. Se janoaa nähdä uusia kohteita, joissa en ole vielä vieraillut ja löytää ystäviä, joita en ole vielä tavannut.

Rinkka selässä jatkan jälleen matkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja!


Teksti ja kuva: Sofia Viertola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Matkailu on kohtaamisia ja uusia ystäviä

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Italian aurinko lämmittää erilailla kuin Suomen aurinko. Se on jotenkin miellyttävämpi ja selvästi kuumempikin. Varjossakin paahtaa reilusti yli 30 astetta lämmintä.

Loikoilimme perheeni kanssa asuntoautomme vieressä ja ihmettelimme leirintäalueen menoa. Naapurissa oleva vanhempi saksalaispariskunta lukee aikakausilehtiä ja ottaa rennosti matkailuautonsa lisävarjon alla. Kuumuus on näille veteraanikaravaanareille tuttua. Tien toisella puolella porukka nuoria juhlistaa lauluin ja tanssein – hulluja kun noin paahteessa pystyvät temmeltää, miettii isä. Ruskeat tukat hulmuten nuoret naiset keinuvat rytmikkään musiikin tahtiin, ja miehet naureskelevat juotavat käsissään. Muuten tähän aikaan päivästä on melko hiljaista.

Olen noin 10-vuotias. Minua ei aikakausilehdet, bingot tai makoilu kiinnosta. Mieleni on jo kauan tehnyt mennä rannalle, mutta kukaan ei lähde kanssani. Äkästyn ja kiertelen vaunumme ympärystää tutkiskellen maasta löytyviä keppejä ja käpyjä, ne kun ovat tuttuja ihan koti-Suomestakin. Katson ylös männyn juurelta ja aurinko paistaa kivasti havujen välistä, hetkeksi tulee ikävä kotia.

Mäntyjen takaa silmiini osuu kikkarapäisin, suklaasilmäisin poika, jonka olen ikinä elämässäni nähnyt. Hän on noin minun ikäiseni. Hän on seurannut toimintaani ja pian hän saapuukin luokseni. Hänen ihonsa ja silmänsä ovat paljon tummempi kuin minun ja hänen hiuksensa paljon kiharaisemmat kuin minun. En ollutkaan pitkiin aikoihin nähnyt ketään oman ikäistäni, enkä varsinkaan poikaa.

Poika sanoo minulle jotakin omalla kielellään, mutta en tietenkään ymmärrä. Vastauksenani hänelle pudistan päätäni ja hymyilen vaivalloisesti. Hän lähestyy vieressäni olevaa mäntyä ja tutkii sitä. Hän osoittaa sormellaan kaarnaa ja kutsuu minua katsomaan. Puuta tarkemmin tutkiessani huomaan, että kaarnan juovissa piilee aivan pieniä valkoisia kotiloita. Ei näitä takuulla Suomesta löytynyt. Poika nappaa kotilon sormiensa väliin ja antaa sen minulle. Se on tyhjä, valkoinen, melkein läpikuultava, pikkuruinen kotilon kuori. Kovemmalla tiirailulla männystä löytyykin useampi kotilo ja pian meillä onkin jo kirjava keko tyhjiä kuoria.

Vietimme koko päivän yhdessä, leikimme ja keräilimme mäntyetanoita. Kävimme jopa rannalla keräilemässä simpukoita ja ties mitä pikkuroskia. Illan tullessa menimme omiin vaunuihimme ja luultavasti kerroimme toisistamme vanhemmillemme. Aamulla, kun heräsin, poika oli kuitenkin jo lähtenyt eikä hänen perheensä matkailuautoa näkynyt enää paikallaan. En tiedä, oliko poika yrittänyt sanoa lähtemisestään, mutta en kuitenkaan olisi ymmärtänytkään häntä, vaikka olisin halunnutkin.

Tähän päivään asti muistan aina sen pojan, joka kulki kanssani sen päivän keräten kotiloita.

Teksti ja kuva: Emmi Eteläperä, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Miksi matkailuala kiinnostaa minua?

Olen kotoisin perheestä, jossa matkailua ja erilaisia kulttuurikokeumuksia on aina arvostettu. Pienestä pitäen olen saanut olla mukana perheen matkojen suunnittelussa. Heti matkalta kotiin tullessa mietimme jo seuraavaa kohdetta ja melkeinpä koko lapsuuden ajan aina oli matka suunniteltuna johonkin ajankohtaan. Rakastuin jo lapsena ympärivuotiseen lämpöön ja avoimiin iloisiin ihmisiin. Täysi-ikäisyyteen mennessä olin kiertänyt runsaasti Euroopan maita ja koronan vallatessa tuntui tyhjältä olla kokoajan Suomessa.

Vaikka kotimaan matkailu mahdollistaa melkein mitä vaan mitä ulkomaan matkailukin, olen aina tiennyt että haluan asettua johonkin muualle kuin Suomeen. Mahdollisuudet ovat avoinna mihin tahansa. Haluan läpi elämän kokea erilaisia kulttuurikokemuksia ja nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä, jotka Suomessa tuntuvat mahdottomuuksilta.

Lempimatkojani ovat olleet ne, joissa emme ole suunnitellut tekemisiä valmiiksi vaan olemme vasta kohteessa alkaneet miettimään mitä kannattaa tehdä ja mihin kannattaa mennä. Haluan elää joustavasti, ja Suomessa tällainen elämäntapa ei ole niin yleistä.

Näen kuitenkin mahdollisuutena, varsinkin aluksi valmistumisen jälkeen, työskennellä matkailualalla Suomessa. Varsinkin hotelleissa työskentely on aina kiinnostanut minua ja se on Suomessa yhtä mahdollista kuin ulkomailla.

Toivon matkailualan opintojen antavan minulle hyvät eväät asiakaspalveluhenkisyyteen sekä valmistavan minut kaikenlaisiin mahdollisiin töihin, mitä matkailuala voi tulevaisuudessa tarjota minulle – niin Suomessa kuin kauempanakin.

Teksti ja kuva: Suvi Savola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Hyvät matkustajat, tervetuloa lennolle!

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Matkustaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan se on myös intohimo, johon liittyy monia erilaisia tuntemuksia. Se tunne, kun varaat lennot ja hotellin sinulle täysin tuntemattomasta kohteesta. Menee 10 minuuttia ja olet monta sataa euroa köyhempi. Otitko edes selvää, millaiseen kohteeseen varasit juuri matkasi? Olet nähnyt vain hienoja matkakuvia sosiaalisessa mediassa ja mielessäsi pyörii tasan yksi asia: Tänne minun on päästävä!

Menee viikko, menee toinen. Sormet syyhyten etsit tietoa aikaisemmin varaamastasi kohteesta. Mitä tulee ottaa mukaan, mitä tulee ottaa huomioon, onko paikka turvallinen, onko hotellille pitkä matka… Mielessäsi pyörii monia kysymyksiä ja ajatuksia. Parempi, että visioit jo matkasi etukäteen välttääksesi sudenkuopat ja vastoinkäymiset. Tai sitten menet vaan fiiliksen mukaan, koska tykkäät elää reunalla.

Sitten koittaa se päivä, kun sinun on aika suunnata kohti lentokenttää. Voisin väittää, että jokainen matkalle lähtevä ihminen hermoilee lähtöä. Onko avaimet mukana? Onko passi mukana? Onko tarpeeksi vaatteita? En kai vaan jättänyt hellaa päälle? Tulihan ovi varmasti lukkoon?

Menet turvatarkastuksen läpi. Hälytysportit piippaa kohdallasi ja sinut siirretään sivuun tarkempaa tarkastusta varten. Mielesi käy taas ylikierroksilla ja mietit, löytyykö housun taskustasi luoteja tai puukkoa. Et edes omista puukkoa, saatika luoteja, mutta silti mietit, olisiko naisten vessassa joku päässyt sujauttamaan housuihisi jotakin sinne kuulumatonta. Syyksi selviää kuitenkin kaulakorusi. Huokaiset helpotuksesta ja pyyhit tuskan hien otsaltasi.

Istahdat lentokoneeseen ja hetken päästä kuuluu kaiuttimista hento lentoemännän ääni: ”Hyvät matkustajat. Tervetuloa lennolle Prahaan…” Huokaiset syvään ja otat rennon asennon tuolissasi. Olet hypännyt oikeaan lentokoneeseen. Pian lentokone nousee ilmaan ja alkaa kahvitarjoilu. Tunti lentoa mennyt, katselet ikkunasta heiluvaa lentokoneen siipeä. Vieressäsi kuorsaa keski-ikäinen mies kuola poskella, pää nojaten sinuun päin. Jossakin toisessa päässä lentokonetta lapsi itkee korvasärkyä. Vielä tunti pitäisi kestää.

Kone saapuu määränpäähän. Istut edelleen koneessa silmät kirkkaina ihastellen näkymääsi. Hienoa Prahan lentokenttää. Keräät käsimatkatavarasi ja poistut koneesta terminaaliin.

Etsit pääsyäsi ulos ja suorinta tietä linja-autoasemalle. Hyppäät bussiin, jolla matkaat metroasemalle. Pääset metroon, joka on yhtä täynnä ihmisiä kuin Senaatintori joulumarkkinoiden aikana. Yrität pitää itsesi pystyssä käyttämällä olemattomia vatsalihaksiasi, mutta kuten olettaa saattaa, horjahdat ensimmäisellä nykäisyllä viereistäsi miestä päin ja kätesi koskettaa hänen reittään. Hieno alku tälle matkalle. Yhtäkkiä viiden minuutin matka tuntuu kestävän viisi tuntia. Pääset ulos metrosta. Enää olisi viimeinen suora ennen kuin saavut hotellille. Helpoiten olisit päässyt taksilla, mutta päätit oman turvallisuutesi vuoksi mennä julkisilla.

Tunnin vaeltelun ja säätämisen jälkeen päädyt vihdoin ja viimein hotellille. Loppulomasi aikana käyt kaikki etsimäsi nähtävyydet ja syöt paikallista ruokaa, käyt shoppailemassa ja tapaat ehkä uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan lomasi oli onnistunut, lukuun ottamatta ensimmäisen päivän metroepisodia tai sitä, että poltit vahingossa tupakalla vastaantulevan miehen takkiin reiän tai sitä, että hyppäsit väärään bussiin matkallasi keskustaan ja kuski hääti sinut ulos bussista päätepysäkillä keskelle ei mitään. Mutta niin kuin Pikku G:kin aikanaan sanoi, virheist oppii ja kokemust karttuu.

Luitte juuri tarinan omasta matkastani, joka on 100% tosi. Voisi luulla, että tämä matka olisi ollut ensimmäinen matkani, mutta se ei ollut. Olen 26-vuotias ja nähnyt monta maata ja kaupunkia. Jokaisesta kohteesta löytyy vastaavanlaisia tarinoita, joita muistelen huumorilla ja lämmöllä. On se matkustelu hieno harrastus!

Teksti: Sirja Nuolioja, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay

Kuuluuko ananas pitsaan?

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Olen matkustanut melko paljon nuoreen ikääni nähden. Perheeni ei ole mitenkään ylivarakas eikä rahaa ole käytetty ulkomaanmatkoihin enemmän kuin laki sallii, vaan matkailukokemukseni perustuu enemmän Pohjoismaihin ja pariin lukiomatkaan.

Lukioaikoina kerkesin käydä Islannissa, Italiassa, naapurimaassa Virossa sekä toisen naapurimaan Ruotsin pienemmällä Gotlannin saarella. Kaikki nämä matkat liittyivät johonkin hankkeeseen tai projektiin, johon lukiomme koulutus painottui yrittäjyyden lisäksi.

Islanti oli maana elämyksellinen, ristiriitainen ja melko karu. Muistan astuneeni Reykjavikin lentokentältä Islannin karuun maailmaan ja ottaneeni reippaasti raikasta ilmaa sieraimiini pitkän matkustamisen jälkeen. Se oli erittäin huono idea! Sieraimissa leijui mädäntyneen kananmunan haju, joka sai minut melkein oksentamaan. Kaduin sitä hetkeä enemmän kuin voitte vain kuvitella. Enhän kuitenkaan voinut olla koko islannin matkaa hengittämättä, joten maan ilmastoon oli totuttava.

Hajuun tottui melko nopeasti. Sitä ei huomannut enää hetken jälkeen – varsinkaan, kun bussikuskimme oli saanut vaimoltaan islantilaista herkkua hákarlia, hain lihaa, joka on valmistettu hain omassa nesteessä. Saimme maistaa myös hapatettuja pässinkiveksiä, joita islannissa kutsutaan nimellä hrútspungar. Rehtorimme ei uskonut, että nämä maistiaiset eivät olleet opiskelijoiden mieleen, vaan väitti herkkujen olevan ylitsepääsemättömän hyviä. Itse maistaessaan hän kuitenkin juoksi meidän opiskelijoiden sekaan ja oksensi nämä islantilaiset ”herkut” tienposkeen. Sen jälkeen koko bussi haisi mädältä lihalta, joka mielestäni oli pahempi kuin mädäntynyt kananmuna.

Italia kohdemaana oli kaunis ja tarjosi matkailijalle monta erilaista elämystä. Itse majoituin lukioni ystäväkoulun opiskelijan luona, jolloin sain ehkä hieman enemmän irti italialaisesta elämäntavasta kuin tavallinen turisti, joka ei saa mahdollisuutta yöpyä paikallisen luona. Muisto Italiasta, joka on jäänyt parhaiten mieleeni, oli kaikki uudet ystävät, joita sain tämän matkan aikana. Ikävöin isäntäperheen tekemiä keksejä, peli-iltoja opiskelijakavereiden kanssa sekä aivan ihania italialaisia ystäviäni, joiden kanssa sai tapella kuuluuko ananas pitsaan vai ei.

Sehän ei sinne kuulu, mutta itse suomalaisena täytyi puolustaa ananasta pitsassa. Lopulta kuitenkin siirryin italialaisten puolelle, jolloin sain heidän kunnioituksensa. Vaatimattomana suomalaisena tuntui melko mukavalta kuulla ylistystä siitä, että olin valinnut heidän puolensa tässä ultimaattisessa sodassa nimeltään ananas pitsassa.

Italia on tähän mennessä lempikohteeni. Olen käynyt myös Kanariansaarilla ja Thaimaassa, jotka ovat erittäin lämpimiä maita ja kulttuureiltaan erittäin erilaisia Suomeen verrattuna. Silti Italia on vienyt sydämeni kaikista maista, joissa olen vieraillut. Italia on maana tapahtumarikas ja ihmiset ovat aivan älyttömän ihania sekä ystävällisiä.

Kannustan siis teitä valitsemaan aina mahdollisuuden lähteä, jos se vain annetaan. Oli maa mikä tahansa, lähtekää. Koskaan ei voi tietää, minkälainen kokemus sinua odottaa!

Teksti ja kuvat: Lila Tammisara, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija