Puunhalaus yksinkertaisuudessaan on sitä, että etsit itseäsi kutsuvan ja miellyttävän puun, ja menet antamaan tälle halauksen – joko pitkän tai lyhyen. Tämä jokseenkin ehkä jopa oudolta kuulostava aktiviteetti on hyväksi mielelle. Puun halaaminen nimittäin rauhoittaa mieltä samalla yhtä lailla kuin muut hyvinvointimenetelmät (Koskinen, 2014).
Itselleni tämä ajatus mennä halaamaan puuta kuulosti mielekkäältä, mutta samalla jokseenkin hassulta. Etsiessäni lähteitä puunhalauksen ohjeisiin löysin myös niin sanotun ”puunhalausviikon”, jota vietetään vuosittain – juuri ajatuksena ladata puusta hyvä olo (Viherympäristöliitto, 2026). Onhan puu vankka ja hyvä halaaja, ja täten miksei puolueeton kuuntelijakin. Puunhalaamiseen on varmasti muitakin näkökulmia. Vaikka puunhalaus onkin varmasti voimaannuttava kokemus, pääsee samalla myös nauttimaan luonnosta ja luonnon äänistä. Lähdin siis itsekin kokeilemaan, miltä puunhalaus tuntuu, ja lievittääkö se oikeasti stressiä taikka ahdistusta.

Tällä viikolla lähdimme ystäväni kanssa Kirjurinluotoon, niin sanottuun kirjuriin, kävelylle. Tajusin, että voin hyödyntää lenkkiämme tämän blogijutun kirjoittamiseen. Kävelimme muutamia polkuja, ja kiinnitin paljon huomiota ympäristöön, ikään kuin etsien puuta, joka kutsuisi minua luokseen. Mukavat maisemat ja hieman lämmittävä ilta-aurinko tekivät kokemuksesta hyvin mielekkään. Toki ystäväni hieman ihmetteli, kun kerroin hänelle toteuttavani tällaisen puunhalauksen. Hän hieman naurahti, ja ilmoitti, että tottakai ottaa minusta kuvan, kun kerran näin pyydän.

Lenkkimme loppupuolella löysin mielekkään puun, tammen. Oikein iso ja vankka puu, jota on varmasti mukava halata. Lähestyttyäni puuta mieleeni juolahti kyllä valehtelematta ajatus siitä, näkeeköhän joku mitä oikein touhuan. Tästä huolimatta kävin suorittamassa tämän mielen rauhoittamiskokeilun välittämättä siitä, mitä joku tuntematon saattaisi minusta sillä hetkellä ajatella.
Ongelmakseni kuitenkin koitui juuri puun isous. Yritin halata puun runkoa, mutta koin helpommaksi lopulta halata vaan oksaa, joka sekin oli ison kokoinen. Aluksi en jokseenkin osannut halata sitä samalla tavalla kuin halaisin esimerkiksi minulle tärkeitä ihmisiä. Lopulta löysin kuitenkin luonnollisen asennon, jossa oli mukava halata valitsemaani puuta. Kokeilin olla sekä silmät kiinni että auki. Koin, että silmät kiinni halaaminen oli hyvin mukavaa ja tuntui luontevammalta, kuin halaaminen silmät auki.
Minulla on ollut melko paljon stressiä lähiaikoina, ja koin, että jos tämä puunhalauskokemus voi keventää oloani, pitää sille antaa mahdollisuus. Olen yleisestikin elämässä tosi kova halailija. Halaan esimerkiksi aina perheenjäseniäni, kun käyn heidän luonaan. Halaamisesta tulee minulle aina mukava ja lämmin olo. Pakko sanoa, että puunhalauksestakin jäi oikein hyvä mieli.
Tämä puunhalauskokemus oli kokonaisuudessaan tosi kiva. Pystyn kuvittelemaan tekemään tätä vielä jatkossakin. Sain ihan kuin maagisesti ajatukseni järkeiltyä ja mieli tuntui keventyvän, ihan kuin olisin halannut äitiäni. Siispä jos on tarve saada joltakulta hali, eikä ole mahdollista nähdä ketään sillä hetkellä, tiedän, minne matkaan – halaamaan puuta! Suosittelisin tätä ehdottomasti muillekin, sillä omasta kokemuksestani puunhalauksessa mieli oikeasti rentoutuu, ajatukset kevenevät sekä olo muuttuu rauhalliseksi.
Teksti ja kuvat: Aliisa Kukkonen
Lähteet:
Koskinen, P. (1.12.2014). Oletko halannut puuta? Yle Uutiset. https://yle.fi/a/20-72159
Puunhalausviikko 2026 – Lataa puusta hyvä olo!”. Viherympäristöliitto. https://www.vyl.fi/viherymparisto/kampanjat/puunhalausviikko/




































