Vierailu Ahlströmin Ruukkiin – Voisiko Kylämatkan konsepti toimia myös siellä?

Vierailimme Ruokaelämykset-kurssilla Ahlströmin Ruukissa maaliskuussa. Raumalle Rymättylän saaristosta tieni löytäneenä, on aina mukavaa päästä tutustumaan uusiin paikkoihin. Varsinkin sellaisiin, joista en ole aiemmin kuullut mitään. Sana ”ruukki” oli kyllä kuitenkin entuudestaan tuttu, mutta Noormarkussa sijaitsevasta ruukista ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa.

Siitä itseasiassa yrityksen edustaja puhuikin vierailumme esitysosion yhteydessä. Hän kertoi monien ajavan samoja Noormarkun teitä, tietämättä mitä lähistöllä olisikaan tarjolla. Pieni salaperäisyys on kuitenkin kuulemma toivottavaa, hyvä asia, joka tuo täysin erilaista arvoa ja tunnelmaa alueelle.

Ruukki kuului Antti Ahlströmille vuodesta 1870 lähtien, ja tänäkin päivänä Ahlströmin suku on vahvasti läsnä alueella. Alueella on paljon yksityiskäytössä olevia kohteita, esimerkiksi pääkonttoriin eivät pääse muut kuin suvun jäsenet ja pieni osa ruukin työntekijöistä.

Miten en ollut kuullut tällaisesta paikasta aikaisemmin? Tuntuu jotenkin hassulta opiskella matkailuliiketoimintaa Porissa, kun en tunne Satakunnan aluetta saatikka tiedä sen matkailusta mitään. En ole edes koskaan käynyt Yyterissä. Toisaalta siinä on kuitenkin puolensa, pystyy katsomaan asioita aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin sellainen henkilö, joka on koko ikänsä asunut Satakunnassa. On myös kiehtovaa oppia uutta koko ajan, jolloin opiskelu ja oleskelu Satakunnassa pysyy mielenkiintoisena.

Ahlströmin ruukin ruokaelämykset

Vierailulla kerrottiin myös paljon ruukin ruokafilosofiasta. Ruukki järjestää esimerkiksi syksyisin jahteja, joista saatu riista hyödynnetään Klubin menussa. Painotettiin suomalaisten sekä lähialueiden raaka-aineiden tärkeyttä sekä sitä, miten kotimaisuus ja riista ovat punaisena lankana. On jotenkin kummallista, miten yhdellä paikalla voi olla niin monta rautaa tulessa, ja miten ne tavallaan luovat yhdessä toimivaa kokonaisuutta, vaikka ovatkin täysin laidasta laitaan asioita. Esimerkiksi jahdit ja opastetut kierrokset ruukin alueella, ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen että yksi ja sama yritys voi tarjota molempia aktiviteetteja.

Esityksen jälkeen saimme vapaat kädet (tai ennemminkin jalat) kiertää ruukkialuetta ja katsella paikkoja, tietenkään yksityisalueille tunkeutumatta. Kierrellessämme pohdimme millaistakohan olisi elää suvussa, jolla on niin huikea ja merkittävä historia kerrottavanaan? Millaista olisi olla osana Ahlströmin Ruukin tarinaa? Olisi ainakin varma kesätyö- tai harjoittelupaikka tiedossa, jos ei muuta.

Tehtävänämme oli miettiä jokin idea ruokaelämystuotteeksi tai palveluksi, jota Ahlströmillä ei vielä ole, mutta josta he voisivat jalostaa uuden tuotteen – tai kenties joku opiskelija voisi sen tehdä. Mietin pääni puhki mitä ihmettä voisin keksiä, jota ei jo olisi. Tuntui siltä kuin ruukilla olisi jo kaikkea mahdollista, ja nimenomaan laidasta laitaan aktiviteetteja, joiden välistä tuskin paljoa puuttuu.

Erilaisista aktiviteeteista jahtien ja kierrosten ohella minulle jäi kuitenkin mieleen tarinallinen ruokailu. Ruokailutilaisuus, jossa näyttelijä näyttelee esimerkiksi monologin tavoin jonkun ruukkiin liittyvän näytelmän. Se oli mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä idea, ja sitä kautta lähdin pohtimaan jotain uutta.

Tarinallinen ruokakertomus

Mieleeni muistui yhteisötaideprojekti vuosien takaa, Kylämatka. Sen ideana oli koota muistoja ja tarinoita kylien ja kaupunginosien asukkailta ja muodostaa niistä sarja näytelmiä. Kylämatkaa toteutettiin Varsinais-Suomessa vuosina 2011–2016, ja olin projektissa mukana vuonna 2011 Rymättylässä. Erilaisista muistoista ja tarinoista oli tehty esityssarja, joka kuljetti yleisöä mukanaan Rymättylän keskustan lipeillä. Pohdin, voisikohan samanlainen konsepti toimia myös ruukilla.

Kierroksen ohjaajana voisi toimia kertoja, joka johdattaa yleisöä ennalta määritetyn reitin mukaisesti eri näytelmäpätkien luokse. Näytelmissä elävöitettäisiin esimerkiksi ruukin arkielämää 1800-luvulla, tai Ahlströmin suvun erilaisia tarinoita. Samassa yhteydessä voisi myös esimerkiksi tuoda esille erilaisia ruukin tarjoamia palveluja tai tuotteita, soveltaen niitä esityksiin. Alue on erittäin otollinen erilaisille näytelmäpätkille eikä tarinoistakaan olisi pulaa. Suurimman osan rakennuksista ollessa yksityiskäytössä, on ohjelmaa luontevaakin luoda niiden ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli Raumalta Noormarkkuun ajamisen arvoinen. Kun saapuu opiskelemaan vähän kauempaa, on rikkaus päästä tutustumaan ja kiertämään erilaisissa kohteissa. Oli myös mukavaa päästä vapaasti kiertämään aluetta yhdessä kavereiden kanssa, tosin hieman kyllä eksyin kiertelemään itseksenikin. Aion vierailla siellä tulevaisuudessa yhdessä äitini ja tuttavaperheemme kanssa, odotan sitä innolla!


Teksti ja kuvat: Katja Kalevo, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija