Uskallan väittää, että monelle suomalaiselle tulee Virosta mieleen viinaralli ja pimeä työvoima. Minulle on Virosta muodostunut paljon pehmeämpi ja perinteisempi kuva.
Varsinkin Etelä-Virossa Vörumaassa sijaitseva pieni Antslan kylä on kuin suoraan J.R.R. Tolkienin tarujen hobittien asuttama Kontu. Jotkut asukkaiden taloista ovat yli satavuotiaita, ja pihat, runsaat kasvimaat ja kotieläimet äärimmäisen kauniisti ja hyvin hoidettu. Ihmiset ovat kilttejä, ahkeria ja vieraanvaraisia.
Eräs maatalon emäntä oli hurmaava näky olkihattuineen ja kävelykeppeineen hoitaessaan kaunista puutarhaansa. Hän tarjosi itse kasvattamiaan viinirypäleitä ja luumuja, jotka tietenkin olivat ensiluokkaisia. Eestiläisillä on vahva identiteetti ja omasta mielestäni heidän yhteiskuntansa ja tapansa ovat paljon eurooppalaisempia, kuin meillä joskus melko jäyhässä Suomessa. Vähän kuin jokainen eestiläinen tietäisi, kuinka ainutlaatuinen heidän maansa on, niin siitä täytyy pitää huolta.
Osallistuin tällä käyntikerralla myös Antslassa järjestetyille markkinoille, jossa myytiin kaikkea paikallisista käsitöistä vuosikertaviineihin ja helikopterikyyteihin. Kolmipäiväinen tapahtuma huipentui joka ilta järjestettävään konserttiin, jossa meno oli melkoisen railakasta. Juhlahumussa en voinut olla huomaamatta, kuinka hyväkäytöksisiä ihmiset olivat. Jos ohikulkija vahingossa tönäisi, aina pyydeltiin kohteliaasti anteeksi. Jos katsomossa jonkun pitkän henkilön takana oli joku lyhyempi, niin aina pidempi päästi lyhyemmän eteensä.
Vierailimme myös yhdellä Eestin ylpeydellä, Tamme Laurin tammella. Kyseinen puu on todistettavasti melkein 700 vuotta vanha. Puu on äärimmäisen suojeltu ja iso osa eestiläistä identiteettiä. Puu on todistanut monet sodat, kansannousut ja tuhot. Jos puu osaisi puhua, sillä olisi varmaan monet viisaat tarinat kerrottavanaan.
Teksti ja kuvat: Johanna Riikilä, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija
Matkailu, etenkin ulkomaille, on aina ollut yksi mielenkiinnon kohteistani. Oli kyseessä sitten rantalomakohde tai kaupunkimatka, haluan tutkia mahdollisimman paljon kyseistä miljöötä, tutustua sen kulttuuriin, ja ihan vaan nauttia ja ihastella nähtävyyksiä. Pidän tutusta ja turvallisesta, mutta usein, mitä erilaisempi ympäristö on, kuin mihin koto-Suomessa on tottunut, sitä hauskempaa on lähteä katselemaan, mitä kyseisellä kohteella on tarjota.
Luokkaretki Saksaan
Viimeisimmät reissuni ennen korona-ajan sulkuja olivat keväällä 2019: kolmen viikon koulumatka Saksaan ja viikon lomareissu äitini kanssa Englantiin. En ollut käynyt kummassakaan maassa aikaisemmin. Saksaan ihastuin aivan hurjasti. Päämajoituksemme sijaitsi Bambergissa eräässä hostellissa aika kaukana keskustasta ja noin puolessa välissä reissua vietimme neljä yötä myös Berliinissä. Tämä matka vahvisti haluani oppia lisää saksan kieltä ja toi silloista luokkaamme myös enemmän yhteen, koska meillä ei ollut siellä kuin toisemme emmekä olleet tunteneet ennestään kovin kauaa. Siksi olikin hauska tutustua uudella tavalla erilaisessa ympäristössä omiin luokkatovereihin.
Englannissa eläkeläisten kanssa
Äitini oli ilmoittanut meidät opastetulle turistimatkalle Englantiin, jonka kohteina olivat englantilaiset saippuasarjojen kuvauspaikat, jotka sijaitsivat suurimmalta osin keski-Englannissa. Kävimme muun muassa Sydämen asialla -sarjan kuvauspaikalla, jonka kupeessa oli myös Harry Potter-elokuvista tuttu juna-asema ja sattumalta myös itse Tylypahkan juna paikalla.
Pääsimme myös kävelemään kuuluisaan Emmerdalen vanhaan kylään, jossa sarjaa aikaisemmin kuvattiin. Maistoimme paikallisen Woolpack-pubin oluita ja ostimme matkamuistoja suloisesta pienestä liikkeestä, jonka myyjä yllättäen puhui meille muutaman sanan suomea. Hän sanoikin, että kyseinen kohde on suomalaisten keskuudessa hyvin suosittu.
Koko matka oli sinänsä koominen, koska meidän lisäksemme reissun oli varannut myös suuri eläkeläisryhmä, joiden pyynnöstä suunnitelmia muunneltiin siten, että pääsisimme tutustumaan myös Lontoon kaupunkiin. Tosin siihen annettiin aikaa vain yksi päivä, joten kiirehän siinä tuli.
Niin ihanaa kun matkailu onkin, aina ollessani poissa kotoa muistan, kuinka ihanaa on asua Suomessa. Opin arvostamaan kotimaatani aina enemmän ulkomailla ollessani, vaikka mitään negatiivista sanottavaa minulla ei tähän astisista matkoistani ole. Suomi vaan on aina Suomi ♥
Teksti ja kuvat: Janita Velin, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija
Hey everyone, I am Timo Beke. Although I have a Finnish name, I am actually from Belgium. I am an exchange student here in Finland for one semester. I am here to study international tourism. In this blog post I will talk to you briefly about my choice for Finland and my time here, but most of all I will talk about how I chose which courses to study. Choosing the right (interesting) courses can make or break your exchange. I had some difficulties with it so that is why I am writing this post.
My experience – well being on Erasmus
When I arrived in Finland on the I forgot why I wanted to be here. It didn’t look like what I thought it would, and Pori was a lot smaller then I had imagined. After a week of being very unhappy and missing everyone at home I wanted to make a change. I thought of what I usually do when I leave home for long periods of time and how I make sure I feel good then.
I realized that I hadn’t been doing any of the things I usually do, probably because of the freezing cold weather and the fact that I hadn’t met anyone yet. Usually I go exploring a lot, I like to be around water, and look at the animals that come and go to drink or to swim. I also do a lot of photography and that has a calming effect on me as well.
Picture: @travel_photography_timo
I decided to start doing more of the things that I usually do, and I immediately started feeling better. I met some people who also like to go out in nature and I found out how to get to the beach. I was so happy to be back near the sea and hear the familiar sounds of the waves and the birds.
It is important to keep doing the things you do at home to feel well on exchange. It doesn’t matter what you like to do, if you like to do yoga, work out, play football or go birdwatching go swimming try to get in touch with like minded people (the local tourism office can help you!).
Selecting your courses – how to choose?
Usually when you go on an exchange that isn’t a full year you get to choose your own courses. This can be quite overwhelming, because, well you don’t know what the courses are about.
To help you make your choice most of the courses have a short description to tell you what they are about. It is important to read those, because there are some things you should look out for
Look at the number of ECTS credits! And ask if there are mandatory courses.
Try to pick courses that are on campus rather then online. As an exchange student school is the easiest way to meet like minded people from the same age. Online courses or self study courses don’t give you the chance to meet people.
Don’t chose the same courses you studied at your home university. It looks like an easy way to pass, but in my experience you either get really bored or confused (or a combination).
Choose courses in your study field, don’t enroll in a wood working class if you are a physiotherapy student (obviously).
Pick something weird or unusual (more on that later)!
With these 5 tips you should be able to pick the perfect courses to make your Erasmus as interesting as possible. The selection can be stressful, but remember that all exchange students go through this and maybe one of your friends can help you. And finally, if you did make a choice you regret, most schools are okay with changes. As an Erasmus student you represent their institution when you go back home, you can get away with way more then regular students if you just ask 😉
Picking something weird – courses you have never heard about
I believe everyone who is going on an exchange should try to pick one weird course. What do you mean with a weird course, you might ask?
I mean, pick a course that you have never seen or heard of before. When you go on exchange the chances are high that you will see courses that you would never see at your home university. All cultures are different and the culture of the place you are going to might influence some of their courses.
My weird choice was the course I am writing this blog post for, “”Well-being from Blue Spaces”. When I saw this I thought what the **** is this! I wondered what it could be and it got me interested enough to read the course description. After I read the course description I still wasn’t sure what it would be.
Picture: @travel_photography_timo
At first I thought is was going to be all about the ocean and the sea and the positive effects they have on people, and about how we can use them in tourism. This was mostly what the course was about, but a lot of it was also about the wellness culture in Finland. Saunas and ice baths really have a big influence here and I really noticed that in this course.
I am not a wellness type of person and I had taken one sauna before I came to Finland, and I said I would never do it again. This course convinced me to try it again and it was a pleasant surprise. I am still not a wellness person and I was purely going to do this course to learn about typical Finnish traditions and how they impact the Finnish view on tourism.
However, at the end of the course we had to make an assignment about food tourism, another topic I had never heard about. It was another pleasant surprise and I really enjoyed working on that topic. It was something I wouldn’t have discovered without doing this “weird” course, but I am really happy I did.
This example just shows it is good to pick something you normally wouldn’t, you might discover something you like! I hope you got something from this for your own Erasmus, and if you want to see more of my travel adventures you can check it out on https://www.instagram.com/travel_photography_timo/ .
We are three bachelor’s degree students in International Tourism Management and as part of our project activity course, we have done a Cleaning Day at Kirjurinluoto. After evaluating our project, we decided to publish an article about acting responsibly towards nature and just a few basic things that you can do daily.
With just a few small lifestyle changes, you can protect the planet and live healthier lives! A single household or individual can make a big difference: the more people become environmentally conscious, the healthier our planet will be, and we can enjoy our tourist sites and parks in the future.
You can help the environment by picking up trash. Maybe next time when you are visiting Kirjurinluoto for example, you can look around to see if there is any trash that you can pick up and put in nearby trashcans. But be careful when picking up trash; make sure there are no dangerous pieces of trash that might hurt you. Aim to recycle clothes, glass, metal, plastic, and paper as often as possible. If your area offers local recycling points, use them. If your area doesn’t offer recycling points, take a trip to a recycling center near you.
Here are 3 tips on how you can act for a sustainable environment now and in the future:
1. Don’t trash
We are all responsible for our nature and environment. Be responsible and put your trash in trashcans located in the area.
2. Avoid plastic items such as plastic bags, plastic bottles etc.
Instead of buying plastic bags buy paper bags. When you go to the grocery store to buy food, you can also use your own bag, the ideal would then be an eco-friendly canvas bag. Do not buy more plastic bags from the store for carrying. Also you can refill your plastic bottles instead of always buying new ones.
3. Shop at second-hand stores
Producing new goods consumes energy and produces packaging that causes even more trash. Save energy and natural resources by buying second-hand clothes. You can also buy for example a bike that is already used by someone. The second-hand bike can help the environment and impacts your wallet less.
There are so many ways that you can help the environment and make important choices!
Text and pictures: Suzan Haikonen, Matleena Knuutila and Anupama De Silva, first year International Tourism Management students
Lähdin opiskelemaan matkailualaa, koska lukioaikoina jatko-opiskeluja pohtiessa varsinkin matkailuala jäi itselle eniten mieleen. Perehdyin alaan vielä lisää opinto-ohjaajan kanssa ja ajattelin alan olevan sellainen, mitä voisin lähteä opiskelemaan.
En kuitenkaan lähtenyt heti opiskelemaan ylioppilaaksi valmistuttuani, koska en kokenut olevani siihen valmis. En ollut myöskään täysin varma esimerkiksi siitä, mihin päin Suomea lähtisin opiskelemaan. Viettäessäni välivuotta sain rauhassa miettiä enemmän mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, ja oikeastaan koko vuoden ajan varmuuteni matkailualalle menemisestä kasvoi ja alkoi kiinnostamaan enemmän. Päätin lopuksi lähteä Poriin opiskelemaan, koska muutamat tutut suosittelivat minulle Poria enemmän kuin esimerkiksi Turkua.
En ole oikeastaan itse edes matkustellut paljoa, ja lapsena olin aina vähän kateellinen sellaisille kavereille, jotka matkustivat paljon joka vuosi. Oma ensimmäinen lomareissuni ikinä oli Saksaan Berliiniin. Olin silloin alle 10-vuotias. Sen jälkeen seuraava matkani suuntautui 14-vuotiaana Viroon. Oikeastaan ainut matka, jota itse pidän kunnon matkailukokemuksena, on se kun 17-vuotiaana matkustin Kiinaan Shanghaihin yksin, kummitätini luo vierailemaan. Se tuntui erilaiselta muihin matkakokemuksiini verrattuna, kun yhtäkkiä lähti pieneltä paikkakunnalta, vähäisellä kokemuksella yhteen maailman suurimpaan maahan ja kaupunkiin.
Tulevaisuudessa, valmistuttuani restonomiksi, haluan matkustaa paljon enemmän ja nähdä maailmaa, koska vielä on niin paljon näkemättä ja kokematta. Koen myös, että nykyään minua kiinnostaa pelkän lomailun ohella myös eri paikkojen kulttuurit ja historia. Haluan oppia matkailun lisäksi niistä lisää!
Teksti ja kuva: Linnea Maikola, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija
Pariisi tunnetaan koko maailmassa rakkauden kaupunkina, mutta epäilykseni kasvoi matkustaessani ensimmäistä kertaa Lontooseen. Kuka olisi osannut arvata, että tapaan uuden ihastukseni turistikaupan ovella?
Oli lokakuu, kun lähdimme viettämään 14-vuotissyntymäpäiviäni ulkomaille yhdessä perheen kanssa. Kaikki olivat innoissaan, koska Lontoo on hyvin moderni ja kiinnostava paikka, ja ajankohta oli täydellinen varsinkin minulle: lokakuun lopulla juhlitaan Halloweenia. Koko kaupunki oli täynnä pelottavia koristeita, ja illalla tunnelma huipentui pimenevillä kaduilla. Olimme perheeni kanssa stereotyyppisiä turisteja, enkä tuntenut häpeää iskeytyessäni valaistuja näyteikkunoita vasten.
Minun vanhempi serkkuni asui tuolloin Lontoossa, joten tapasimme tunnetulla Piccadilly Circus -aukiolla. Vietimme aikaa yhdessä, ja kiertelimme paljon erilaisia kauppoja. Kuten jo aiemmin mainitsin, olimme stereotyyppisiä turisteja Lontoossa, joten meidän oli pakko päästä jo heti ensimmäisenä iltana turistikauppaan. Kävelimme hetken pois aukiolta, ja löysimme sopivan paikan ostoksille.
En päässyt edes sisälle asti, kun huomasin pitkän ja kalpean miehen, jolla oli punertavat hiukset. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vanhempani huomasivat tietenkin heti, että saatoin olla hieman ihastunut, joten pyysimme yhteiskuvan miehen kanssa. Pettymys oli suuri, kun huomasin, että hän oli myös muiden suosion kohteena, joten jouduimme väistämään ja antamaan tilaa muille valokuvan haluaville ihmisille.
Aikamme kului Lontoossa, enkä koskaan nähnyt häntä enää. Vuosia on jo kulunut, mutta en pysty estämään itseäni ajattelemasta häntä. Olisin hyvin voinut viedä hänet kotiin ja kaivaa esille pölyttyneestä komerosta kerran vuodessa!
Teksti ja kuva: Nea Ylikahri, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija
Me pidämme matkustamisesta. Se auttaa meitä rentoutumaan. Matkustamme eri paikkoihin, jotta pääsemme kokemaan jotain tavallisesta poikkeavaa. Tätä kokiessamme meillä on niin mukavaa, että unohdamme arjen kiireet ja murheet. Kaukana ollessamme saamme luvan olla miettimättä ja murehtimatta kotona olevia velvollisuuksia, sillä emme voi vaikuttaa niihin ollessamme jossain muualla.
Arjen keskellä on välillä kiireellistä ja sen keskellä on vaikea muistaa mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mihin emme. Maiseman vaihdos on todella tehokas tapa saada ajatukset muualle. Tämän takia ihmisiä kannustetaan menemään esimerkiksi metsään lenkille, jos neljän seinän sisällä alkaa liikaa ahdistamaan.
Matkustaessa taas ihaniin lomakohteisiin pääsemme entistä syvemmin tutustumaan uusiin maisemiin. Tällöin huomiomme kiinnittyy helpommin ympärillä oleviin asioihin. Esimerkiksi kuvittele olevasi jossain kaukana missä meri kuohuaa. Aurinko paistaa suoraan yläpuolellasi. Hengität raikasta ilmaa keuhkosi täyteen ja tunnet itsesi levolliseksi. Eikö kuulostakin rentouttavalta ajatukselta. Varsinkin jos luet tätä tekstiä jossain täysin muissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi sisällä toimistossa.
Matkustaessamme saatamme myös tuntea velvollisuudentunnetta siitä, että kun kerran ollaan matkalle lähdetty, niin meidän tulee rentoutua siellä. Matkaan on sijoitettu yleensä rahaa ja työtä, joten päätämme jo valmiiksi, että tulemme rentoutumaan, ja se on aivan oikein.
Muistakaamme rentoutua. Se on hyvin tärkeää.
Teksti ja kuvat: Valentin Rinne, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija
Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut mahdollisuutta matkustella. Kuten aika moni muukin suomalainen, olen käynyt ainoastaan Tukholmassa ja Tallinnassa. En ole myöskään vielä matkustanut lentokoneella. Näistä lähtökohdista oli siis kolmisen vuotta sitten mielenkiintoista lähteä opiskelemaan matkailualaa.
Opiskellessa tällä alalla kuulee hyvin usein muiden kertomuksia ja kokemuksia heidän omista matkamuistoistaan. Silloin tuntuu, että kaikki muut ovat matkustelleet jo joka paikassa, kun itselläni ei siitä ole vielä juuri lainkaan kokemusta.
Minua on aina kiinnostanut tutustua eri maihin ja niiden kulttuureihin. Olenkin pienestä pitäen kirjoitellut ja piirrellyt itselleni “Dream destinations” -listoja, joihin olen listannut kaikki maat, kaupungit, nähtävyydet ja muut kohteet, jotka haluaisin joskus nähdä ja kokea. Ja niitä on paljon. Opettelin myös jo aika nuorena lähes kaikkien Euroopan maiden pääkaupungit ja liput ulkoa. Tavallaan tutustuin joihinkin “suosikkimaihini” jo etukäteen, josko unelmani joskus toteutuisivat.
Lähdin siis opiskelemaan matkailualaa ammattikouluun, koska se vaikutti aika selvältä valinnalta itselleni. Opiskellessani minulle selvisi, kuinka monipuolinen ala se oikeastaan onkaan. Työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi on hyvin monia. Koulussa meillä oli useampia eri työssäoppimisjaksoja, ja ymmärsinkin aika nopeasti, että hotellin vastaanottovirkailijaksi minä en halua. Matkailupalvelut ja tapahtumatuotanto kiinnostivat minua paljon enemmän, ja tuntuivat myös paremmin minulle sopivilta. Olin siis viidessä eri paikassa työssä oppimassa opiskelujeni aikana, ja yhteen niistä palasin uudelleen, nimittäin Rakastajat-teatteriin. Siellä olen myös edelleen töissä, nykyään siis ihan oikeana työntekijänä.
Valmistuin koulusta puolivuotta etuajassa matkailupalvelujen tuottajaksi, tapahtumajärjestäjän polulta. Sen, ja nykyisen työpaikkani ansioista, sain myös varmuuden siihen, että nimenomaan tapahtumatuotanto ja elämyksien toteuttaminen ihmisille on minulle mieluinen valinta. Vaikuttaisi sinänsä aika yksinkertaiselta, eikö? Se ei kuitenkaan ihan täysin ole niin. En ole nimittäin ikinä itse osallistunut mihinkään isoihin tapahtumiin, koska suuret ihmismäärät ahdistavat minua. En myöskään tykkää itse esiintyä suuren yleisön edessä, koska en pidä siitä, että kaikkien huomio on minussa.
Opiskelujeni ansioista olen kuitenkin huomannut, että olen tullut rohkeammaksi. On ollut myös hauska huomata, että kaikki jännitys ja ahdistus katoaa, kun olen esimerkiksi töissä. Meillä on välillä myöskin musiikkikeikkoja, joiden asiakasmäärä on yli 400 henkeä, ja minä olen se henkilö, joka tarkistaa kaikkien asiakkaiden liput. Kaikki tilanteet töissä sujuu minulta nykyään ihan luonnostaan, kun vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi pelkät puhelinsoitot asiakkaille jännittivät minua todella paljon. Edelliset opettajani ja nykyiset työkaverini ovat myös sanoneet, että olen luonnollinen asiakaspalvelija. Se tuntui aluksi minusta hassulta kehulta, mutta nyt olen tajunnut sen, että on olemassa eri minä töissä ja eri minä yksityisessä elämässäni.
Valmistuttuani ammattikoulusta halusin jatkaa opintojani pidemmälle, joten nyt opiskelen matkailuliiketoimintaa ammattikorkeakooulussa. On kivaa saada opiskella alaa vielä laajemmin, ja toivon voittavani pelkojani lisää jatkossakin. Olisi myös upeaa, jos uskaltaisin jossain vaiheessa lähteä ulkomaille työjaksolle. Lisäksi jatkan haaveilua maailman ympäri matkailusta, jonka toivon mukaan pystyn joskus tulevaisuudessa vihdoin toteuttamaan. Unelmani olisi viettää vaikka kokonainen vuosi matkustellen ympäri Eurooppaa ja tutustua rauhassa kaikkiin upeisiin paikkoihin. Rakastan nimenomaan eri kulttuureja, luontoa, eläimiä, ja arkkitehtuuria. Haluaisin siis olla ihan turistina ihastelemassa kaikkea sitä upeaa, mitä eri maat tarjoavat.
Tässä blogissa on muutama kuva ensimmäisestä matkastani Tallinnaan, kun ihastelin vanhan kaupungin upeita rakennuksia.
Teksti ja kuvat: Jasmin Jokimaa, matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija
Before I started to study International Tourism Management, my idea about wellness tourism was somewhat narrow and one-sided. When someone said wellness, I immediately thought about nice-looking young adults showing off their healthy lifestyle on Instagram, posting photos of their bleached teeth smiles, yoga poses and superfood smoothies, or intense fitness bootcamp routines. I thought that it was just another short-lived trend that would die away within a year or two, becoming so mainstream that people would just stop caring about it.
Seeing it merely as a superficial social media trend, I felt that wellness tourism was not my cup of tea, that my interests as a traveler were something else entirely, and that I would never become a wellness tourist myself.
However, the definition of a wellness traveler is much more flexible than I had thought. Whereas the primary wellness tourist category may indeed include some hard-core and very eco-conscious practitioners of yoga and meditation, who travel solely to improve their physical and mental well-being, the secondary wellness tourist category is much more inclusive and less constraining.
Basically, any traveler who takes part into wellness activity during their trip can be categorized as a secondary wellness tourist, which means that wellness is not the reason they decided to travel, but they might be interested in going to a local gym, spa or some other wellness facility during their trip. Now that was something less absolute that I could also relate to.
Reflecting on my past as a traveler, I suddenly started to see several occasions where I had embarked on an unplanned wellness activity during my trip. As going to a spa is among the oldest and the most universal wellness activities, coming across the mention of Japanese onsens and super sentos in the Well-being from Blue Spaces course materials made me reminiscence my trip to Kyushu in 2019.
My wellness tourism experience in Japan
In the summer of 2019, I stayed in the city of Oita and visited its neighboring town Beppu by bicycle. Ironically, although Beppu is perhaps the best known onsen destination in Japan, I had no time to try any of their hot spring baths because of my tight schedule, having to return the rental bike to Oita by the same evening.
The wellness adventure beginsAdmiring a hot spring in Beppu
Instead, after returning from the 40-kilometer bike tour, covered in sweat and many layers of sunscreen, I thought of skipping the idea of having a shower in my cramped business hotel bathroom and went to the local train station which housed a large department store, a cinema and a hotel with a spa. City Spa Tenku was located high above the street level, with two floors of bathing space, allowing a panoramic view of the city from the upper bath area. Going there really enhanced my experience, helping my body to recover from all the biking and walking I had done that day.
While I was sitting in a pool filled with warm, carbonated water, watching a layer of small bubbles form on my legs, I felt total relaxation after the day spent outdoors under the scorching sun. After standing up and leaving the pool, I gazed over the nightly city through large panoramic windows, completely nude and refreshed.
A well-earned compromise after the rejuvenating spa visit
Having consumed plenty of manga stories and films about organized crime in Japan, I could kind of imagine some yakuza boss to stand at that very same place, a large tattoo in his back, making plans to expand his territory even further – of course, considering the anti-tattoo policy of most spas in Japan, a scene like that would probably not take place in real life. Still, the majesty of the setting really screamed for a camera and a tripod, even though any photography was, for obvious reasons, prohibited in the bathing area.
Considering all the exercise I got during the day, I felt that one cold beer at the spa bar would be just what I needed after washing and getting dressed up.
So, after that game-changing spa experience, I would now proudly and without any doubt categorize myself as a secondary wellness traveler.
*Disclaimer: This blog post was produced without any sponsorship or financial support from City Spa Tenku*
Text and photos: Olli Riihimäki, third year International Tourism Management student
It is not a surprise that when it comes to tourism education in the universities, teaching about how to create and develop experiences becomes one of the most common topics of the classes. Obviously, since we tourism students we have been taught that unique experiences have become a trending market during the last years!
So let’s take a look at how hard was it to create a new product almost from scratch.
Creating something from nothing
In the course Tourism Product and Experience Design, we formed groups of four students each to create a touristic experience for Echoes Ecomuseum. The idea was to develop a whole experience around a place that already exists, which in our case was Mynämäen kotiseutumuseo.
During the course we had some classes about the creation of experiences, some advice on how a good tourist experience looks like, and we also had our deadlines for returning some files showing our progress, but nobody told us exactly how to develop our experience, which from my point of view, was a great tool to use our creativity and see how original we would be for this assignment.
The first part of the creation process is to know the place we were going to mold, so everyone must visit their places and take some notes to start the development process, and this was the first challenging step.
It might sound easier when you are watching the power points that say how to actually create a new idea, but have you ever stopped to think about an original idea for something like this? Not easy at all and I’m pretty sure my whole class can relate to that fact!
Going through our location, the museum, taking pictures and notes about what the owner said to us was challenging – we learned more about the place, but our assignment was to “remake” the product, and we realised how difficult it was going to be after all.
And if that was not enough, the places we worked with were all far from the city centers and let’s say they were not too international, I bet I was not the only one who needed the Finnish team mates to translate everything in the museums.
Now that we knew what we had, it was time to get down to work and start thinking about the experience we wanted to develop, and yes as you can imagine, the very first days we were blank, with no ideas about what to do.
It started to go well when we did our brainstorming, some ideas came to us in that great inspiration moment, and we were starting to build something. We might have disagreed sometimes, but there’s no good team with no feedback and different ideas.
Team work and cultural differences
Cultural differences was something interesting for me, and not only because of how Finnish people usually are with things like punctuality (I know, I am late for most of the meetings, but I swear not every Spanish person is like this, I’m sorry team!) But the communication I felt doing this assignment was very satisfactory: I love to work with people who don’t say yes to everything! Feedback is very important in these kind of projects, and that’s something that I loved about working with Finnish people.
Once we had a main idea and the feedback of the teacher, it was time to show our classmates what we had been doing those weeks and to get some feedback. There were many presentations in one day, and all of them with good ideas from challenging places to develop – that is a sign of what this generation could be for the future tourism industry. We all also gave useful feedback to our classmates.
To finish this blog post, I would like to encourage all people with an entrepreneurial soul interested on the tourism industry to think about new, authentic experiences for tourism!
Text: Dorian Espinosa Negrín, exchange student from Universidad de la Laguna Pictures: Pixabay
