PoResto vei opiskelijat retkeilemään Satakuntaan

Kun puhutaan satakuntalaisesta matkailusta, nousee esille aina yhtä upea Yyterin ranta ja jokavuotinen Pori Jazz -festivaali. Viime vuosina Yyterin rannoista ja ennätyksellisistä kävijämääristä on kirjoitettu valtakunnallisenkin median toimesta. Mutta onko Satakunnassa muita luontomatkailukohteita? No on hyvinkin paljon – Satakunnasta löytyy mm. lukuisia luontopolkuja.

Porin Restonomiopiskelijat PoResto ry päätti lähteä tutkimusmatkalle erilaisiin lähialueen kohteisiin. Vuosikurssimme opiskelijat ovat viime aikoina opiskelleet kestävää matkailua ja se on osasyy, miksi valitsimme retkemme kohteiksi juuri nämä paikat.  Retkillämme pyrimme toimimaan mahdollisimman luontoa kunnioittavasti.

Vierailimme ensin Koivuniemen Herran Farmilla ja sen jälkeen Joutsijärven luontopolulla. Molemmat tapahtumat olivat kaikille avoimia, mutta suunnattu lähinnä matkailualan opiskelijoille.  Reissuillemme osallistui niin PoResto ry:n hallituslaisia ja jäsenistöä sekä myös muutama muun alan opiskelija. Reissuille kuljettiin kimppakyydeillä ja mukaan sopivat niin perheenjäsenet kuin lemmikitkin.

Koivuniemen Herran farmilla

Vierailu Koivuniemen Herran farmille tapahtui sunnuntaina lokakuun alussa. Vierailun alussa saimme kuulla Koivuniemen Herran mielenkiintoisista palveluista ja pääsimme kiertämään erilaisia majoitusrakennuksia sekä muita tiloja.  Koivuniemen Herran Farmi on tunnelmallinen maatilamatkailun ”landeteemapuisto” jossa pääsee osallistumaan maatilan arkeen, nauttimaan hyvästä ruuasta ja vähän erilaisesta lomasta (Koivuniemen Herran Farmin www-sivut 2021). Vinkkinä matkailun opiskelijoille: Koivuniemen Herran Farmilla voi myös suorittaa restonomin harjoittelujakson!

Päivän aikana pääsimme tervehtimään erilaisia eläimiä aina pupuista hevosiin. Saimme myös nauttia itse paistetuista letuista, kokea millaista on ruokkia erilaisia eläimiä, istua traktorin kyydissä ja ratsastaa hevosella. Minun henkilökohtainen lempijuttuni oli kanojen ruokkiminen ja sainpas sellaisen myös syliini! Päivä oli opettavainen, sillä kuulimme mm. majoituspalveluista, ja samalla hauska, kun pääsimme silittelemään erilaisia eläimiä niiden aitauksissa ja tutustumaan toisiin opiskelijoihin samalla.

Kuvissa kana ja minä, osa PoReston hallituksesta 2021 ja hevosratsastusta.

Joutsijärven luontopolku

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Ulvilan Joutsijärveltä löytyvää luontopolkua. Luontopolku sijaitsee aivan Tammen tilan vieressä. Luontopolku on pituudeltaan noin 5 kilometriä ja sen varrelta löytyy erilaisia opasteita, joissa kerrotaan alueen historiasta. Päivä oli sateinen ja pitkospuut liukkaita, mutta reilun kahdenkymmenen opiskelijan voimin näytimme millaista on suomalainen sisu ja kuljimme koko luontopolun vesisateesta huolimatta. Paikalla oli myös useampi vaihto-opiskelija ja heiltäkin löytyi lähes loputtomasti huumorintajua sateiselle reissullemme.

 ”This is the Finnish sisu: walking in the rain, in the dark!”

Retken kohokohta oli, kun pysähdyimme kodalle nuotion äären grillailemaan makkaraa ja vaahtokarkkeja.  Kodalta löytyi suojaa ja kuivia polttopuita sekä ihanaa puheen sorinaa. Yhdessä vielä keräsimme roskat mukaan ja sammutimme nuotion ja suuntasimme takaisin lähtöpisteeseen yhteislauluja hyräillen. Yhdessä vietetty aika jäi mieleen ja haluammekin lähteä samanlaisille reissuille vielä tulevaisuudessakin (toivottavasti hieman paremmalla säällä).

Näillä esimerkeillä haluankin todeta, että Satakunnasta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa vuodenajasta riippumatta. Luontoon lähteminen todellakin auttaa nollaamaan stressitasoja ja virkistää kummasti näin syysiltaisin.


Teksti ja kuvat: Jonna Hautamäki, Matkailun tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelija ja Porin Restonomiopiskelijat PoResto ry:n puheenjohtaja 2021

Miksi matkailuala kiinnostaa minua?

Olen kotoisin perheestä, jossa matkailua ja erilaisia kulttuurikokeumuksia on aina arvostettu. Pienestä pitäen olen saanut olla mukana perheen matkojen suunnittelussa. Heti matkalta kotiin tullessa mietimme jo seuraavaa kohdetta ja melkeinpä koko lapsuuden ajan aina oli matka suunniteltuna johonkin ajankohtaan. Rakastuin jo lapsena ympärivuotiseen lämpöön ja avoimiin iloisiin ihmisiin. Täysi-ikäisyyteen mennessä olin kiertänyt runsaasti Euroopan maita ja koronan vallatessa tuntui tyhjältä olla kokoajan Suomessa.

Vaikka kotimaan matkailu mahdollistaa melkein mitä vaan mitä ulkomaan matkailukin, olen aina tiennyt että haluan asettua johonkin muualle kuin Suomeen. Mahdollisuudet ovat avoinna mihin tahansa. Haluan läpi elämän kokea erilaisia kulttuurikokemuksia ja nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä, jotka Suomessa tuntuvat mahdottomuuksilta.

Lempimatkojani ovat olleet ne, joissa emme ole suunnitellut tekemisiä valmiiksi vaan olemme vasta kohteessa alkaneet miettimään mitä kannattaa tehdä ja mihin kannattaa mennä. Haluan elää joustavasti, ja Suomessa tällainen elämäntapa ei ole niin yleistä.

Näen kuitenkin mahdollisuutena, varsinkin aluksi valmistumisen jälkeen, työskennellä matkailualalla Suomessa. Varsinkin hotelleissa työskentely on aina kiinnostanut minua ja se on Suomessa yhtä mahdollista kuin ulkomailla.

Toivon matkailualan opintojen antavan minulle hyvät eväät asiakaspalveluhenkisyyteen sekä valmistavan minut kaikenlaisiin mahdollisiin töihin, mitä matkailuala voi tulevaisuudessa tarjota minulle – niin Suomessa kuin kauempanakin.

Teksti ja kuva: Suvi Savola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Hyvät matkustajat, tervetuloa lennolle!

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Matkustaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan se on myös intohimo, johon liittyy monia erilaisia tuntemuksia. Se tunne, kun varaat lennot ja hotellin sinulle täysin tuntemattomasta kohteesta. Menee 10 minuuttia ja olet monta sataa euroa köyhempi. Otitko edes selvää, millaiseen kohteeseen varasit juuri matkasi? Olet nähnyt vain hienoja matkakuvia sosiaalisessa mediassa ja mielessäsi pyörii tasan yksi asia: Tänne minun on päästävä!

Menee viikko, menee toinen. Sormet syyhyten etsit tietoa aikaisemmin varaamastasi kohteesta. Mitä tulee ottaa mukaan, mitä tulee ottaa huomioon, onko paikka turvallinen, onko hotellille pitkä matka… Mielessäsi pyörii monia kysymyksiä ja ajatuksia. Parempi, että visioit jo matkasi etukäteen välttääksesi sudenkuopat ja vastoinkäymiset. Tai sitten menet vaan fiiliksen mukaan, koska tykkäät elää reunalla.

Sitten koittaa se päivä, kun sinun on aika suunnata kohti lentokenttää. Voisin väittää, että jokainen matkalle lähtevä ihminen hermoilee lähtöä. Onko avaimet mukana? Onko passi mukana? Onko tarpeeksi vaatteita? En kai vaan jättänyt hellaa päälle? Tulihan ovi varmasti lukkoon?

Menet turvatarkastuksen läpi. Hälytysportit piippaa kohdallasi ja sinut siirretään sivuun tarkempaa tarkastusta varten. Mielesi käy taas ylikierroksilla ja mietit, löytyykö housun taskustasi luoteja tai puukkoa. Et edes omista puukkoa, saatika luoteja, mutta silti mietit, olisiko naisten vessassa joku päässyt sujauttamaan housuihisi jotakin sinne kuulumatonta. Syyksi selviää kuitenkin kaulakorusi. Huokaiset helpotuksesta ja pyyhit tuskan hien otsaltasi.

Istahdat lentokoneeseen ja hetken päästä kuuluu kaiuttimista hento lentoemännän ääni: ”Hyvät matkustajat. Tervetuloa lennolle Prahaan…” Huokaiset syvään ja otat rennon asennon tuolissasi. Olet hypännyt oikeaan lentokoneeseen. Pian lentokone nousee ilmaan ja alkaa kahvitarjoilu. Tunti lentoa mennyt, katselet ikkunasta heiluvaa lentokoneen siipeä. Vieressäsi kuorsaa keski-ikäinen mies kuola poskella, pää nojaten sinuun päin. Jossakin toisessa päässä lentokonetta lapsi itkee korvasärkyä. Vielä tunti pitäisi kestää.

Kone saapuu määränpäähän. Istut edelleen koneessa silmät kirkkaina ihastellen näkymääsi. Hienoa Prahan lentokenttää. Keräät käsimatkatavarasi ja poistut koneesta terminaaliin.

Etsit pääsyäsi ulos ja suorinta tietä linja-autoasemalle. Hyppäät bussiin, jolla matkaat metroasemalle. Pääset metroon, joka on yhtä täynnä ihmisiä kuin Senaatintori joulumarkkinoiden aikana. Yrität pitää itsesi pystyssä käyttämällä olemattomia vatsalihaksiasi, mutta kuten olettaa saattaa, horjahdat ensimmäisellä nykäisyllä viereistäsi miestä päin ja kätesi koskettaa hänen reittään. Hieno alku tälle matkalle. Yhtäkkiä viiden minuutin matka tuntuu kestävän viisi tuntia. Pääset ulos metrosta. Enää olisi viimeinen suora ennen kuin saavut hotellille. Helpoiten olisit päässyt taksilla, mutta päätit oman turvallisuutesi vuoksi mennä julkisilla.

Tunnin vaeltelun ja säätämisen jälkeen päädyt vihdoin ja viimein hotellille. Loppulomasi aikana käyt kaikki etsimäsi nähtävyydet ja syöt paikallista ruokaa, käyt shoppailemassa ja tapaat ehkä uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan lomasi oli onnistunut, lukuun ottamatta ensimmäisen päivän metroepisodia tai sitä, että poltit vahingossa tupakalla vastaantulevan miehen takkiin reiän tai sitä, että hyppäsit väärään bussiin matkallasi keskustaan ja kuski hääti sinut ulos bussista päätepysäkillä keskelle ei mitään. Mutta niin kuin Pikku G:kin aikanaan sanoi, virheist oppii ja kokemust karttuu.

Luitte juuri tarinan omasta matkastani, joka on 100% tosi. Voisi luulla, että tämä matka olisi ollut ensimmäinen matkani, mutta se ei ollut. Olen 26-vuotias ja nähnyt monta maata ja kaupunkia. Jokaisesta kohteesta löytyy vastaavanlaisia tarinoita, joita muistelen huumorilla ja lämmöllä. On se matkustelu hieno harrastus!

Teksti: Sirja Nuolioja, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay

Kuuluuko ananas pitsaan?

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Olen matkustanut melko paljon nuoreen ikääni nähden. Perheeni ei ole mitenkään ylivarakas eikä rahaa ole käytetty ulkomaanmatkoihin enemmän kuin laki sallii, vaan matkailukokemukseni perustuu enemmän Pohjoismaihin ja pariin lukiomatkaan.

Lukioaikoina kerkesin käydä Islannissa, Italiassa, naapurimaassa Virossa sekä toisen naapurimaan Ruotsin pienemmällä Gotlannin saarella. Kaikki nämä matkat liittyivät johonkin hankkeeseen tai projektiin, johon lukiomme koulutus painottui yrittäjyyden lisäksi.

Islanti oli maana elämyksellinen, ristiriitainen ja melko karu. Muistan astuneeni Reykjavikin lentokentältä Islannin karuun maailmaan ja ottaneeni reippaasti raikasta ilmaa sieraimiini pitkän matkustamisen jälkeen. Se oli erittäin huono idea! Sieraimissa leijui mädäntyneen kananmunan haju, joka sai minut melkein oksentamaan. Kaduin sitä hetkeä enemmän kuin voitte vain kuvitella. Enhän kuitenkaan voinut olla koko islannin matkaa hengittämättä, joten maan ilmastoon oli totuttava.

Hajuun tottui melko nopeasti. Sitä ei huomannut enää hetken jälkeen – varsinkaan, kun bussikuskimme oli saanut vaimoltaan islantilaista herkkua hákarlia, hain lihaa, joka on valmistettu hain omassa nesteessä. Saimme maistaa myös hapatettuja pässinkiveksiä, joita islannissa kutsutaan nimellä hrútspungar. Rehtorimme ei uskonut, että nämä maistiaiset eivät olleet opiskelijoiden mieleen, vaan väitti herkkujen olevan ylitsepääsemättömän hyviä. Itse maistaessaan hän kuitenkin juoksi meidän opiskelijoiden sekaan ja oksensi nämä islantilaiset ”herkut” tienposkeen. Sen jälkeen koko bussi haisi mädältä lihalta, joka mielestäni oli pahempi kuin mädäntynyt kananmuna.

Italia kohdemaana oli kaunis ja tarjosi matkailijalle monta erilaista elämystä. Itse majoituin lukioni ystäväkoulun opiskelijan luona, jolloin sain ehkä hieman enemmän irti italialaisesta elämäntavasta kuin tavallinen turisti, joka ei saa mahdollisuutta yöpyä paikallisen luona. Muisto Italiasta, joka on jäänyt parhaiten mieleeni, oli kaikki uudet ystävät, joita sain tämän matkan aikana. Ikävöin isäntäperheen tekemiä keksejä, peli-iltoja opiskelijakavereiden kanssa sekä aivan ihania italialaisia ystäviäni, joiden kanssa sai tapella kuuluuko ananas pitsaan vai ei.

Sehän ei sinne kuulu, mutta itse suomalaisena täytyi puolustaa ananasta pitsassa. Lopulta kuitenkin siirryin italialaisten puolelle, jolloin sain heidän kunnioituksensa. Vaatimattomana suomalaisena tuntui melko mukavalta kuulla ylistystä siitä, että olin valinnut heidän puolensa tässä ultimaattisessa sodassa nimeltään ananas pitsassa.

Italia on tähän mennessä lempikohteeni. Olen käynyt myös Kanariansaarilla ja Thaimaassa, jotka ovat erittäin lämpimiä maita ja kulttuureiltaan erittäin erilaisia Suomeen verrattuna. Silti Italia on vienyt sydämeni kaikista maista, joissa olen vieraillut. Italia on maana tapahtumarikas ja ihmiset ovat aivan älyttömän ihania sekä ystävällisiä.

Kannustan siis teitä valitsemaan aina mahdollisuuden lähteä, jos se vain annetaan. Oli maa mikä tahansa, lähtekää. Koskaan ei voi tietää, minkälainen kokemus sinua odottaa!

Teksti ja kuvat: Lila Tammisara, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Tulva vuoristokylässä

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Vuonna 2013 matkustin siskoni ja isovanhempieni kanssa Ranskaan. Ideana oli ajaa kaksi viikkoa vuokratulla autolla Ranskan rannikkoa pitkin, mutta reissu tyssäsi hetkellisesti luonnonkatastrofin takia kylään nimeltä Bagnères-de-Luchon.

Kohteessa majoitumme La Villa -nimisessä hotellissa, jossa olimme ainoat asiakkaat. Hotellissa oli vain kaksi henkilökunnan jäsentä, joista toinen omisti hotellin, ja toinen oli harjoittelija. Illalla hotelliin saapuessamme satoi vettä, ja sade jatkui koko yön. Aamulla heräsimme kovaan hälytysääneen, joka ei loppunut. Nousimme ylös, ja katsoimme ikkunasta ulos. Ikkunasta avautui näkymä, jossa kaikki oli vedenpeitossa. Sade oli onneksi loppunut, mutta hotellin vieressä oleva joki oli tulvinut yli, ja aiheuttanut kylään tuhoisan tulvan. Harjoittelija tuli nopeasti kertomaan tilanteen, mutta ongelmaksi koitui se, että hän puhui vain ranskaa, ja me puhuimme vain englantia. Sanakirjan ja google-kääntäjän avulla saimme selville, että harjoittelijan isä oli palomies, ja matkalla auttamaan meitä.         

Muutaman tunnin kuluttua palomiehet pääsivät kahlaamaan hotellille, ja aloittivat meidän evakuointimme. Menimme hotellin ala-aulaan, jossa lattialankut olivat nousseet ylös veden paineen voimasta. Vesi oli noussut hotellin kellarikerrokseen, ja vedenpinta yletti jo melkein aulaan. Ulkona huomasimme myös, että vuokra-automme oli puoleenväliin asti vedenalla. Saimme onneksi autosta kaikki tärkeimmät tavarat mukaan. Pappani joutui kahlaamaan vedessä itse, mutta minä, siskoni ja mummini pääsimme palomiesten reppuselässä kahlaamaan veden läpi, koska veden virtaus oli niin kova. Kuivalle maalle päästessä meitä odotti joukko paikallisia ihmisiä kameroiden kanssa, sekä paloautot, joilla meidät kuljetettiin uuteen hotelliin.

Uudessa hotellissa meidät otettiin hyvin vastaan, ja pääsimme vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman nopeasti isompaan kaupunkiin, mutta kaikki juna- ja autoliikenne oli pysäytetty tulvan takia. Majoituimme uudessa hotellissa muutaman yön, kunnes pääsimme matkustamaan junalla Toulouseen.

Loppureissun suunnitelmat menivät hieman uusiksi, mutta saimme onneksi uuden vuokra-auton ja pystyimme jatkamaan matkaamme normaalisti. Matka on nykypäivänä loistava muisto, vaikka edelleenkin kova sade aiheuttaa pientä ahdistusta.

Teksti: Anna Vesa, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuva: Pixabay

Tulevat matkailualan ammattilaiset aloittivat opintonsa

Tänäkin syksynä SAMKin Porin kampuksella aloitti taas iso ja iloinen joukko uusia opiskelijoita matkailun tutkinto-ohjelmassa tavoitteenaan restonomitutkinto. Opintoja on takana nyt ensimmäinen kuukausi ja oppeja on jo kertynyt muun muassa matkailuelinkeinotuntemuksesta, majoituspalveluista ja asiakaskeskeisestä matkailumarkkinoinnista.

Tältä näyttävät uudet tulevaisuuden matkailualan ammattilaiset:

Olen Roosa, ja tämä kuva kuvaa minua hyvin. Olen aina menossa tai tulossa, jostain ja jonnekin. Jos en ole menossa, olen aina suunnittelemassa seuraavaa reissua lähelle tai kauas!

Tiinan kuva on otettu Espanjassa, rannikkokaupungissa Saloussa.

”Haavenani olisi joskus muuttaa Espanjaan asumaan”.

Wandalle matkailu on tapa avartaa maailmankatsomusta.

”Pyrin välttämään turistikohteita ja matkaamaan paikoissa, jossa näkee sitä paikallista elämää”.

Markus tykkää rantalomista ja aurinkoisista paikoista!

”Olen aina reissannut porukalla, en ikinä yksin”.

Matilda rakastaa matkustaa.

”Ikimuistoisin matkani on se kun kävin Mamma Mia -elokuvan saarella Skópeloksella!”

Sara tuli Poriin opiskelemaan Loimaalta.

”Hain matkailualalle, koska minua on aina kiinnostanut se. Perheen ja sukulaisten kanssa on tullut matkustettua paljon, jonka vuoksi nautin ulkomailla olosta”.

Sofia on 33-vuotias innokas maailmanmatkaaja.

”Tässä seison pitkäaikaisen matkahaaveeni Machu Picchun äärellä vuonna 2019”.

Eveliina on tässä kuvassa Indonesiassa Balilla.

”Se on ollut tähän mennessä lempikohteeni. Olimme reissussa äitini ja veljeni kanssa vuoden 2019 lopulla juuri ennen koronaa”.

Moi! Olen Anna 19, kotoisin Kuhmoisista. Hain matkailualalle, koska olen pienestä pitäen matkustellut paljon, ja haluan oppia enemmän matkailusta.

Olen Satu, nykyään 30-v; kuvassa olen Ukrainassa 19-vuotiaana.

Äitini on ukrainalainen ja olimme tuolloin Ukrainassa katsomassa sukulaisiamme.

Emmin mielestä matkailu sujuu parhaiten renkailla!

22-vuotias Jenniina on kotoisin Salosta.

”Matkustelin paljon perheen kanssa, kun olin pieni. Tämän takia matkustelu ja erityisesti Aasia on lähellä sydäntäni. Kuva on meidän viimeisimmältä reissulta Thaimaassa, Khanomissa 2017.”

Yksi Ellin ikimuistoisimmista matkoista on ollut New Yorkin matka äidin ja siskon kanssa kesällä 2018.

Anastasija muutti Suomeen vuonna 2015.

”Tykkäsin matkustaa pienenä paljon. Tänä vuonna matkustin ensimmäisen kerran Poriin!”

Eveliina juhlimassa maailmanmestaruutta 2019 Tampereella.

Julia tuli opiskelemaan matkailualaa, koska on kiinnostunut kulttuureista ja matkailusta.

Julian kuva on Etna-tulivuorelta vuodelta 2019.

Olen Lila, 20-vuotias naisenalku Porista. Valitsin opiskelupolukseni restonomikoulutuksen omien intohimojeni perusteella.  Matkustelu on lähellä sydäntäni, mutta Coda-lapsena haluan tarjota mahdollisimman monelle ihmiselle palvelua heidän omalla äidinkielellään, joka on myös oma äidinkieleni.

Onks sun matkapaketti kunnossa? Jos ei, nii ota yhteyttä (mieluiten sitten 3,5v päästä) ja hoidetaan ne kuntoon!

Heippa! Olen Suvi, 20, alun perin kotoisin Sastamalasta. Hain opiskelemaan matkailualaa, sillä olen kiinnostunut työskentelemään tulevaisuudessa ulkomailla.

Katrianne on kuvassa Espanjassa asuvan ystävänsä Jaanan kanssa viettämässä iltaa Tarifan rannalla vuonna 2016.

Milja on kuvassa Malesiassa korkean vuoren huipulla.

”Unelmakohteeni on Australia ja USA”.

21-vuotiaan Merin lempimatkakohde on Sisilia, jossa hän on käynyt kolme kertaa. Kuva on otettu vuonna 2016 Castelvetranon kunnassa Sisilian saarella Italiassa.

Tämä kuva on Sirjan elämän ensimmäiseltä itsenäiseltä matkalta ulkomaille – niin kuin ilmeestä näkyy 😀

Emma Ed Sheeranin konsertissa Helsingissä 2019.

Fridan kuva on Thaimaasta, norsujen suojelupuistosta nimeltään Hutsand Elephant Foundation. Siellä kaltoinkohdellut norsut saavat elää luonnollisessa ympäristössä.

Rasmuksen matkailu-unelma on backpackata ympäri Aasiaa vuoden ajan.

Jyväskyläläinen Essi tykkää matkustella kaupunkikohteisiin ja paikkoihin missä historia on esillä. ”Lempikohteeni missä olen käynyt onkin Dublin.”

Tässä kuvassa Essi on Ranskassa Versailles’n palatsissa.

Mithila on kuvassa Lohjalla Suomen vanhimman puun alla.

”Luonnonmaisemat ovat minulle tärkeitä, koska luonnossa on hiljaista ja pystyy nauttimaan luonnon kauneudesta”.

Mariian mukaan joulu on paras aika vuodesta, ”etenkin kun olet Ukrainassa!”

Practical training abroad during a global pandemic – still worth it!

Moving abroad is never easy, let alone when there is an ongoing global pandemic. In addition, finding a tourism related internship during a time when travelling is at its minimum seemed like an impossible task. Despite all this I decided to take my chances and applied to do my practical training abroad. And it paid off.

Practical training as part of the studies

For most tourism degree students in Satakunta University of Applied Sciences, second year summer means doing your practical training. It is part of the degree and worth 30 credits which is roughly 800 hours of work in total (including applying, interviews and other related tasks). The job has to have something to do with the degree but it can range from more traditional reception work to marketing or even HR. Practical training can be done either in Finland or abroad. It can even be split into two parts if the student wants to work in different positions in different companies or in different countries for example.

Students are responsible for finding their own PT placement. Some end up looking for job adverts on the internet, sending open applications to companies directly or contacting someone at the company. I did all of the above. I started my search very early knowing that the pandemic would make things harder for me.

Internship in Amsterdam

I didn’t need to think long where I wanted to do my practical training. After living in Amsterdam for nearly two years I had left behind a magical city that I had fallen in love with to start my studies at SAMK. This is why most of my applications were sent to various companies in and around Amsterdam. After sending 46 applications, each personalized to that company and position, 7 interviews and many rejections I found my practical training place at ClinkNOORD Amsterdam as a front of house intern.

Amsterdam is a beautiful city to live in. Its charming canals and houses make it very unique and beautiful. You can always find new fun places and things to do even after years of living here yet it is manageable in size. The city is also very international, it is home to 176 different nationalities, which makes it one of the most diverse cities in the world in terms of citizenship.

The Dutch are very easy going people and the city in general has a very chill vibe. Due to the pandemic I have not been able to travel from Amsterdam but Netherlands is a very small country so making a day trip to another Dutch city is very affordable and fast. Also cities like Brussels, Paris and Koln can be reached easily by train or bus for a nice weekend getaway.

Working at a hostel

I ended up doing my internship as a Front of House intern in a company called Clink Hostels at their Amsterdam Noord location. The building is an old Shell Head Office & Laboratory converted to accommodate over 850 guests in dorms and private rooms with nice and spacious common areas. ClinkNOORD has their own on-site bar and cafe as well. It is one of the biggest hostels in Amsterdam.

Unfortunately the pandemic forced the company to come up with a new strategy since there were no longer tourists flowing to the city. They, like many others in the industry, decided to offer long term accommodation. Due to the pandemic I did not get to see the hostel at its fullest with 300 check-ins on busy weekends. But that didn’t make my practical training any less interesting.

I was trained for the position at the reception for 4 days before joining the team and after 1 month or so I started to do shifts by myself. My main tasks in the reception are pretty simple and straightforward. I do check outs and ins, answer calls, emails and online reviews, and of course help guests with various issues, questions or recommendations. Still, every single day is different with its new challenges and new guests. In addition, the CatalystCafe is overseen by the receptionists so I have learned how to make cappuccinos, lattes and other cafe items. During my first months I have learned a lot about customer service and saw what it takes to run a big hostel like ClinkNOORD.

I get to work with some amazing people at the hostel. My colleagues have all been very supportive since the beginning and I truly feel like I’m part of the team. I’m proud to call myself a Clinkee and I have enjoyed my time as an intern here immensely. Working with the team here has been amazing and I’m very happy that I got to do my practical training at ClinkNOORD. I was also very pleasantly surprised by the fact that I won ‘the employee of the quarter’ award as an intern and after only working in the company for 4 months.

Now that I’m over half way through my practical training I can already say that I will miss this place and the people here.

Text and pictures: Milla Ruonala, third year International Tourism Development student

Food tourism offers experiences for all the senses

Traveling the world offers incredible experiences through interaction with locals, nature, and culture all over the world. It is widely accepted that food is one of the best ways to absorb the culture of the destination. When booking trips tourists are always considering food as an important factor in choosing the destination, making culinary tourism more popular than ever before.

But what makes food tourism so special? It is the tourists that are always looking for new experiences, something that gives them an insight of the local culture, but which tastes great, as well. The evolution of tourism has made tourists wanting more than just your typical holiday; they want to experience the destination with all of their senses. Destinations need to consider this aspect, because food might not be the main reason for a trip, but surely it is an essential element, and destinations which have a good reputation for offering fresh, quality products always spark the interest of tourists. Besides from getting a good meal, tourists can meet locals and hear all the great stories and tips about the location.

When traveling to Finland, tourists can discover the passion for cooking local, fresh food. Local Finnish food improves wellbeing and delights the senses. Root vegetables, meat casseroles, ripe berries and mushrooms or wild game and freshly caught fish provide health and authentic flavor. Considering that the forest is full of delicacies, just waiting to be picked, local restaurants provide authentic ingredients, developing new flavors and dishes. Here in Finland, nature is filled with superfoods!

During summer, the Finnish people enjoy cooking, smoking, or grilling their food outdoors, in the serenity of the forest, by the lake or open fire. It is the idyllic scenery to end a hard working week! Finland is a culinary delight for foreigners where they can serve fresh seafood delicacies throughout the year.

Food tourism businesses in Finland need a better service promotion in attracting international customers. For our course Well-being from Blue Spaces, we created a food route in Finland. I truly believe that experiencing a food-themed route like ours would make tourists understand why Finland has been ranked ”the happiest country in the world” four times in a row!

Text: Patricia Ratiu, third year International Tourism Management student
Pictures: Pixabay

The calming effects of water

How often do you think that the everyday life with all the work, studies, chores etc. is getting all too much for you? How often do you wish for an escape from your everyday life? I bet most of you answered that a break from the everyday life would be much needed as often as possible. So did I. So where should you go when you feel like the stress of the daily routines is getting too much for you? You should definitely find your way to the nearest body of water, whether it is a lake, a river or a sea does not matter, you should find your way to it. Even though you might think that a visit to a nearby shore does really not fit your busy schedule or it doesn’t sound like it would be any help to you, you’d be surprised how big of an effect it might have on your mental and physical health.

You might think that sitting on a shore and doing nothing would be a really boring way of spending your time, but it actually is one of the best ways of relaxing your brain. Just watching the water surface, whether it is calm or rough, can really help you to relax and find that much sought after peace of mind for the short time that you are next to water. Of course, our brains control all the senses of human body, and seeing is not the only thing that can help our brains to relax. Listening to the calming voice of the water as well as smelling the, lets say, ocean air can really make your brains just switch of for a second and you will be able to totally relax just from being near a body of water.

Of course just sitting and admiring the water might not be for everyone, but that is not the only way you can improve your mental and physical health when visiting a body of water. Water enables multiple different activities that are beneficial for both mind and body. Exercises and activities in general are very good for both mental and physical health, but adding the water aspect to the exercises can boost that positive effect even more. Swimming for example is not only a great form of exercise for the muscles of the body, but it also is beneficial for the health of your skin as well as it is beneficial for your mind. The sort of flowing feeling of freedom you get from swimming is ideal for your brains to relax.

Other water activities, such as surfing or wakeboarding for example, are also great ways of escaping the routine and switching of for a second, but all the activities do not have to be physical activities. Going for a boat ride or going fishing might not be a form of exercise, but those type of activities are an ideal way of relaxing. Think about it; you are flowing on the middle of a quiet lake on a boat, there is no one anywhere near and you can just enjoy the sound of nature. Sounds pretty good, doesn’t it?

That is something that we all should seek after, make some room from our busy schedules for finding different ways of relaxing our body and mind, since without those breaks, we really can not manage.

Text: Markus Järvinen, second year International Tourism Management student
Pictures: Unsplash

Storytelling in tourism

The most memorable experiences are formed when you develop an emotional connection to the experience. That is why storifying is such an important thing in the tourism field. It is also much easier to remember things if there is a story attached to it.

But what is storifying? According to IGI Global, storifying is “the composition of a story from real or fictitious sources so as to create change in the listener’s, viewer’s or user’s emotions, thoughts, and behaviours in the desired manner”.

In other words, it means telling a story about a traditional dessert, for example, so that the one you are telling it to will get more interested about the food that you are telling the story about.

A story can be told about anything: it can be a real story that is based on history or to a real person, or a fictional story that has been made up just to get people interested. And the way the story is told can also vary. It can be told with a song, video, text, orally or any other way people can come up with.

It is much easier to get people interested if you have a story to tell. Take a look at this picture of a restaurant for example.

Photo: Pixabay

Charming, but nothing special, you might think. But what if I told you that this is the place where local members of the mafia used to meet? Countless gun fights and many tragic deaths took place in this same room that you are looking at right now. You would probably be much more interested then, right?

Of course, that story is not true, but wouldn’t it be cool if it was?

This was just one example of storifying, but you probably got the idea. You can also think about situations where you have heard a story about a building, food, lake, forest etc. Did you become interested with the subject more after hearing a story that was linked to it? And if you remember the story still, it shows that storifying is an effective technique.


Text: Roosa Rantanen, second year International Tourism Management student


Sources:
Cavanagh, S. Why you must nail storytelling in tourism
Website of IGI Global