Rakastan matkustamista. Rakastan sen mukanaan tuomaa jännitystä, joka saa oloni kutkuttamaan jo ennen lähtöä. Päästelen sisäisiä riemunkiljahduksia kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta tai kun auto starttaa kohti uutta ja tuntematonta. Tunne on niin voimakas, että se kutittaa mahan pohjassa asti.
Perillä matkakohteessa katselen uteliaana vierasta ympäristöä, tunnustelen sen ääniä, hajuja, makuja. Ihailen itselleni eksoottisia maisemia, trooppisen vehreitä tai karun paljaita. Seurailen paikallisia päivittäisissä puuhissaan toreilla ja kylän raitilla. Mietin, millaista tänne olisi asettua pidemmäksi aikaa.
Kuvittelen letkeää elämää riippumatossa ja kotoisassa bungalowissa. Söisin joka aamu tuoreita hedelmiä suoraan takapihan hedelmäpuusta ja kävisin vilvoittavalla aamu-uinnilla turkoosissa meressä. Nauraisin hassuille ravuille, jotka kipittävät minua pakoon valkoisella rantahiekalla.
Diginomadina voisin työskennellä mistä päin maailmaa tahansa, kutsua mitä tahansa paikkaa kodiksi. Levoton sieluni janoaa kuitenkin jälleen jännitystä. Se janoaa nähdä uusia kohteita, joissa en ole vielä vieraillut ja löytää ystäviä, joita en ole vielä tavannut.
Rinkka selässä jatkan jälleen matkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja!
Teksti ja kuva: Sofia Viertola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
I chose Finland as my Erasmus exchange study destination because Finland is a country known for its educational system, which is very different from Belgium. I heard so much about it that I thought I would try it by myself and make up my own mind. Moreover, the Finnish population is known to be one of the happiest in the world – so I went to buy some warm clothes and packed my bag!
The Finns
Once I arrived in Finland, I discovered that the cold was not just about the weather: the Finns are very aloof and like to have their own space. But once I got to know them, I realized that it was only a facade and that in the end they are kind, benevolent and you can even have a lot of fun with them.
Life in Finland
Life in Finland is gentle, everything here is very natural. I realized that Finns spend a lot of time outside, even in winter! There are a lot of infrastructures like barbecues, benches and shelters, which are available to everyone. It is common to meet around a fire to drink hot chocolate, grill a sausage, or cook pancakes, even under the snow.
I had the opportunity to go for long walks in the forest or on the beach. Here I also discovered the sauna culture: almost all Finns have a sauna at home and if not, they just have to go to the city pool. And contrary to their usual shyness, in the saunas there is no more shyness, they drop the swimsuits!
Studying at SAMK
A very important part of my Erasmus is the university, after all, that’s why I’m here! The first time I visited the university, I was impressed by the modernity and the possibilities. There are places to relax, to work alone or in groups and even to have fun with a pool table.
The teaching is indeed very different from Belgium. Here, the students call the teachers by their first name, the timetables are light and group work is encouraged. What I find most interesting is that students can really choose their study program according to their interests, they don’t have to take the same courses as everyone else and there are many alternatives such as concrete projects that can be included in the credits. The school also places much importance on well-being, there are a gym and group classes that are open to everyone.
The Erasmus experience
Being on Erasmus means leaving your comfort zone, going to a country you don’t know and living with people you don’t know. But thanks to this challenge, you grow, you discover a new culture and you meet great people of all origins. You learn to be independent, to live in a community and to accept each other with our differences.
Traveling
Being a tourism student and therefore a travel enthusiast, I have taken advantage of being here to visit Finland and also the neighboring countries. We organized trips to Tallinn, Stockholm and Copenhagen. Of course, there were a lot of us so I was able to practice my travel planning skills. I think it’s good to take advantage of these four months to see as much as possible because it’s a once-in-a-lifetime experience.
Text and photos: Camille De Borman, exchange student from Haute École Galilée University of Applied Sciences in Belgium
During our online course Well-being from Blue Spaces, we got to learn about the concept of blue gym, how coastal and maritime areas can be used in well-being, and the history behind it. We also had an assignment where we got to plan a seafood tour in our home region. What I found the most interesting was the wellness tourism industry and how fast it has been growing for the past years.
Wellness as a general trend has been gaining popularity over the past years. It can be seen in many aspects all around us. From green juice bars in the malls to the many fitness trends that come and go. Shops providing a bigger variety of healthier food options and people making healthier choices, like cutting the usage of alcohol and sugar. This trend has naturally affected the tourism industry as well. Between the years 2015 and 2017 wellness tourism grew 6,5%. That is very significant growth when considered that regular tourism grew only 3,2% in the same time frame. (Global Wellness Institute 2018, 20.)
We live in very uncertain times. With the ongoing pandemic no one really knows the effects it will have on the tourism industry. We can only speculate and make guesses what tourism in the post-pandemic world will look like, how it will affect the trends, and what are the long-term effects that come from it. Industry specialist and researchers have made their predictions and even those have changed as the pandemic has prolonged the bans on traveling. Of course, there are no wrong or right answers really since this is very new territory for all of us. But it is fun to play with the idea and think about the future and how it will look.
Many industry specialists think that there is a very big possibility that the pandemic will make wellness tourism grow at a faster rate than now. Personally, I think that is a very possible outcome. Seeing how people are already interested in their wellbeing and health this pandemic can have the effect that it will get more heightened. The COVID-19 virus has posed a threat to everyone’s health and people may want to take a more proactive and preventative approach after the pandemic is over.
The past year has been hard on everyone. From self-isolation and quarantines, losing loved ones, the additional stress the pandemic has caused to the financial duress. We have seen and felt a lot and it has not been easy on anyone’s mental health. People will probably desire to take a vacation where they can solely focus on their mental well-being. So, I think that it is very possible that various yoga, ashram, meditation, and mindfulness retreats will get very popular.
Tourists may be keener to choose destinations and places where a healthy lifestyle is promoted or easy to keep up. Many people have started to pay more attention to their health during the pandemic. Following a new specific diet or fitness plan, they may want to keep that going even during their travel so places that offer facilities and services that cater to these needs may get an influx of customers.
The Wellness Tourism Association conducted a survey in the summer of 2020 asking about consumers’ travel plans after the pandemic. Over 4000 people answered from 48 countries. They found that 78% of the people had planned to partake in wellness tourism after the pandemic. In the end, as to how much the wellness tourism industry will grow no one knows yet and only time will tell.
Text: Milla Ruonala, third year International Tourism Management student Photos: Pixabay
Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.
Italian aurinko lämmittää erilailla kuin Suomen aurinko. Se on jotenkin miellyttävämpi ja selvästi kuumempikin. Varjossakin paahtaa reilusti yli 30 astetta lämmintä.
Loikoilimme perheeni kanssa asuntoautomme vieressä ja ihmettelimme leirintäalueen menoa. Naapurissa oleva vanhempi saksalaispariskunta lukee aikakausilehtiä ja ottaa rennosti matkailuautonsa lisävarjon alla. Kuumuus on näille veteraanikaravaanareille tuttua. Tien toisella puolella porukka nuoria juhlistaa lauluin ja tanssein – hulluja kun noin paahteessa pystyvät temmeltää, miettii isä. Ruskeat tukat hulmuten nuoret naiset keinuvat rytmikkään musiikin tahtiin, ja miehet naureskelevat juotavat käsissään. Muuten tähän aikaan päivästä on melko hiljaista.
Olen noin 10-vuotias. Minua ei aikakausilehdet, bingot tai makoilu kiinnosta. Mieleni on jo kauan tehnyt mennä rannalle, mutta kukaan ei lähde kanssani. Äkästyn ja kiertelen vaunumme ympärystää tutkiskellen maasta löytyviä keppejä ja käpyjä, ne kun ovat tuttuja ihan koti-Suomestakin. Katson ylös männyn juurelta ja aurinko paistaa kivasti havujen välistä, hetkeksi tulee ikävä kotia.
Mäntyjen takaa silmiini osuu kikkarapäisin, suklaasilmäisin poika, jonka olen ikinä elämässäni nähnyt. Hän on noin minun ikäiseni. Hän on seurannut toimintaani ja pian hän saapuukin luokseni. Hänen ihonsa ja silmänsä ovat paljon tummempi kuin minun ja hänen hiuksensa paljon kiharaisemmat kuin minun. En ollutkaan pitkiin aikoihin nähnyt ketään oman ikäistäni, enkä varsinkaan poikaa.
Poika sanoo minulle jotakin omalla kielellään, mutta en tietenkään ymmärrä. Vastauksenani hänelle pudistan päätäni ja hymyilen vaivalloisesti. Hän lähestyy vieressäni olevaa mäntyä ja tutkii sitä. Hän osoittaa sormellaan kaarnaa ja kutsuu minua katsomaan. Puuta tarkemmin tutkiessani huomaan, että kaarnan juovissa piilee aivan pieniä valkoisia kotiloita. Ei näitä takuulla Suomesta löytynyt. Poika nappaa kotilon sormiensa väliin ja antaa sen minulle. Se on tyhjä, valkoinen, melkein läpikuultava, pikkuruinen kotilon kuori. Kovemmalla tiirailulla männystä löytyykin useampi kotilo ja pian meillä onkin jo kirjava keko tyhjiä kuoria.
Vietimme koko päivän yhdessä, leikimme ja keräilimme mäntyetanoita. Kävimme jopa rannalla keräilemässä simpukoita ja ties mitä pikkuroskia. Illan tullessa menimme omiin vaunuihimme ja luultavasti kerroimme toisistamme vanhemmillemme. Aamulla, kun heräsin, poika oli kuitenkin jo lähtenyt eikä hänen perheensä matkailuautoa näkynyt enää paikallaan. En tiedä, oliko poika yrittänyt sanoa lähtemisestään, mutta en kuitenkaan olisi ymmärtänytkään häntä, vaikka olisin halunnutkin.
Tähän päivään asti muistan aina sen pojan, joka kulki kanssani sen päivän keräten kotiloita.
Teksti ja kuva: Emmi Eteläperä, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
The OpenSAMK fair was held on Pori campus on 9.11.2021. It was an open fair for everyone interested in studying at SAMK, and especially for high school and vocational school students.
The event was a great opportunity to get familiarized with SAMK and the study programs. For the first two hours the visitors had the opportunity to listen to interviews of SAMK students from different study programs, which could probably help them in choosing their future professional interests. After the interviews, visitors went to the lobby to visit stands where SAMK students were presenting their study programs. Every stand had some small activity in which visitors could take part in.
We represented our study programme, International Tourism Management. As we are third year students, for us it was interesting to present our study programme and convince visitors that everything is possible in these studies if they want it!
Surprisingly many high school students said that they want to study at a university, but they are not sure of what to study. In this case, we suggest they should first decide what they want to do for a living in the future and after that decide where to study. When choosing where to study, the most important thing is to understand where you belong and what is your passion to learn.
Our study programme is studied fully in English. For us, it was a bit funny that so many visitors were scared to speak English. Maybe it is a common fault here in Pori, but we think that you should never be afraid of something that you possibly don’t know.
Even if you are making mistakes you will learn from them – and SAMK is a place where you will not be judged. It is important to do your best and to sometimes challenge yourself – even if it means that you need to speak English.
At the OpenSAMK fair you could see students in different study programs, learn different knowledge, get to know different interests and opinions on why you should choose their study programme. All the students made a great effort in presenting their study programme and had prepared entertaining activities for the visitors in order to show that it is interesting to study at SAMK.
Text: Aleksandra Dmitrijeva and Susanna Carenius, third year International Tourism Management students Photos: Aleksandra Dmitrijeva
Kun puhutaan satakuntalaisesta matkailusta, nousee esille aina yhtä upea Yyterin ranta ja jokavuotinen Pori Jazz -festivaali. Viime vuosina Yyterin rannoista ja ennätyksellisistä kävijämääristä on kirjoitettu valtakunnallisenkin median toimesta. Mutta onko Satakunnassa muita luontomatkailukohteita? No on hyvinkin paljon – Satakunnasta löytyy mm. lukuisia luontopolkuja.
Porin Restonomiopiskelijat PoResto ry päätti lähteä tutkimusmatkalle erilaisiin lähialueen kohteisiin. Vuosikurssimme opiskelijat ovat viime aikoina opiskelleet kestävää matkailua ja se on osasyy, miksi valitsimme retkemme kohteiksi juuri nämä paikat. Retkillämme pyrimme toimimaan mahdollisimman luontoa kunnioittavasti.
Vierailimme ensin Koivuniemen Herran Farmilla ja sen jälkeen Joutsijärven luontopolulla. Molemmat tapahtumat olivat kaikille avoimia, mutta suunnattu lähinnä matkailualan opiskelijoille. Reissuillemme osallistui niin PoResto ry:n hallituslaisia ja jäsenistöä sekä myös muutama muun alan opiskelija. Reissuille kuljettiin kimppakyydeillä ja mukaan sopivat niin perheenjäsenet kuin lemmikitkin.
Koivuniemen Herran farmilla
Vierailu Koivuniemen Herran farmille tapahtui sunnuntaina lokakuun alussa. Vierailun alussa saimme kuulla Koivuniemen Herran mielenkiintoisista palveluista ja pääsimme kiertämään erilaisia majoitusrakennuksia sekä muita tiloja. Koivuniemen Herran Farmi on tunnelmallinen maatilamatkailun ”landeteemapuisto” jossa pääsee osallistumaan maatilan arkeen, nauttimaan hyvästä ruuasta ja vähän erilaisesta lomasta (Koivuniemen Herran Farmin www-sivut 2021). Vinkkinä matkailun opiskelijoille: Koivuniemen Herran Farmilla voi myös suorittaa restonomin harjoittelujakson!
Päivän aikana pääsimme tervehtimään erilaisia eläimiä aina pupuista hevosiin. Saimme myös nauttia itse paistetuista letuista, kokea millaista on ruokkia erilaisia eläimiä, istua traktorin kyydissä ja ratsastaa hevosella. Minun henkilökohtainen lempijuttuni oli kanojen ruokkiminen ja sainpas sellaisen myös syliini! Päivä oli opettavainen, sillä kuulimme mm. majoituspalveluista, ja samalla hauska, kun pääsimme silittelemään erilaisia eläimiä niiden aitauksissa ja tutustumaan toisiin opiskelijoihin samalla.
Kuvissa kana ja minä, osa PoReston hallituksesta 2021 ja hevosratsastusta.
Joutsijärven luontopolku
Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Ulvilan Joutsijärveltä löytyvää luontopolkua. Luontopolku sijaitsee aivan Tammen tilan vieressä. Luontopolku on pituudeltaan noin 5 kilometriä ja sen varrelta löytyy erilaisia opasteita, joissa kerrotaan alueen historiasta. Päivä oli sateinen ja pitkospuut liukkaita, mutta reilun kahdenkymmenen opiskelijan voimin näytimme millaista on suomalainen sisu ja kuljimme koko luontopolun vesisateesta huolimatta. Paikalla oli myös useampi vaihto-opiskelija ja heiltäkin löytyi lähes loputtomasti huumorintajua sateiselle reissullemme.
”This is the Finnish sisu: walking in the rain, in the dark!”
Retken kohokohta oli, kun pysähdyimme kodalle nuotion äären grillailemaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Kodalta löytyi suojaa ja kuivia polttopuita sekä ihanaa puheen sorinaa. Yhdessä vielä keräsimme roskat mukaan ja sammutimme nuotion ja suuntasimme takaisin lähtöpisteeseen yhteislauluja hyräillen. Yhdessä vietetty aika jäi mieleen ja haluammekin lähteä samanlaisille reissuille vielä tulevaisuudessakin (toivottavasti hieman paremmalla säällä).
Näillä esimerkeillä haluankin todeta, että Satakunnasta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa vuodenajasta riippumatta. Luontoon lähteminen todellakin auttaa nollaamaan stressitasoja ja virkistää kummasti näin syysiltaisin.
Teksti ja kuvat: Jonna Hautamäki, Matkailun tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelija ja Porin Restonomiopiskelijat PoResto ry:n puheenjohtaja 2021
Olen kotoisin perheestä, jossa matkailua ja erilaisia kulttuurikokeumuksia on aina arvostettu. Pienestä pitäen olen saanut olla mukana perheen matkojen suunnittelussa. Heti matkalta kotiin tullessa mietimme jo seuraavaa kohdetta ja melkeinpä koko lapsuuden ajan aina oli matka suunniteltuna johonkin ajankohtaan. Rakastuin jo lapsena ympärivuotiseen lämpöön ja avoimiin iloisiin ihmisiin. Täysi-ikäisyyteen mennessä olin kiertänyt runsaasti Euroopan maita ja koronan vallatessa tuntui tyhjältä olla kokoajan Suomessa.
Vaikka kotimaan matkailu mahdollistaa melkein mitä vaan mitä ulkomaan matkailukin, olen aina tiennyt että haluan asettua johonkin muualle kuin Suomeen. Mahdollisuudet ovat avoinna mihin tahansa. Haluan läpi elämän kokea erilaisia kulttuurikokemuksia ja nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä, jotka Suomessa tuntuvat mahdottomuuksilta.
Lempimatkojani ovat olleet ne, joissa emme ole suunnitellut tekemisiä valmiiksi vaan olemme vasta kohteessa alkaneet miettimään mitä kannattaa tehdä ja mihin kannattaa mennä. Haluan elää joustavasti, ja Suomessa tällainen elämäntapa ei ole niin yleistä.
Näen kuitenkin mahdollisuutena, varsinkin aluksi valmistumisen jälkeen, työskennellä matkailualalla Suomessa. Varsinkin hotelleissa työskentely on aina kiinnostanut minua ja se on Suomessa yhtä mahdollista kuin ulkomailla.
Toivon matkailualan opintojen antavan minulle hyvät eväät asiakaspalveluhenkisyyteen sekä valmistavan minut kaikenlaisiin mahdollisiin töihin, mitä matkailuala voi tulevaisuudessa tarjota minulle – niin Suomessa kuin kauempanakin.
Teksti ja kuva: Suvi Savola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.
Matkustaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan se on myös intohimo, johon liittyy monia erilaisia tuntemuksia. Se tunne, kun varaat lennot ja hotellin sinulle täysin tuntemattomasta kohteesta. Menee 10 minuuttia ja olet monta sataa euroa köyhempi. Otitko edes selvää, millaiseen kohteeseen varasit juuri matkasi? Olet nähnyt vain hienoja matkakuvia sosiaalisessa mediassa ja mielessäsi pyörii tasan yksi asia: Tänne minun on päästävä!
Menee viikko, menee toinen. Sormet syyhyten etsit tietoa aikaisemmin varaamastasi kohteesta. Mitä tulee ottaa mukaan, mitä tulee ottaa huomioon, onko paikka turvallinen, onko hotellille pitkä matka… Mielessäsi pyörii monia kysymyksiä ja ajatuksia. Parempi, että visioit jo matkasi etukäteen välttääksesi sudenkuopat ja vastoinkäymiset. Tai sitten menet vaan fiiliksen mukaan, koska tykkäät elää reunalla.
Sitten koittaa se päivä, kun sinun on aika suunnata kohti lentokenttää. Voisin väittää, että jokainen matkalle lähtevä ihminen hermoilee lähtöä. Onko avaimet mukana? Onko passi mukana? Onko tarpeeksi vaatteita? En kai vaan jättänyt hellaa päälle? Tulihan ovi varmasti lukkoon?
Menet turvatarkastuksen läpi. Hälytysportit piippaa kohdallasi ja sinut siirretään sivuun tarkempaa tarkastusta varten. Mielesi käy taas ylikierroksilla ja mietit, löytyykö housun taskustasi luoteja tai puukkoa. Et edes omista puukkoa, saatika luoteja, mutta silti mietit, olisiko naisten vessassa joku päässyt sujauttamaan housuihisi jotakin sinne kuulumatonta. Syyksi selviää kuitenkin kaulakorusi. Huokaiset helpotuksesta ja pyyhit tuskan hien otsaltasi.
Istahdat lentokoneeseen ja hetken päästä kuuluu kaiuttimista hento lentoemännän ääni: ”Hyvät matkustajat. Tervetuloa lennolle Prahaan…” Huokaiset syvään ja otat rennon asennon tuolissasi. Olet hypännyt oikeaan lentokoneeseen. Pian lentokone nousee ilmaan ja alkaa kahvitarjoilu. Tunti lentoa mennyt, katselet ikkunasta heiluvaa lentokoneen siipeä. Vieressäsi kuorsaa keski-ikäinen mies kuola poskella, pää nojaten sinuun päin. Jossakin toisessa päässä lentokonetta lapsi itkee korvasärkyä. Vielä tunti pitäisi kestää.
Kone saapuu määränpäähän. Istut edelleen koneessa silmät kirkkaina ihastellen näkymääsi. Hienoa Prahan lentokenttää. Keräät käsimatkatavarasi ja poistut koneesta terminaaliin.
Etsit pääsyäsi ulos ja suorinta tietä linja-autoasemalle. Hyppäät bussiin, jolla matkaat metroasemalle. Pääset metroon, joka on yhtä täynnä ihmisiä kuin Senaatintori joulumarkkinoiden aikana. Yrität pitää itsesi pystyssä käyttämällä olemattomia vatsalihaksiasi, mutta kuten olettaa saattaa, horjahdat ensimmäisellä nykäisyllä viereistäsi miestä päin ja kätesi koskettaa hänen reittään. Hieno alku tälle matkalle. Yhtäkkiä viiden minuutin matka tuntuu kestävän viisi tuntia. Pääset ulos metrosta. Enää olisi viimeinen suora ennen kuin saavut hotellille. Helpoiten olisit päässyt taksilla, mutta päätit oman turvallisuutesi vuoksi mennä julkisilla.
Tunnin vaeltelun ja säätämisen jälkeen päädyt vihdoin ja viimein hotellille. Loppulomasi aikana käyt kaikki etsimäsi nähtävyydet ja syöt paikallista ruokaa, käyt shoppailemassa ja tapaat ehkä uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan lomasi oli onnistunut, lukuun ottamatta ensimmäisen päivän metroepisodia tai sitä, että poltit vahingossa tupakalla vastaantulevan miehen takkiin reiän tai sitä, että hyppäsit väärään bussiin matkallasi keskustaan ja kuski hääti sinut ulos bussista päätepysäkillä keskelle ei mitään. Mutta niin kuin Pikku G:kin aikanaan sanoi, virheist oppii ja kokemust karttuu.
Luitte juuri tarinan omasta matkastani, joka on 100% tosi. Voisi luulla, että tämä matka olisi ollut ensimmäinen matkani, mutta se ei ollut. Olen 26-vuotias ja nähnyt monta maata ja kaupunkia. Jokaisesta kohteesta löytyy vastaavanlaisia tarinoita, joita muistelen huumorilla ja lämmöllä. On se matkustelu hieno harrastus!
Teksti: Sirja Nuolioja, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija Kuvat: Pixabay
Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.
Olen matkustanut melko paljon nuoreen ikääni nähden. Perheeni ei ole mitenkään ylivarakas eikä rahaa ole käytetty ulkomaanmatkoihin enemmän kuin laki sallii, vaan matkailukokemukseni perustuu enemmän Pohjoismaihin ja pariin lukiomatkaan.
Lukioaikoina kerkesin käydä Islannissa, Italiassa, naapurimaassa Virossa sekä toisen naapurimaan Ruotsin pienemmällä Gotlannin saarella. Kaikki nämä matkat liittyivät johonkin hankkeeseen tai projektiin, johon lukiomme koulutus painottui yrittäjyyden lisäksi.
Islanti oli maana elämyksellinen, ristiriitainen ja melko karu. Muistan astuneeni Reykjavikin lentokentältä Islannin karuun maailmaan ja ottaneeni reippaasti raikasta ilmaa sieraimiini pitkän matkustamisen jälkeen. Se oli erittäin huono idea! Sieraimissa leijui mädäntyneen kananmunan haju, joka sai minut melkein oksentamaan. Kaduin sitä hetkeä enemmän kuin voitte vain kuvitella. Enhän kuitenkaan voinut olla koko islannin matkaa hengittämättä, joten maan ilmastoon oli totuttava.
Hajuun tottui melko nopeasti. Sitä ei huomannut enää hetken jälkeen – varsinkaan, kun bussikuskimme oli saanut vaimoltaan islantilaista herkkua hákarlia, hain lihaa, joka on valmistettu hain omassa nesteessä. Saimme maistaa myös hapatettuja pässinkiveksiä, joita islannissa kutsutaan nimellä hrútspungar. Rehtorimme ei uskonut, että nämä maistiaiset eivät olleet opiskelijoiden mieleen, vaan väitti herkkujen olevan ylitsepääsemättömän hyviä. Itse maistaessaan hän kuitenkin juoksi meidän opiskelijoiden sekaan ja oksensi nämä islantilaiset ”herkut” tienposkeen. Sen jälkeen koko bussi haisi mädältä lihalta, joka mielestäni oli pahempi kuin mädäntynyt kananmuna.
Italia kohdemaana oli kaunis ja tarjosi matkailijalle monta erilaista elämystä. Itse majoituin lukioni ystäväkoulun opiskelijan luona, jolloin sain ehkä hieman enemmän irti italialaisesta elämäntavasta kuin tavallinen turisti, joka ei saa mahdollisuutta yöpyä paikallisen luona. Muisto Italiasta, joka on jäänyt parhaiten mieleeni, oli kaikki uudet ystävät, joita sain tämän matkan aikana. Ikävöin isäntäperheen tekemiä keksejä, peli-iltoja opiskelijakavereiden kanssa sekä aivan ihania italialaisia ystäviäni, joiden kanssa sai tapella kuuluuko ananas pitsaan vai ei.
Sehän ei sinne kuulu, mutta itse suomalaisena täytyi puolustaa ananasta pitsassa. Lopulta kuitenkin siirryin italialaisten puolelle, jolloin sain heidän kunnioituksensa. Vaatimattomana suomalaisena tuntui melko mukavalta kuulla ylistystä siitä, että olin valinnut heidän puolensa tässä ultimaattisessa sodassa nimeltään ananas pitsassa.
Italia on tähän mennessä lempikohteeni. Olen käynyt myös Kanariansaarilla ja Thaimaassa, jotka ovat erittäin lämpimiä maita ja kulttuureiltaan erittäin erilaisia Suomeen verrattuna. Silti Italia on vienyt sydämeni kaikista maista, joissa olen vieraillut. Italia on maana tapahtumarikas ja ihmiset ovat aivan älyttömän ihania sekä ystävällisiä.
Kannustan siis teitä valitsemaan aina mahdollisuuden lähteä, jos se vain annetaan. Oli maa mikä tahansa, lähtekää. Koskaan ei voi tietää, minkälainen kokemus sinua odottaa!
Teksti ja kuvat: Lila Tammisara, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.
Vuonna 2013 matkustin siskoni ja isovanhempieni kanssa Ranskaan. Ideana oli ajaa kaksi viikkoa vuokratulla autolla Ranskan rannikkoa pitkin, mutta reissu tyssäsi hetkellisesti luonnonkatastrofin takia kylään nimeltä Bagnères-de-Luchon.
Kohteessa majoitumme La Villa -nimisessä hotellissa, jossa olimme ainoat asiakkaat. Hotellissa oli vain kaksi henkilökunnan jäsentä, joista toinen omisti hotellin, ja toinen oli harjoittelija. Illalla hotelliin saapuessamme satoi vettä, ja sade jatkui koko yön. Aamulla heräsimme kovaan hälytysääneen, joka ei loppunut. Nousimme ylös, ja katsoimme ikkunasta ulos. Ikkunasta avautui näkymä, jossa kaikki oli vedenpeitossa. Sade oli onneksi loppunut, mutta hotellin vieressä oleva joki oli tulvinut yli, ja aiheuttanut kylään tuhoisan tulvan. Harjoittelija tuli nopeasti kertomaan tilanteen, mutta ongelmaksi koitui se, että hän puhui vain ranskaa, ja me puhuimme vain englantia. Sanakirjan ja google-kääntäjän avulla saimme selville, että harjoittelijan isä oli palomies, ja matkalla auttamaan meitä.
Muutaman tunnin kuluttua palomiehet pääsivät kahlaamaan hotellille, ja aloittivat meidän evakuointimme. Menimme hotellin ala-aulaan, jossa lattialankut olivat nousseet ylös veden paineen voimasta. Vesi oli noussut hotellin kellarikerrokseen, ja vedenpinta yletti jo melkein aulaan. Ulkona huomasimme myös, että vuokra-automme oli puoleenväliin asti vedenalla. Saimme onneksi autosta kaikki tärkeimmät tavarat mukaan. Pappani joutui kahlaamaan vedessä itse, mutta minä, siskoni ja mummini pääsimme palomiesten reppuselässä kahlaamaan veden läpi, koska veden virtaus oli niin kova. Kuivalle maalle päästessä meitä odotti joukko paikallisia ihmisiä kameroiden kanssa, sekä paloautot, joilla meidät kuljetettiin uuteen hotelliin.
Uudessa hotellissa meidät otettiin hyvin vastaan, ja pääsimme vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman nopeasti isompaan kaupunkiin, mutta kaikki juna- ja autoliikenne oli pysäytetty tulvan takia. Majoituimme uudessa hotellissa muutaman yön, kunnes pääsimme matkustamaan junalla Toulouseen.
Loppureissun suunnitelmat menivät hieman uusiksi, mutta saimme onneksi uuden vuokra-auton ja pystyimme jatkamaan matkaamme normaalisti. Matka on nykypäivänä loistava muisto, vaikka edelleenkin kova sade aiheuttaa pientä ahdistusta.
Teksti: Anna Vesa, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija Kuva: Pixabay
