Artikkelit

Julkaistu

Wellness tourism after the pandemic

During our online course Well-being from Blue Spaces, we got to learn about the concept of blue gym, how coastal and maritime areas can be used in well-being, and the history behind it. We also had an assignment where we got to plan a seafood tour in our home region. What I found the most interesting was the wellness tourism industry and how fast it has been growing for the past years.

Wellness as a general trend has been gaining popularity over the past years. It can be seen in many aspects all around us. From green juice bars in the malls to the many fitness trends that come and go. Shops providing a bigger variety of healthier food options and people making healthier choices, like cutting the usage of alcohol and sugar. This trend has naturally affected the tourism industry as well. Between the years 2015 and 2017 wellness tourism grew 6,5%. That is very significant growth when considered that regular tourism grew only 3,2% in the same time frame. (Global Wellness Institute 2018, 20.)

We live in very uncertain times. With the ongoing pandemic no one really knows the effects it will have on the tourism industry. We can only speculate and make guesses what tourism in the post-pandemic world will look like, how it will affect the trends, and what are the long-term effects that come from it. Industry specialist and researchers have made their predictions and even those have changed as the pandemic has prolonged the bans on traveling. Of course, there are no wrong or right answers really since this is very new territory for all of us. But it is fun to play with the idea and think about the future and how it will look.

Many industry specialists think that there is a very big possibility that the pandemic will make wellness tourism grow at a faster rate than now. Personally, I think that is a very possible outcome. Seeing how people are already interested in their wellbeing and health this pandemic can have the effect that it will get more heightened. The COVID-19 virus has posed a threat to everyone’s health and people may want to take a more proactive and preventative approach after the pandemic is over.

The past year has been hard on everyone. From self-isolation and quarantines, losing loved ones, the additional stress the pandemic has caused to the financial duress. We have seen and felt a lot and it has not been easy on anyone’s mental health. People will probably desire to take a vacation where they can solely focus on their mental well-being. So, I think that it is very possible that various yoga, ashram, meditation, and mindfulness retreats will get very popular.

Tourists may be keener to choose destinations and places where a healthy lifestyle is promoted or easy to keep up. Many people have started to pay more attention to their health during the pandemic. Following a new specific diet or fitness plan, they may want to keep that going even during their travel so places that offer facilities and services that cater to these needs may get an influx of customers.

The Wellness Tourism Association conducted a survey in the summer of 2020 asking about consumers’ travel plans after the pandemic. Over 4000 people answered from 48 countries. They found that 78% of the people had planned to partake in wellness tourism after the pandemic. In the end, as to how much the wellness tourism industry will grow no one knows yet and only time will tell.

Text: Milla Ruonala, third year International Tourism Management student
Photos: Pixabay

References:

Global Wellness Institute. 2018. Global Wellness Tourism Economy. https://globalwellnessinstitute.org/wp-content/uploads/2018/11/GWI_GlobalWellnessTourismEconomyReport.pdf

Wellnesss Tourism Association. 2020. Nearly 4,000 consumers reveal Wellness Vacation Motivations for Post-Pandemic Travel. https://www.wellnesstourismassociation.org/nearly-4000-consumers-reveal-wellness-vacation-motivations-post-pandemic-travel/

Julkaistu

Matkailu on kohtaamisia ja uusia ystäviä

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Italian aurinko lämmittää erilailla kuin Suomen aurinko. Se on jotenkin miellyttävämpi ja selvästi kuumempikin. Varjossakin paahtaa reilusti yli 30 astetta lämmintä.

Loikoilimme perheeni kanssa asuntoautomme vieressä ja ihmettelimme leirintäalueen menoa. Naapurissa oleva vanhempi saksalaispariskunta lukee aikakausilehtiä ja ottaa rennosti matkailuautonsa lisävarjon alla. Kuumuus on näille veteraanikaravaanareille tuttua. Tien toisella puolella porukka nuoria juhlistaa lauluin ja tanssein – hulluja kun noin paahteessa pystyvät temmeltää, miettii isä. Ruskeat tukat hulmuten nuoret naiset keinuvat rytmikkään musiikin tahtiin, ja miehet naureskelevat juotavat käsissään. Muuten tähän aikaan päivästä on melko hiljaista.

Olen noin 10-vuotias. Minua ei aikakausilehdet, bingot tai makoilu kiinnosta. Mieleni on jo kauan tehnyt mennä rannalle, mutta kukaan ei lähde kanssani. Äkästyn ja kiertelen vaunumme ympärystää tutkiskellen maasta löytyviä keppejä ja käpyjä, ne kun ovat tuttuja ihan koti-Suomestakin. Katson ylös männyn juurelta ja aurinko paistaa kivasti havujen välistä, hetkeksi tulee ikävä kotia.

Mäntyjen takaa silmiini osuu kikkarapäisin, suklaasilmäisin poika, jonka olen ikinä elämässäni nähnyt. Hän on noin minun ikäiseni. Hän on seurannut toimintaani ja pian hän saapuukin luokseni. Hänen ihonsa ja silmänsä ovat paljon tummempi kuin minun ja hänen hiuksensa paljon kiharaisemmat kuin minun. En ollutkaan pitkiin aikoihin nähnyt ketään oman ikäistäni, enkä varsinkaan poikaa.

Poika sanoo minulle jotakin omalla kielellään, mutta en tietenkään ymmärrä. Vastauksenani hänelle pudistan päätäni ja hymyilen vaivalloisesti. Hän lähestyy vieressäni olevaa mäntyä ja tutkii sitä. Hän osoittaa sormellaan kaarnaa ja kutsuu minua katsomaan. Puuta tarkemmin tutkiessani huomaan, että kaarnan juovissa piilee aivan pieniä valkoisia kotiloita. Ei näitä takuulla Suomesta löytynyt. Poika nappaa kotilon sormiensa väliin ja antaa sen minulle. Se on tyhjä, valkoinen, melkein läpikuultava, pikkuruinen kotilon kuori. Kovemmalla tiirailulla männystä löytyykin useampi kotilo ja pian meillä onkin jo kirjava keko tyhjiä kuoria.

Vietimme koko päivän yhdessä, leikimme ja keräilimme mäntyetanoita. Kävimme jopa rannalla keräilemässä simpukoita ja ties mitä pikkuroskia. Illan tullessa menimme omiin vaunuihimme ja luultavasti kerroimme toisistamme vanhemmillemme. Aamulla, kun heräsin, poika oli kuitenkin jo lähtenyt eikä hänen perheensä matkailuautoa näkynyt enää paikallaan. En tiedä, oliko poika yrittänyt sanoa lähtemisestään, mutta en kuitenkaan olisi ymmärtänytkään häntä, vaikka olisin halunnutkin.

Tähän päivään asti muistan aina sen pojan, joka kulki kanssani sen päivän keräten kotiloita.

Teksti ja kuva: Emmi Eteläperä, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Julkaistu

Introduction to tourism studies at the OpenSAMK fair

The OpenSAMK fair was held on Pori campus on 9.11.2021. It was an open fair for everyone interested in studying at SAMK, and especially for high school and vocational school students.

The event was a great opportunity to get familiarized with SAMK and the study programs. For the first two hours the visitors had the opportunity to listen to interviews of SAMK students from different study programs, which could probably help them in choosing their future professional interests. After the interviews, visitors went to the lobby to visit stands where SAMK students were presenting their study programs. Every stand had some small activity in which visitors could take part in.

We represented our study programme, International Tourism Management. As we are third year students, for us it was interesting to present our study programme and convince visitors that everything is possible in these studies if they want it!

Surprisingly many high school students said that they want to study at a university, but they are not sure of what to study. In this case, we suggest they should first decide what they want to do for a living in the future and after that decide where to study. When choosing where to study, the most important thing is to understand where you belong and what is your passion to learn.

Our study programme is studied fully in English. For us, it was a bit funny that so many visitors were scared to speak English. Maybe it is a common fault here in Pori, but we think that you should never be afraid of something that you possibly don’t know.

Even if you are making mistakes you will learn from them – and SAMK is a place where you will not be judged. It is important to do your best and to sometimes challenge yourself – even if it means that you need to speak English.

At the OpenSAMK fair you could see students in different study programs, learn different knowledge, get to know different interests and opinions on why you should choose their study programme. All the students made a great effort in presenting their study programme and had prepared entertaining activities for the visitors in order to show that it is interesting to study at SAMK.

Text: Aleksandra Dmitrijeva and Susanna Carenius, third year International Tourism Management students
Photos: Aleksandra Dmitrijeva

Julkaistu

PoResto vei opiskelijat retkeilemään Satakuntaan

Kun puhutaan satakuntalaisesta matkailusta, nousee esille aina yhtä upea Yyterin ranta ja jokavuotinen Pori Jazz -festivaali. Viime vuosina Yyterin rannoista ja ennätyksellisistä kävijämääristä on kirjoitettu valtakunnallisenkin median toimesta. Mutta onko Satakunnassa muita luontomatkailukohteita? No on hyvinkin paljon – Satakunnasta löytyy mm. lukuisia luontopolkuja.

Porin Restonomiopiskelijat PoResto ry päätti lähteä tutkimusmatkalle erilaisiin lähialueen kohteisiin. Vuosikurssimme opiskelijat ovat viime aikoina opiskelleet kestävää matkailua ja se on osasyy, miksi valitsimme retkemme kohteiksi juuri nämä paikat.  Retkillämme pyrimme toimimaan mahdollisimman luontoa kunnioittavasti.

Vierailimme ensin Koivuniemen Herran Farmilla ja sen jälkeen Joutsijärven luontopolulla. Molemmat tapahtumat olivat kaikille avoimia, mutta suunnattu lähinnä matkailualan opiskelijoille.  Reissuillemme osallistui niin PoResto ry:n hallituslaisia ja jäsenistöä sekä myös muutama muun alan opiskelija. Reissuille kuljettiin kimppakyydeillä ja mukaan sopivat niin perheenjäsenet kuin lemmikitkin.

Koivuniemen Herran farmilla

Vierailu Koivuniemen Herran farmille tapahtui sunnuntaina lokakuun alussa. Vierailun alussa saimme kuulla Koivuniemen Herran mielenkiintoisista palveluista ja pääsimme kiertämään erilaisia majoitusrakennuksia sekä muita tiloja.  Koivuniemen Herran Farmi on tunnelmallinen maatilamatkailun ”landeteemapuisto” jossa pääsee osallistumaan maatilan arkeen, nauttimaan hyvästä ruuasta ja vähän erilaisesta lomasta (Koivuniemen Herran Farmin www-sivut 2021). Vinkkinä matkailun opiskelijoille: Koivuniemen Herran Farmilla voi myös suorittaa restonomin harjoittelujakson!

Päivän aikana pääsimme tervehtimään erilaisia eläimiä aina pupuista hevosiin. Saimme myös nauttia itse paistetuista letuista, kokea millaista on ruokkia erilaisia eläimiä, istua traktorin kyydissä ja ratsastaa hevosella. Minun henkilökohtainen lempijuttuni oli kanojen ruokkiminen ja sainpas sellaisen myös syliini! Päivä oli opettavainen, sillä kuulimme mm. majoituspalveluista, ja samalla hauska, kun pääsimme silittelemään erilaisia eläimiä niiden aitauksissa ja tutustumaan toisiin opiskelijoihin samalla.

Kuvissa kana ja minä, osa PoReston hallituksesta 2021 ja hevosratsastusta.

Joutsijärven luontopolku

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Ulvilan Joutsijärveltä löytyvää luontopolkua. Luontopolku sijaitsee aivan Tammen tilan vieressä. Luontopolku on pituudeltaan noin 5 kilometriä ja sen varrelta löytyy erilaisia opasteita, joissa kerrotaan alueen historiasta. Päivä oli sateinen ja pitkospuut liukkaita, mutta reilun kahdenkymmenen opiskelijan voimin näytimme millaista on suomalainen sisu ja kuljimme koko luontopolun vesisateesta huolimatta. Paikalla oli myös useampi vaihto-opiskelija ja heiltäkin löytyi lähes loputtomasti huumorintajua sateiselle reissullemme.

 ”This is the Finnish sisu: walking in the rain, in the dark!”

Retken kohokohta oli, kun pysähdyimme kodalle nuotion äären grillailemaan makkaraa ja vaahtokarkkeja.  Kodalta löytyi suojaa ja kuivia polttopuita sekä ihanaa puheen sorinaa. Yhdessä vielä keräsimme roskat mukaan ja sammutimme nuotion ja suuntasimme takaisin lähtöpisteeseen yhteislauluja hyräillen. Yhdessä vietetty aika jäi mieleen ja haluammekin lähteä samanlaisille reissuille vielä tulevaisuudessakin (toivottavasti hieman paremmalla säällä).

Näillä esimerkeillä haluankin todeta, että Satakunnasta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa vuodenajasta riippumatta. Luontoon lähteminen todellakin auttaa nollaamaan stressitasoja ja virkistää kummasti näin syysiltaisin.


Teksti ja kuvat: Jonna Hautamäki, Matkailun tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelija ja Porin Restonomiopiskelijat PoResto ry:n puheenjohtaja 2021

Julkaistu

Miksi matkailuala kiinnostaa minua?

Olen kotoisin perheestä, jossa matkailua ja erilaisia kulttuurikokeumuksia on aina arvostettu. Pienestä pitäen olen saanut olla mukana perheen matkojen suunnittelussa. Heti matkalta kotiin tullessa mietimme jo seuraavaa kohdetta ja melkeinpä koko lapsuuden ajan aina oli matka suunniteltuna johonkin ajankohtaan. Rakastuin jo lapsena ympärivuotiseen lämpöön ja avoimiin iloisiin ihmisiin. Täysi-ikäisyyteen mennessä olin kiertänyt runsaasti Euroopan maita ja koronan vallatessa tuntui tyhjältä olla kokoajan Suomessa.

Vaikka kotimaan matkailu mahdollistaa melkein mitä vaan mitä ulkomaan matkailukin, olen aina tiennyt että haluan asettua johonkin muualle kuin Suomeen. Mahdollisuudet ovat avoinna mihin tahansa. Haluan läpi elämän kokea erilaisia kulttuurikokemuksia ja nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä, jotka Suomessa tuntuvat mahdottomuuksilta.

Lempimatkojani ovat olleet ne, joissa emme ole suunnitellut tekemisiä valmiiksi vaan olemme vasta kohteessa alkaneet miettimään mitä kannattaa tehdä ja mihin kannattaa mennä. Haluan elää joustavasti, ja Suomessa tällainen elämäntapa ei ole niin yleistä.

Näen kuitenkin mahdollisuutena, varsinkin aluksi valmistumisen jälkeen, työskennellä matkailualalla Suomessa. Varsinkin hotelleissa työskentely on aina kiinnostanut minua ja se on Suomessa yhtä mahdollista kuin ulkomailla.

Toivon matkailualan opintojen antavan minulle hyvät eväät asiakaspalveluhenkisyyteen sekä valmistavan minut kaikenlaisiin mahdollisiin töihin, mitä matkailuala voi tulevaisuudessa tarjota minulle – niin Suomessa kuin kauempanakin.

Teksti ja kuva: Suvi Savola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Julkaistu

Hyvät matkustajat, tervetuloa lennolle!

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Matkustaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan se on myös intohimo, johon liittyy monia erilaisia tuntemuksia. Se tunne, kun varaat lennot ja hotellin sinulle täysin tuntemattomasta kohteesta. Menee 10 minuuttia ja olet monta sataa euroa köyhempi. Otitko edes selvää, millaiseen kohteeseen varasit juuri matkasi? Olet nähnyt vain hienoja matkakuvia sosiaalisessa mediassa ja mielessäsi pyörii tasan yksi asia: Tänne minun on päästävä!

Menee viikko, menee toinen. Sormet syyhyten etsit tietoa aikaisemmin varaamastasi kohteesta. Mitä tulee ottaa mukaan, mitä tulee ottaa huomioon, onko paikka turvallinen, onko hotellille pitkä matka… Mielessäsi pyörii monia kysymyksiä ja ajatuksia. Parempi, että visioit jo matkasi etukäteen välttääksesi sudenkuopat ja vastoinkäymiset. Tai sitten menet vaan fiiliksen mukaan, koska tykkäät elää reunalla.

Sitten koittaa se päivä, kun sinun on aika suunnata kohti lentokenttää. Voisin väittää, että jokainen matkalle lähtevä ihminen hermoilee lähtöä. Onko avaimet mukana? Onko passi mukana? Onko tarpeeksi vaatteita? En kai vaan jättänyt hellaa päälle? Tulihan ovi varmasti lukkoon?

Menet turvatarkastuksen läpi. Hälytysportit piippaa kohdallasi ja sinut siirretään sivuun tarkempaa tarkastusta varten. Mielesi käy taas ylikierroksilla ja mietit, löytyykö housun taskustasi luoteja tai puukkoa. Et edes omista puukkoa, saatika luoteja, mutta silti mietit, olisiko naisten vessassa joku päässyt sujauttamaan housuihisi jotakin sinne kuulumatonta. Syyksi selviää kuitenkin kaulakorusi. Huokaiset helpotuksesta ja pyyhit tuskan hien otsaltasi.

Istahdat lentokoneeseen ja hetken päästä kuuluu kaiuttimista hento lentoemännän ääni: ”Hyvät matkustajat. Tervetuloa lennolle Prahaan…” Huokaiset syvään ja otat rennon asennon tuolissasi. Olet hypännyt oikeaan lentokoneeseen. Pian lentokone nousee ilmaan ja alkaa kahvitarjoilu. Tunti lentoa mennyt, katselet ikkunasta heiluvaa lentokoneen siipeä. Vieressäsi kuorsaa keski-ikäinen mies kuola poskella, pää nojaten sinuun päin. Jossakin toisessa päässä lentokonetta lapsi itkee korvasärkyä. Vielä tunti pitäisi kestää.

Kone saapuu määränpäähän. Istut edelleen koneessa silmät kirkkaina ihastellen näkymääsi. Hienoa Prahan lentokenttää. Keräät käsimatkatavarasi ja poistut koneesta terminaaliin.

Etsit pääsyäsi ulos ja suorinta tietä linja-autoasemalle. Hyppäät bussiin, jolla matkaat metroasemalle. Pääset metroon, joka on yhtä täynnä ihmisiä kuin Senaatintori joulumarkkinoiden aikana. Yrität pitää itsesi pystyssä käyttämällä olemattomia vatsalihaksiasi, mutta kuten olettaa saattaa, horjahdat ensimmäisellä nykäisyllä viereistäsi miestä päin ja kätesi koskettaa hänen reittään. Hieno alku tälle matkalle. Yhtäkkiä viiden minuutin matka tuntuu kestävän viisi tuntia. Pääset ulos metrosta. Enää olisi viimeinen suora ennen kuin saavut hotellille. Helpoiten olisit päässyt taksilla, mutta päätit oman turvallisuutesi vuoksi mennä julkisilla.

Tunnin vaeltelun ja säätämisen jälkeen päädyt vihdoin ja viimein hotellille. Loppulomasi aikana käyt kaikki etsimäsi nähtävyydet ja syöt paikallista ruokaa, käyt shoppailemassa ja tapaat ehkä uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan lomasi oli onnistunut, lukuun ottamatta ensimmäisen päivän metroepisodia tai sitä, että poltit vahingossa tupakalla vastaantulevan miehen takkiin reiän tai sitä, että hyppäsit väärään bussiin matkallasi keskustaan ja kuski hääti sinut ulos bussista päätepysäkillä keskelle ei mitään. Mutta niin kuin Pikku G:kin aikanaan sanoi, virheist oppii ja kokemust karttuu.

Luitte juuri tarinan omasta matkastani, joka on 100% tosi. Voisi luulla, että tämä matka olisi ollut ensimmäinen matkani, mutta se ei ollut. Olen 26-vuotias ja nähnyt monta maata ja kaupunkia. Jokaisesta kohteesta löytyy vastaavanlaisia tarinoita, joita muistelen huumorilla ja lämmöllä. On se matkustelu hieno harrastus!

Teksti: Sirja Nuolioja, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay

Julkaistu

Kuuluuko ananas pitsaan?

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Olen matkustanut melko paljon nuoreen ikääni nähden. Perheeni ei ole mitenkään ylivarakas eikä rahaa ole käytetty ulkomaanmatkoihin enemmän kuin laki sallii, vaan matkailukokemukseni perustuu enemmän Pohjoismaihin ja pariin lukiomatkaan.

Lukioaikoina kerkesin käydä Islannissa, Italiassa, naapurimaassa Virossa sekä toisen naapurimaan Ruotsin pienemmällä Gotlannin saarella. Kaikki nämä matkat liittyivät johonkin hankkeeseen tai projektiin, johon lukiomme koulutus painottui yrittäjyyden lisäksi.

Islanti oli maana elämyksellinen, ristiriitainen ja melko karu. Muistan astuneeni Reykjavikin lentokentältä Islannin karuun maailmaan ja ottaneeni reippaasti raikasta ilmaa sieraimiini pitkän matkustamisen jälkeen. Se oli erittäin huono idea! Sieraimissa leijui mädäntyneen kananmunan haju, joka sai minut melkein oksentamaan. Kaduin sitä hetkeä enemmän kuin voitte vain kuvitella. Enhän kuitenkaan voinut olla koko islannin matkaa hengittämättä, joten maan ilmastoon oli totuttava.

Hajuun tottui melko nopeasti. Sitä ei huomannut enää hetken jälkeen – varsinkaan, kun bussikuskimme oli saanut vaimoltaan islantilaista herkkua hákarlia, hain lihaa, joka on valmistettu hain omassa nesteessä. Saimme maistaa myös hapatettuja pässinkiveksiä, joita islannissa kutsutaan nimellä hrútspungar. Rehtorimme ei uskonut, että nämä maistiaiset eivät olleet opiskelijoiden mieleen, vaan väitti herkkujen olevan ylitsepääsemättömän hyviä. Itse maistaessaan hän kuitenkin juoksi meidän opiskelijoiden sekaan ja oksensi nämä islantilaiset ”herkut” tienposkeen. Sen jälkeen koko bussi haisi mädältä lihalta, joka mielestäni oli pahempi kuin mädäntynyt kananmuna.

Italia kohdemaana oli kaunis ja tarjosi matkailijalle monta erilaista elämystä. Itse majoituin lukioni ystäväkoulun opiskelijan luona, jolloin sain ehkä hieman enemmän irti italialaisesta elämäntavasta kuin tavallinen turisti, joka ei saa mahdollisuutta yöpyä paikallisen luona. Muisto Italiasta, joka on jäänyt parhaiten mieleeni, oli kaikki uudet ystävät, joita sain tämän matkan aikana. Ikävöin isäntäperheen tekemiä keksejä, peli-iltoja opiskelijakavereiden kanssa sekä aivan ihania italialaisia ystäviäni, joiden kanssa sai tapella kuuluuko ananas pitsaan vai ei.

Sehän ei sinne kuulu, mutta itse suomalaisena täytyi puolustaa ananasta pitsassa. Lopulta kuitenkin siirryin italialaisten puolelle, jolloin sain heidän kunnioituksensa. Vaatimattomana suomalaisena tuntui melko mukavalta kuulla ylistystä siitä, että olin valinnut heidän puolensa tässä ultimaattisessa sodassa nimeltään ananas pitsassa.

Italia on tähän mennessä lempikohteeni. Olen käynyt myös Kanariansaarilla ja Thaimaassa, jotka ovat erittäin lämpimiä maita ja kulttuureiltaan erittäin erilaisia Suomeen verrattuna. Silti Italia on vienyt sydämeni kaikista maista, joissa olen vieraillut. Italia on maana tapahtumarikas ja ihmiset ovat aivan älyttömän ihania sekä ystävällisiä.

Kannustan siis teitä valitsemaan aina mahdollisuuden lähteä, jos se vain annetaan. Oli maa mikä tahansa, lähtekää. Koskaan ei voi tietää, minkälainen kokemus sinua odottaa!

Teksti ja kuvat: Lila Tammisara, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Julkaistu

Tulva vuoristokylässä

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Vuonna 2013 matkustin siskoni ja isovanhempieni kanssa Ranskaan. Ideana oli ajaa kaksi viikkoa vuokratulla autolla Ranskan rannikkoa pitkin, mutta reissu tyssäsi hetkellisesti luonnonkatastrofin takia kylään nimeltä Bagnères-de-Luchon.

Kohteessa majoitumme La Villa -nimisessä hotellissa, jossa olimme ainoat asiakkaat. Hotellissa oli vain kaksi henkilökunnan jäsentä, joista toinen omisti hotellin, ja toinen oli harjoittelija. Illalla hotelliin saapuessamme satoi vettä, ja sade jatkui koko yön. Aamulla heräsimme kovaan hälytysääneen, joka ei loppunut. Nousimme ylös, ja katsoimme ikkunasta ulos. Ikkunasta avautui näkymä, jossa kaikki oli vedenpeitossa. Sade oli onneksi loppunut, mutta hotellin vieressä oleva joki oli tulvinut yli, ja aiheuttanut kylään tuhoisan tulvan. Harjoittelija tuli nopeasti kertomaan tilanteen, mutta ongelmaksi koitui se, että hän puhui vain ranskaa, ja me puhuimme vain englantia. Sanakirjan ja google-kääntäjän avulla saimme selville, että harjoittelijan isä oli palomies, ja matkalla auttamaan meitä.         

Muutaman tunnin kuluttua palomiehet pääsivät kahlaamaan hotellille, ja aloittivat meidän evakuointimme. Menimme hotellin ala-aulaan, jossa lattialankut olivat nousseet ylös veden paineen voimasta. Vesi oli noussut hotellin kellarikerrokseen, ja vedenpinta yletti jo melkein aulaan. Ulkona huomasimme myös, että vuokra-automme oli puoleenväliin asti vedenalla. Saimme onneksi autosta kaikki tärkeimmät tavarat mukaan. Pappani joutui kahlaamaan vedessä itse, mutta minä, siskoni ja mummini pääsimme palomiesten reppuselässä kahlaamaan veden läpi, koska veden virtaus oli niin kova. Kuivalle maalle päästessä meitä odotti joukko paikallisia ihmisiä kameroiden kanssa, sekä paloautot, joilla meidät kuljetettiin uuteen hotelliin.

Uudessa hotellissa meidät otettiin hyvin vastaan, ja pääsimme vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman nopeasti isompaan kaupunkiin, mutta kaikki juna- ja autoliikenne oli pysäytetty tulvan takia. Majoituimme uudessa hotellissa muutaman yön, kunnes pääsimme matkustamaan junalla Toulouseen.

Loppureissun suunnitelmat menivät hieman uusiksi, mutta saimme onneksi uuden vuokra-auton ja pystyimme jatkamaan matkaamme normaalisti. Matka on nykypäivänä loistava muisto, vaikka edelleenkin kova sade aiheuttaa pientä ahdistusta.

Teksti: Anna Vesa, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuva: Pixabay

Julkaistu

Tulevat matkailualan ammattilaiset aloittivat opintonsa

Tänäkin syksynä SAMKin Porin kampuksella aloitti taas iso ja iloinen joukko uusia opiskelijoita matkailun tutkinto-ohjelmassa tavoitteenaan restonomitutkinto. Opintoja on takana nyt ensimmäinen kuukausi ja oppeja on jo kertynyt muun muassa matkailuelinkeinotuntemuksesta, majoituspalveluista ja asiakaskeskeisestä matkailumarkkinoinnista.

Tältä näyttävät uudet tulevaisuuden matkailualan ammattilaiset:

Olen Roosa, ja tämä kuva kuvaa minua hyvin. Olen aina menossa tai tulossa, jostain ja jonnekin. Jos en ole menossa, olen aina suunnittelemassa seuraavaa reissua lähelle tai kauas!

Tiinan kuva on otettu Espanjassa, rannikkokaupungissa Saloussa.

”Haavenani olisi joskus muuttaa Espanjaan asumaan”.

Wandalle matkailu on tapa avartaa maailmankatsomusta.

”Pyrin välttämään turistikohteita ja matkaamaan paikoissa, jossa näkee sitä paikallista elämää”.

Markus tykkää rantalomista ja aurinkoisista paikoista!

”Olen aina reissannut porukalla, en ikinä yksin”.

Matilda rakastaa matkustaa.

”Ikimuistoisin matkani on se kun kävin Mamma Mia -elokuvan saarella Skópeloksella!”

Sara tuli Poriin opiskelemaan Loimaalta.

”Hain matkailualalle, koska minua on aina kiinnostanut se. Perheen ja sukulaisten kanssa on tullut matkustettua paljon, jonka vuoksi nautin ulkomailla olosta”.

Sofia on 33-vuotias innokas maailmanmatkaaja.

”Tässä seison pitkäaikaisen matkahaaveeni Machu Picchun äärellä vuonna 2019”.

Eveliina on tässä kuvassa Indonesiassa Balilla.

”Se on ollut tähän mennessä lempikohteeni. Olimme reissussa äitini ja veljeni kanssa vuoden 2019 lopulla juuri ennen koronaa”.

Moi! Olen Anna 19, kotoisin Kuhmoisista. Hain matkailualalle, koska olen pienestä pitäen matkustellut paljon, ja haluan oppia enemmän matkailusta.

Olen Satu, nykyään 30-v; kuvassa olen Ukrainassa 19-vuotiaana.

Äitini on ukrainalainen ja olimme tuolloin Ukrainassa katsomassa sukulaisiamme.

Emmin mielestä matkailu sujuu parhaiten renkailla!

22-vuotias Jenniina on kotoisin Salosta.

”Matkustelin paljon perheen kanssa, kun olin pieni. Tämän takia matkustelu ja erityisesti Aasia on lähellä sydäntäni. Kuva on meidän viimeisimmältä reissulta Thaimaassa, Khanomissa 2017.”

Yksi Ellin ikimuistoisimmista matkoista on ollut New Yorkin matka äidin ja siskon kanssa kesällä 2018.

Anastasija muutti Suomeen vuonna 2015.

”Tykkäsin matkustaa pienenä paljon. Tänä vuonna matkustin ensimmäisen kerran Poriin!”

Eveliina juhlimassa maailmanmestaruutta 2019 Tampereella.

Julia tuli opiskelemaan matkailualaa, koska on kiinnostunut kulttuureista ja matkailusta.

Julian kuva on Etna-tulivuorelta vuodelta 2019.

Olen Lila, 20-vuotias naisenalku Porista. Valitsin opiskelupolukseni restonomikoulutuksen omien intohimojeni perusteella.  Matkustelu on lähellä sydäntäni, mutta Coda-lapsena haluan tarjota mahdollisimman monelle ihmiselle palvelua heidän omalla äidinkielellään, joka on myös oma äidinkieleni.

Onks sun matkapaketti kunnossa? Jos ei, nii ota yhteyttä (mieluiten sitten 3,5v päästä) ja hoidetaan ne kuntoon!

Heippa! Olen Suvi, 20, alun perin kotoisin Sastamalasta. Hain opiskelemaan matkailualaa, sillä olen kiinnostunut työskentelemään tulevaisuudessa ulkomailla.

Katrianne on kuvassa Espanjassa asuvan ystävänsä Jaanan kanssa viettämässä iltaa Tarifan rannalla vuonna 2016.

Milja on kuvassa Malesiassa korkean vuoren huipulla.

”Unelmakohteeni on Australia ja USA”.

21-vuotiaan Merin lempimatkakohde on Sisilia, jossa hän on käynyt kolme kertaa. Kuva on otettu vuonna 2016 Castelvetranon kunnassa Sisilian saarella Italiassa.

Tämä kuva on Sirjan elämän ensimmäiseltä itsenäiseltä matkalta ulkomaille – niin kuin ilmeestä näkyy 😀

Emma Ed Sheeranin konsertissa Helsingissä 2019.

Fridan kuva on Thaimaasta, norsujen suojelupuistosta nimeltään Hutsand Elephant Foundation. Siellä kaltoinkohdellut norsut saavat elää luonnollisessa ympäristössä.

Rasmuksen matkailu-unelma on backpackata ympäri Aasiaa vuoden ajan.

Jyväskyläläinen Essi tykkää matkustella kaupunkikohteisiin ja paikkoihin missä historia on esillä. ”Lempikohteeni missä olen käynyt onkin Dublin.”

Tässä kuvassa Essi on Ranskassa Versailles’n palatsissa.

Mithila on kuvassa Lohjalla Suomen vanhimman puun alla.

”Luonnonmaisemat ovat minulle tärkeitä, koska luonnossa on hiljaista ja pystyy nauttimaan luonnon kauneudesta”.

Mariian mukaan joulu on paras aika vuodesta, ”etenkin kun olet Ukrainassa!”

Julkaistu

Practical training abroad during a global pandemic – still worth it!

Moving abroad is never easy, let alone when there is an ongoing global pandemic. In addition, finding a tourism related internship during a time when travelling is at its minimum seemed like an impossible task. Despite all this I decided to take my chances and applied to do my practical training abroad. And it paid off.

Practical training as part of the studies

For most tourism degree students in Satakunta University of Applied Sciences, second year summer means doing your practical training. It is part of the degree and worth 30 credits which is roughly 800 hours of work in total (including applying, interviews and other related tasks). The job has to have something to do with the degree but it can range from more traditional reception work to marketing or even HR. Practical training can be done either in Finland or abroad. It can even be split into two parts if the student wants to work in different positions in different companies or in different countries for example.

Students are responsible for finding their own PT placement. Some end up looking for job adverts on the internet, sending open applications to companies directly or contacting someone at the company. I did all of the above. I started my search very early knowing that the pandemic would make things harder for me.

Internship in Amsterdam

I didn’t need to think long where I wanted to do my practical training. After living in Amsterdam for nearly two years I had left behind a magical city that I had fallen in love with to start my studies at SAMK. This is why most of my applications were sent to various companies in and around Amsterdam. After sending 46 applications, each personalized to that company and position, 7 interviews and many rejections I found my practical training place at ClinkNOORD Amsterdam as a front of house intern.

Amsterdam is a beautiful city to live in. Its charming canals and houses make it very unique and beautiful. You can always find new fun places and things to do even after years of living here yet it is manageable in size. The city is also very international, it is home to 176 different nationalities, which makes it one of the most diverse cities in the world in terms of citizenship.

The Dutch are very easy going people and the city in general has a very chill vibe. Due to the pandemic I have not been able to travel from Amsterdam but Netherlands is a very small country so making a day trip to another Dutch city is very affordable and fast. Also cities like Brussels, Paris and Koln can be reached easily by train or bus for a nice weekend getaway.

Working at a hostel

I ended up doing my internship as a Front of House intern in a company called Clink Hostels at their Amsterdam Noord location. The building is an old Shell Head Office & Laboratory converted to accommodate over 850 guests in dorms and private rooms with nice and spacious common areas. ClinkNOORD has their own on-site bar and cafe as well. It is one of the biggest hostels in Amsterdam.

Unfortunately the pandemic forced the company to come up with a new strategy since there were no longer tourists flowing to the city. They, like many others in the industry, decided to offer long term accommodation. Due to the pandemic I did not get to see the hostel at its fullest with 300 check-ins on busy weekends. But that didn’t make my practical training any less interesting.

I was trained for the position at the reception for 4 days before joining the team and after 1 month or so I started to do shifts by myself. My main tasks in the reception are pretty simple and straightforward. I do check outs and ins, answer calls, emails and online reviews, and of course help guests with various issues, questions or recommendations. Still, every single day is different with its new challenges and new guests. In addition, the CatalystCafe is overseen by the receptionists so I have learned how to make cappuccinos, lattes and other cafe items. During my first months I have learned a lot about customer service and saw what it takes to run a big hostel like ClinkNOORD.

I get to work with some amazing people at the hostel. My colleagues have all been very supportive since the beginning and I truly feel like I’m part of the team. I’m proud to call myself a Clinkee and I have enjoyed my time as an intern here immensely. Working with the team here has been amazing and I’m very happy that I got to do my practical training at ClinkNOORD. I was also very pleasantly surprised by the fact that I won ‘the employee of the quarter’ award as an intern and after only working in the company for 4 months.

Now that I’m over half way through my practical training I can already say that I will miss this place and the people here.

Text and pictures: Milla Ruonala, third year International Tourism Development student