Kategoria: Ajatuksia matkailusta

Julkaistu

Hyytävää rakkautta Lontoossa

Pariisi tunnetaan koko maailmassa rakkauden kaupunkina, mutta epäilykseni kasvoi matkustaessani ensimmäistä kertaa Lontooseen. Kuka olisi osannut arvata, että tapaan uuden ihastukseni turistikaupan ovella?

 Oli lokakuu, kun lähdimme viettämään 14-vuotissyntymäpäiviäni ulkomaille yhdessä perheen kanssa. Kaikki olivat innoissaan, koska Lontoo on hyvin moderni ja kiinnostava paikka, ja ajankohta oli täydellinen varsinkin minulle: lokakuun lopulla juhlitaan Halloweenia. Koko kaupunki oli täynnä pelottavia koristeita, ja illalla tunnelma huipentui pimenevillä kaduilla. Olimme perheeni kanssa stereotyyppisiä turisteja, enkä tuntenut häpeää iskeytyessäni valaistuja näyteikkunoita vasten.

Minun vanhempi serkkuni asui tuolloin Lontoossa, joten tapasimme tunnetulla Piccadilly Circus -aukiolla. Vietimme aikaa yhdessä, ja kiertelimme paljon erilaisia kauppoja. Kuten jo aiemmin mainitsin, olimme stereotyyppisiä turisteja Lontoossa, joten meidän oli pakko päästä jo heti ensimmäisenä iltana turistikauppaan. Kävelimme hetken pois aukiolta, ja löysimme sopivan paikan ostoksille.

En päässyt edes sisälle asti, kun huomasin pitkän ja kalpean miehen, jolla oli punertavat hiukset. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vanhempani huomasivat tietenkin heti, että saatoin olla hieman ihastunut, joten pyysimme yhteiskuvan miehen kanssa. Pettymys oli suuri, kun huomasin, että hän oli myös muiden suosion kohteena, joten jouduimme väistämään ja antamaan tilaa muille valokuvan haluaville ihmisille.

Aikamme kului Lontoossa, enkä koskaan nähnyt häntä enää. Vuosia on jo kulunut, mutta en pysty estämään itseäni ajattelemasta häntä. Olisin hyvin voinut viedä hänet kotiin ja kaivaa esille pölyttyneestä komerosta kerran vuodessa!

Teksti ja kuva: Nea Ylikahri, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija

Julkaistu

Matkustaminen rentouttaa

Me pidämme matkustamisesta. Se auttaa meitä rentoutumaan. Matkustamme eri paikkoihin, jotta pääsemme kokemaan jotain tavallisesta poikkeavaa. Tätä kokiessamme meillä on niin mukavaa, että unohdamme arjen kiireet ja murheet. Kaukana ollessamme saamme luvan olla miettimättä ja murehtimatta kotona olevia velvollisuuksia, sillä emme voi vaikuttaa niihin ollessamme jossain muualla.

Arjen keskellä on välillä kiireellistä ja sen keskellä on vaikea muistaa mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mihin emme. Maiseman vaihdos on todella tehokas tapa saada ajatukset muualle. Tämän takia ihmisiä kannustetaan menemään esimerkiksi metsään lenkille, jos neljän seinän sisällä alkaa liikaa ahdistamaan.

Matkustaessa taas ihaniin lomakohteisiin pääsemme entistä syvemmin tutustumaan uusiin maisemiin. Tällöin huomiomme kiinnittyy helpommin ympärillä oleviin asioihin. Esimerkiksi kuvittele olevasi jossain kaukana missä meri kuohuaa. Aurinko paistaa suoraan yläpuolellasi. Hengität raikasta ilmaa keuhkosi täyteen ja tunnet itsesi levolliseksi. Eikö kuulostakin rentouttavalta ajatukselta. Varsinkin jos luet tätä tekstiä jossain täysin muissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi sisällä toimistossa.

Matkustaessamme saatamme myös tuntea velvollisuudentunnetta siitä, että kun kerran ollaan matkalle lähdetty, niin meidän tulee rentoutua siellä. Matkaan on sijoitettu yleensä rahaa ja työtä, joten päätämme jo valmiiksi, että tulemme rentoutumaan, ja se on aivan oikein.

Muistakaamme rentoutua. Se on hyvin tärkeää.

Teksti ja kuvat: Valentin Rinne, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija


Julkaistu

Luksusta keskellä ei-mitään

Suomessa on paljon matkailun potentiaalia, erityisesti luontomatkailun saralla. Ympäri maailmaa Suomi on tunnettu erämaistaan, tuhansista järvistään ja eläimistään. Yhä enemmän mietitään sitä, miten luontoalueita voisi valjastaa paremmin turistien käyttöön. Itse mietin, miten nämä alueet voisi pitää mahdollisimman autenttisina ja koskemattomina.

Sevettijärven paratiisi

Olin kesällä 2021 muutaman viikon Lapissa lomailemassa. Olimme ystäväni mökillä Sevettijärvellä. Sevettijärvi sijaitsee Itä-Lapissa ja kuuluu Inarin kuntaan. Elimme nämä viikot hyvin autenttisissa oloissa, ilman juoksevaa vettä ja muita ylellisyyksiä. Vaelsimme erämaassa miettien, että mitä jos nämäkin paikat täyttyisivät turisteista ja erilaisista palveluista.

On toki hienoa, että Suomeen matkustetaan kauniiden maisemien perässä ja matkailu on tärkeä elinkeino esimerkiksi Lapissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietyt paikat tulisi säilyttää ennallaan matkailusta huolimatta. Olen myös pohtinut aihetta siitä näkökulmasta, että uusi trendi voisi olla matkustaa juuri koskemattomiin paikkoihin.

Luksusta voi olla myös yksinkertaisuus

On puhuttu paljon siitä, miten esimerkiksi kansallispuistoihin voitaisiin kehittää uusia palveluja, kuten rakennettuja wc-tiloja ja muita matkailua helpottavia tekijöitä. Minun mielestäni nuo asiat vievät pohjan luontomatkailun tarkoitukselta. Jos mietin itseäni ja omia motiivejani lähteä Lappiin lomalle, haluan kokea kaiken mahdollisimman alkeellisesti ja aidosti. Luksus voi siis tarkoittaa myös sitä, että kohteessa ei ole mitään valmiiksi rakennettua, ei muita ihmisiä lähimailla eikä valmiiksi pinottuja polttopuita. Tällainen matkailu ei tietenkään sovi kaikille, mutta uskon, että tulevaisuudessa ihmiset voisivat kiinnostua tällaisesta enemmän.

Luontomatkailu on parasta terapiaa

Lapin reissulla huomasimme, kuinka terapeuttista meidän matkustustyylimme oli. Nautimme luonnosta ja erilaisista askareista, kuten veden nostamisesta kaivosta ja polttopuiden pilkkomisesta. Nämä kaikki arkiset askareet saivat ajatukset muualle arjen kiireistä. Siksi mietin, että jos kaikki tuodaan matkailijoille valmiina, saavatko he kokemuksesta oikeasti kaiken irti. Jos ympärillä häärää lukuisia muita turisteja ja oppaita, matkan sisimmäinen tarkoitusperä voi jäädä hyvin pinnalliseksi.

Pohjoismaisella matkailulla on muutakin tarjottavaa kuin luonto

Monet matkustavat Pohjoismaissa luonnon perässä ja siksi kohteiksi valikoituu erilaiset kansallispuistot ja nähtävyydet. Tällöin voi jäädä kokematta muut mielenkiintoiset aspektit, eli paikalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin tutustuminen.

Kun matkustimme Sevettijärvelle, ei muista turisteista ollut tietoakaan. Pääsimme sukeltamaan paikalliseen elämäntapaan ja tutustuimme saamelaiseen kulttuuriin ja poronkasvattajiin. Mielestäni tämä oli todella hienoa ja luksusta, koska kokemus oli aito, eikä esimerkiksi matkailijoita varten luotu palvelu.

Ylipäätään ihmisten tulisi ajatella luontomatkailua erilaisista näkökulmista ja nähdä siinä uusia mahdollisuuksia. Pohjoismainen luontomatkailu ei siis välttämättä tarkoita pelkkiä opastettuja kansallispuistovaelluksia tai rakennettua ympäristöä. Ihmiset voivat etsiä luksusta myös keskeltä ei-mitään. Kokemuksen kautta voin sanoa, että tällainen voi olla jopa parasta luksusta.


Teksti ja kuvat: Ada Hannula, Matkailun koulutusohjelman toisen vuoden opiskelija


Julkaistu

Greenwashing in tourism

Greenwashing is a tactic used in marketing to make a company or product seem sustainable with false pretenses (Salonen, 2021). An example of this would be that a company’s product is advertised as a sustainable choice by making the imagery around the product center around nature and using words such as ’green’ and ’natural’ without any actual reason. Greenwashing is a way of false advertisement when it is used to sell products and services that aren’t sustainable under pretenses that they are.

How to recognize greenwashing?

Greenwashing is as much prevalent in tourism as in other industries; therefore, it is important to recognize the red flags that can point to greenwashing. OneGreenPlanet has listed five ways to spot potential greenwashing in a company’s or product’s marketing:

  1. Vague buzzwords such as ’green’ and ’natural’ can be a red flag in marketing with a reason of not having a specific requirement to use in marketing meaning that any product can use these terms without actually being ’green’ or ’natural’ in a sense that customers perceive them to be.
  2. Imagery used in marketing can also be misleading and create a false sense of nature friendliness. Usually, companies use imagery from nature to seem in tune with nature even though the product is harmful for the environment. As an example, a fast fashion company using imagery of people dancing in a forest can create an image that the clothes are somehow sustainable.
  3. Having a hidden parent company can be a sign of greenwashing when the parent company is deemed unsustainable and the smaller company under it markets itself as sustainable.
  4. Transparency is a key when it comes to sustainable companies so when the company shows lack of transparency it raises questions of what are they hiding? Unfortunately lack of transparency isn’t usually an accident but planned not to show the reality of the sustainable claims.
  5. One clearer sign of greenwashing are the company’s clashing values. For example, can a company producing solar power be considered sustainable even if they also create energy from coal energy?

Greenwashing in tourism

So how does greenwashing show in tourism? Using the discussed ways to spot greenwashing applies also in tourism, but what to pay special attention to when trying to spot greenwashing in tourism business? I have listed a few things to pay close attention to when searching for a sustainable and ethical tourism companies.

  1. Eco-certificates are a good way to spot a company that has the merits to be considered sustainable. When looking for these eco-certificates it is important to check if they are reliable and what are the requirements for the said certificate. (Natasha, 2020). One certificate that is used in tourism businesses, especially in accommodation businesses is the Green Key. There can also be sustainable businesses without any certificates because these may be expensive to apply for so smaller businesses might not have the funds to apply even though they qualify (Natasha, 2020).
  2. Airlines being a significant part of travel makes it important to pay attention to the marketing of airlines. It is a known fact that air travel isn’t sustainable so airlines marketing it as such is greenwashing. Of course, there are actions that can make it more sustainable, for example switching plastic products with cardboard, but it still doesn’t make it a sustainable way of travel. I am not saying to avoid air travel at all cost, but at least for me it is important that the airline is honest about the emissions air travel causes and doesn’t try to hide it with ad campaigns. The same goes for other travel services.
  3. Use of animals in nature tourism services is common and is something to pay attention to when choosing a service containing animals. Doing research outside of the service providers website can tell if they treat the animals fairly or if it just looks like that in advertisements.
  4. Conditions that the employees work in are usually hard to research but it tells you about how ethical the company is (Natasha, 2020).

These are just a few examples that are important to keep in mind when doing research of the service providers on your trip, and there are many other factors to consider too.

In conclusion, there isn’t any company that is 100% sustainable but when trying to find the most sustainable one it is important to make the conclusion based on facts, not on false advertisement.

Text: Vilma Huosianmaa, second year student in the degree programme in Tourism
Pictures: Pixabay

References:

K. Salonen. (2021). Viherpesulla ja vastuullisuudella on eroa. Retrieved 29.10.2021 from https://eetti.fi/2021/03/18/viherpesulla-ja-vastuullisuudella-on-eroa/

N. Schwingle. (2020). 5 Ways to Spot Greenwashing. Retrieved 29.10.2021 from https://www.onegreenplanet.org/environment/5-ways-to-spot-greenwashing/

Natasha. (2020). Beware of these greenwashing tourism tactics: avoid scammers. Retrieved 29.10.2021 from https://mindfulfeet.com/greenwashing-tourism/

Julkaistu

Koronapandemian vaikutukset matkailuun

Vaikka ilmastonmuutos on ollut tapetilla jo pitkään, on sille viime vuosien aikana uhrattu enemmän palstatilaa, ja se on saanut normaalin kuluttajan pohtimaan yhä tarkemmin päivittäisiä valintojaan.

Paljon on ollut puhetta ”arjen pienistä teoista”, joilla voi kuitenkin merkittävästi hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä. Yksi suurin huonoa omaa tuntoa aiheuttanut tekijä on ollut matkustaminen, sillä matkustamiseen kuuluu lähes aina jokin kulkuväline, joka harvemmin liikkuu pyhällä hengellä. Matkailualaa voidaan kritisoida myös sen aiheuttamista luonnon maisemien tuhoamisesta, eläinten ja paikallisten asukkaiden häiriintymisestä sekä jäteongelmista. Lista on oikeastaan melko pitkä, mutta siihen on myös reagoitu moniulotteisesti kehittämällä matkailusta kestävämpää.

Matkailuala on suuri, jopa merkittävin elinkeino useille maille, ja se työllistää miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Esimerkiksi Afrikan maat ylläpitävät suojelualueiden hoitoa niiden sisäänpääsymaksuilla, jotka tuottavat arviolta 142 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Koronapandemian myötä matkailun ollessa suljettu, ovat monet suojelualueet ja niiden ympärillä elävät yhteisöt eläneet kuukausia ilman tuloja. Tämä näkyy suojelualueiden hoidon katkeamisena, suojeltavien eläinten salametsästyksenä ja asukkaiden toimeentulon loppumisena. Suojelutoiminnan loppuminen voi siis vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen erittäin radikaalisti.

Covid-19 pandemia herättää meissä ymmärrettävästi enemmän negatiivisia tunteita. Matkustusrajoitukset ovat vieneet monta matkailualan yrittäjää konkurssin partaalle, lentoemännät ovat päätyneet töihin sairaalan tapaturma-asemille, ja normaalisti aurinkorannoilta kirjoittelevat matkabloggarit ovat joutuneet tyytymään kotimaan nähtävyyksiin, tai pysymään kotisohvillaan. Mutta matkustusrajoitukset ja turismiaktiviteettien sulkeminen on merkinnyt myös luonnon ja sen eliöiden palautumista. Etenkin massaturismista ja sen seurauksista kärsineet kohteet ovat saaneet hengähtää ja parantua matkustamisen ollessa tauolla. Lisäksi kotimaan matkailu on lisääntynyt, ja ihmisten suhde luontoon on parantunut.

Vaikka pandemialla ei ole YK:n raportin mukaan ollut suurta muutosta ilmastonmuutokseen, on se vähintään muuttanut ajattelutapaa ja luonut täysin uusia, virtuaalisia matkustustapoja. Ja vaikka jo pitkään on kehitetty kaikenlaisia ympäristöystävällisiä ratkaisuja, on korona-ajan vahvistama lentohäpeä yhdessä koronan vuoksi lisääntyneen ilmastokeskustelun kanssa saanut ihmiset arvioimaan matkustustarvettaan entistä kriittisemmin. Mehän tiedämme, ettei kotiin jääminen ole vastaus ongelmaan, vaan meidän tulisi matkustaa ilmastoa ja ympäristöä säästävästi, pidempään ja harvemmin. Itse uskon, että Covid-19 liittyy vahvasti ilmastonmuutokseen, jossa elämme tällä hetkellä, ja sen vaikutukset näkyvät matkailualassa pitkään. Matkailualan tulee sopeutua tähän muutokseen vastaamalla asiakkaiden arvoihin jatkuvalla kehityksellä.


Teksti: Nanni Valkonen, Matkailun tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay

Julkaistu

I don’t need no beach vacations, as long as I have the sea!

Airplane’s tires hit the ground. I get out of the plane, and the humid warmth hits my face like a wall. It’s almost midnight, but it’s so warm. Finding the right taxi that was ordered for us is a challenge. 40 minutes’ drive after the flight feels like ages. Can’t wait to get to the marina. Smell the sea and the fresh air.

I haven’t travelled much. Just your occasional cruise to Sweden and Estonia. A few trips to Russia were pretty mind opening. A car trip to Copenhagen through Sweden was fun. I haven’t been to any beach holidays, but I might not even want to take those, after I have been sailing several times in the Mediterranean Sea.

I can’t swim properly. I’m afraid of water, but yet, I feel the connection to the sea. The power of it is so strong, you must be very humble in front of it. But then again, it’s so calming. You can look at an ocean for so long and have no idea how much time has passed. Maybe it has something to do with the fact that I have lived my entire life by the sea.

If you have the possibility to go on a sailboat, I highly recommend it. And even better, if possible, to go on a yacht abroad and sail away…

I don’t recommend big cities. The large tourist traps. Sail the sea and visit the small villages. The ones with the real heart of that country. The little villages you want to visit all over again, because of the authentic people. The authentic music. The authentic nature.

There’s nothing better than drinking your morning coffee on a boat’s deck. Feel the warmth of the sun as it rises.  Or at night, when the sun has come down, sit on that deck. Listen to the little waves touch the boat and hear the happy noises from the village. Whenever I’m sad or stressed, I go back to those memories. And those memories confirm that yes, that is where I want to go again. I don’t need no beach vacations, as long as I have the sea.

I went sailing first time in 2001. My parents had gone a few times before that. I had never heard about that kind of possibility. Never even seen an advertisement on this subject. So, I’ve been thinking: How much different possibilities does traveling have? Why don’t people know about these things?

Hopefully, in my future career in tourism, I will have the chance to change that and show the people how wonderful our world really is.

Text and pictures: Heli Kulju, first year International Tourism Management student

Julkaistu

Korona teki minusta karavaanarin

Vuonna 2020 meillä oli varattuna matka Kreikkaan heinä-elokuun vaihteeseen koko perheelle. Matka oli todella odotettu: itse en ollut matkustanut ulkomaille kymmeneen vuoteen ja lapset eivät olleet vielä ikinä käyneet ulkomailla. Kuitenkin, kuten kaikki tiedämme, korona iski keväällä 2020 lujaa ja kesän matkahaaveet sai heittää romukoppaan.

Alkujärkytyksen jälkeen aloimme miettimään voisiko matkan kuitenkin korvata jollain muulla, ehkäpä kotimaassa? Punnitsimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme lähtemään elämämme ensimmäiselle karavaanarimatkalle asuntoautolla. Reitti mietittiin tarkkaan, samoin kohteet. Monet kiinnostavat paikat olivat kuitenkin kesällä 2020 kiinni ja niitä varten pitää tehdä vielä joskus uusi reissu!

Reissumme alkoi Imatralta ja loppui Rovaniemelle. En muista edes tarkkaan kaikkia kohteita, joissa kävimme, mutta parhaiten jäi mieleen Imatran Kylpylän Taikametsä, Parikkalan Patsaspuisto, Ranua Zoo, tunturit ja gondolihissit, Levin rinteeseen kiipeäminen ja siellä ns. Joulupukin mökin valloittaminen, sekä tietysti joulupukin pajakylä Rovaniemellä.

Kuvat kertovat enemmän, joten tässä pari:

Kotimaan karavaanireissumme oli onnistunut ja turvavälitkin saatiin reissussa hyvin pidettyä (paitsi ehkä kylpylässä). Tästä innostuneena lähdetään varmasti uudestaankin karavaanailemaan, suosittelen muillekin!

Teksti ja kuvat: Satu Laakso, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija


Julkaistu

Kotona kaikkialla – minustako diginomadi?

Rakastan matkustamista. Rakastan sen mukanaan tuomaa jännitystä, joka saa oloni kutkuttamaan jo ennen lähtöä. Päästelen sisäisiä riemunkiljahduksia kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta tai kun auto starttaa kohti uutta ja tuntematonta. Tunne on niin voimakas, että se kutittaa mahan pohjassa asti.

Perillä matkakohteessa katselen uteliaana vierasta ympäristöä, tunnustelen sen ääniä, hajuja, makuja. Ihailen itselleni eksoottisia maisemia, trooppisen vehreitä tai karun paljaita. Seurailen paikallisia päivittäisissä puuhissaan toreilla ja kylän raitilla. Mietin, millaista tänne olisi asettua pidemmäksi aikaa.

 Kuvittelen letkeää elämää riippumatossa ja kotoisassa bungalowissa. Söisin joka aamu tuoreita hedelmiä suoraan takapihan hedelmäpuusta ja kävisin vilvoittavalla aamu-uinnilla turkoosissa meressä. Nauraisin hassuille ravuille, jotka kipittävät minua pakoon valkoisella rantahiekalla.

Diginomadina voisin työskennellä mistä päin maailmaa tahansa, kutsua mitä tahansa paikkaa kodiksi. Levoton sieluni janoaa kuitenkin jälleen jännitystä. Se janoaa nähdä uusia kohteita, joissa en ole vielä vieraillut ja löytää ystäviä, joita en ole vielä tavannut.

Rinkka selässä jatkan jälleen matkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja!


Teksti ja kuva: Sofia Viertola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Julkaistu

Matkailu on kohtaamisia ja uusia ystäviä

Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.

Italian aurinko lämmittää erilailla kuin Suomen aurinko. Se on jotenkin miellyttävämpi ja selvästi kuumempikin. Varjossakin paahtaa reilusti yli 30 astetta lämmintä.

Loikoilimme perheeni kanssa asuntoautomme vieressä ja ihmettelimme leirintäalueen menoa. Naapurissa oleva vanhempi saksalaispariskunta lukee aikakausilehtiä ja ottaa rennosti matkailuautonsa lisävarjon alla. Kuumuus on näille veteraanikaravaanareille tuttua. Tien toisella puolella porukka nuoria juhlistaa lauluin ja tanssein – hulluja kun noin paahteessa pystyvät temmeltää, miettii isä. Ruskeat tukat hulmuten nuoret naiset keinuvat rytmikkään musiikin tahtiin, ja miehet naureskelevat juotavat käsissään. Muuten tähän aikaan päivästä on melko hiljaista.

Olen noin 10-vuotias. Minua ei aikakausilehdet, bingot tai makoilu kiinnosta. Mieleni on jo kauan tehnyt mennä rannalle, mutta kukaan ei lähde kanssani. Äkästyn ja kiertelen vaunumme ympärystää tutkiskellen maasta löytyviä keppejä ja käpyjä, ne kun ovat tuttuja ihan koti-Suomestakin. Katson ylös männyn juurelta ja aurinko paistaa kivasti havujen välistä, hetkeksi tulee ikävä kotia.

Mäntyjen takaa silmiini osuu kikkarapäisin, suklaasilmäisin poika, jonka olen ikinä elämässäni nähnyt. Hän on noin minun ikäiseni. Hän on seurannut toimintaani ja pian hän saapuukin luokseni. Hänen ihonsa ja silmänsä ovat paljon tummempi kuin minun ja hänen hiuksensa paljon kiharaisemmat kuin minun. En ollutkaan pitkiin aikoihin nähnyt ketään oman ikäistäni, enkä varsinkaan poikaa.

Poika sanoo minulle jotakin omalla kielellään, mutta en tietenkään ymmärrä. Vastauksenani hänelle pudistan päätäni ja hymyilen vaivalloisesti. Hän lähestyy vieressäni olevaa mäntyä ja tutkii sitä. Hän osoittaa sormellaan kaarnaa ja kutsuu minua katsomaan. Puuta tarkemmin tutkiessani huomaan, että kaarnan juovissa piilee aivan pieniä valkoisia kotiloita. Ei näitä takuulla Suomesta löytynyt. Poika nappaa kotilon sormiensa väliin ja antaa sen minulle. Se on tyhjä, valkoinen, melkein läpikuultava, pikkuruinen kotilon kuori. Kovemmalla tiirailulla männystä löytyykin useampi kotilo ja pian meillä onkin jo kirjava keko tyhjiä kuoria.

Vietimme koko päivän yhdessä, leikimme ja keräilimme mäntyetanoita. Kävimme jopa rannalla keräilemässä simpukoita ja ties mitä pikkuroskia. Illan tullessa menimme omiin vaunuihimme ja luultavasti kerroimme toisistamme vanhemmillemme. Aamulla, kun heräsin, poika oli kuitenkin jo lähtenyt eikä hänen perheensä matkailuautoa näkynyt enää paikallaan. En tiedä, oliko poika yrittänyt sanoa lähtemisestään, mutta en kuitenkaan olisi ymmärtänytkään häntä, vaikka olisin halunnutkin.

Tähän päivään asti muistan aina sen pojan, joka kulki kanssani sen päivän keräten kotiloita.

Teksti ja kuva: Emmi Eteläperä, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija

Julkaistu

Miksi matkailuala kiinnostaa minua?

Olen kotoisin perheestä, jossa matkailua ja erilaisia kulttuurikokeumuksia on aina arvostettu. Pienestä pitäen olen saanut olla mukana perheen matkojen suunnittelussa. Heti matkalta kotiin tullessa mietimme jo seuraavaa kohdetta ja melkeinpä koko lapsuuden ajan aina oli matka suunniteltuna johonkin ajankohtaan. Rakastuin jo lapsena ympärivuotiseen lämpöön ja avoimiin iloisiin ihmisiin. Täysi-ikäisyyteen mennessä olin kiertänyt runsaasti Euroopan maita ja koronan vallatessa tuntui tyhjältä olla kokoajan Suomessa.

Vaikka kotimaan matkailu mahdollistaa melkein mitä vaan mitä ulkomaan matkailukin, olen aina tiennyt että haluan asettua johonkin muualle kuin Suomeen. Mahdollisuudet ovat avoinna mihin tahansa. Haluan läpi elämän kokea erilaisia kulttuurikokemuksia ja nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä, jotka Suomessa tuntuvat mahdottomuuksilta.

Lempimatkojani ovat olleet ne, joissa emme ole suunnitellut tekemisiä valmiiksi vaan olemme vasta kohteessa alkaneet miettimään mitä kannattaa tehdä ja mihin kannattaa mennä. Haluan elää joustavasti, ja Suomessa tällainen elämäntapa ei ole niin yleistä.

Näen kuitenkin mahdollisuutena, varsinkin aluksi valmistumisen jälkeen, työskennellä matkailualalla Suomessa. Varsinkin hotelleissa työskentely on aina kiinnostanut minua ja se on Suomessa yhtä mahdollista kuin ulkomailla.

Toivon matkailualan opintojen antavan minulle hyvät eväät asiakaspalveluhenkisyyteen sekä valmistavan minut kaikenlaisiin mahdollisiin töihin, mitä matkailuala voi tulevaisuudessa tarjota minulle – niin Suomessa kuin kauempanakin.

Teksti ja kuva: Suvi Savola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija