Kategoria: Ajatuksia matkailusta

Olen saanut ja pystynyt matkustelemaan elämäni aikana paljon. Kipinä matkusteluun syttyi lapsena, kun löysin isäni passin ja ihmettelin sen leimoja. Isä matkusti hyvin paljon työn vuoksi ja muistan, kuinka kuuntelin haltioituneena tarinoita lentämisestä ja erilaisista kaupungeista, joissa hän oli käynyt. Selaisin useasti passia yksikseni ja katselin leimoja. Päätin että minä kierrän isona maailman ympäri. Matkakuumeeni alkoi siis suhteellisen aikaisin, silloin kun en tiennyt matkustamisesta vielä mitään. Olin kuitenkin jo 16-vuotias, kun lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille lentäen, kaveriporukan kanssa Lontooseen. Matkalla Tampereen lentokentälle isä laittoi viestin ”Se lentokone lähtee sitten vähän kovempaa kuin iskän Opel”.

Totta kai olin käynyt Ruotsissa ja Virossa, mutta kuka niitä laskee, eivät ne matkat laivalla naapurimaahan tuntuneet niin jännittäviltä. Nuorena opiskelut veivät minut myös Berliiniin kahdeksi kuukaudeksi. Paikallinen vaihto-oppilaista vastuussa oleva opettaja merkitsi metrokarttaani alueet, joihin ei kahden nuoren naisen kannata mennä hortoilemaan. Opettajan ei olisi kannattanut tätä tehdä, sillä juuri sinnehän me menimme. Mieleeni syöpyi myös ikuisesti oman metropysäkkini nimi sekä se, että Saksassa saa ostettua alkoholia mihin kellonaikaan tahansa. Suomeen palattuani lähikaupan alkoholin vähittäismyynnin aikarajat aiheuttivat jonkinlaisen käänteisen kulttuurishokin.

Lähdin myös hyvin omatoimisesti ystäväni houkuttelemana suorittamaan Kalifornian osavaltioon ravintola-alan opiskeluiden viimeistä kahden kuukauden harjoitteluani. Ilmoitin opettajalleni, että olen löytänyt à la carte -ravintolan rapakon toiselta puolelta ja hain koululta taloudellista tukea, jota sain huimat 400 euroa. Lähtöpäivänä itkin silmät päästäni pelonsekaisin tuntein mutta palasin kotiin mukavan työtodistuksen ja satojen uusien kokemusten kanssa.

Minä maailmankansalainen?

Matkailijana koen olevani seikkailunhaluinen ja utelias. En helposti päädy samaan kohteeseen tai maahan kahta kertaa, sillä tavoitteenihan oli jo lapsena käydä kaikissa maailman maissa. Tietynlainen turvallisuus pitää seikkailuissa kuitenkin olla. En pidä vaaran tunteesta ja nyt vanhempana en enää tieten tahtoen hakeudu isojen kaupunkien vaarallisille alueille. Etsin kuitenkin jatkuvasti uusia kokemuksia ja haluan koetella rajojani. Matkustaessani myös itsevarmuuteni on kasvanut ja olen oppinut ymmärtämään erilaisia näkemyksiä elämästä. Olen huomannut myös olevani entistä enemmän kiinnostunut luonnonsuojelusta.

Vaikka olen tutustunut moniin kulttuureihin, ihmisiin ja heidän tapoihinsa en pidä itseäni äärimmäisenä maailmankansalaisena, sillä kotiin on aina mukava palata ja taustani sekä uskontoni ovat minulle tärkeitä ja Suomi tulee aina olemaan iso osa identiteettiäni. Kuitenkin vain matkustamisen kautta olen oppinut näkemään asioita globaalimmasta perspektiivistä. Olen ymmärtänyt kuinka etuoikeutetussa asemassa olen, kun sain syntyä Suomeen ja mitä voisin tehdä sen eteen, että maailmassa kaikilla olisi samat oikeudet ja elinolosuhteet kuin minulla. Ehkä koulutukseni kautta minulle voi avautua esimerkiksi mahdollisuuksia työskennellä kestävän kehityksen puolesta.

Matkoilta opiskelemaan matkailua

Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista sekä kielistä ja näistä syistä lähdin opiskelemaan matkailualaa. Rehellisesti sanottuna en tiennyt alkuun matkailun restonomin koulutuksesta mitään. Vahvana taustavaikuttaja alan valintaan toimi myös rakas siskoni, joka yli-innokkaana opinto-ohjaajana päätyi siihen tulokseen, että matkailuala sopii vahvasti minunlaiselleni persoonalle. Sisko on ollut oikeassa ainakin tähän asti.

Olen huomannut, että ihmiset kuvittelevat matkailualalla työskentelevän matkustavan paljon, mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Eri työtehtävät liittyvät kyllä vahvasti matkustamiseen, mutta ne vain koskevat lähinnä muiden matkustamista eikä minun. Tämän koulutuksen mahdollisuudet erilaisiin työtehtäviin ovat niin laajat, etten vielä osaa edes sanoa, missä työtehtävässä haluaisin valmistumisen jälkeen työskennellä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa kotimaan matkailun kehittäminen ja toisaalta myös ulkomailla työskentely. Onneksi opiskelua on vasta ensimmäinen syyslukukausi takana ja paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia vielä edessäpäin, jotka voivat avata ovia minne tahansa.

Teksti ja kuvat: Nelli Välimäki, ensimmäisen vuoden matkailun opiskelija

Vuosi 2030 tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta mieti, se on oikeasti vain 10 vuoden päässä! Hullua. Millaistahan silloin on? Lapsena sitä olisi vastannut, että autot lentävät ja asumme avaruusmaisessa ympäristössä. No, eihän se oikeastaan ole kaukaa haettua, kun tarkkaan miettii. Keskitytään tällä kertaa kuitenkin aiheeseen, jota itse mietin paljon, matkailuun. Seuraavassa tekstissä kirjoitan itselleni, joka elää edelleen vuodessa 2020.

”Hei, minä olen sinä vuodessa 2030!

Matkailu muutti muotoaan paljon vuosien 2010-2020 välillä, moneen suuntaan, näin olen kuullut. Kotimaassa matkattiin enemmän ja ehkä perinteiset rantakohteet eivät enää houkutelleet muita kuin Viljoa ja Maisaa Karviasta. Mutta voitko uskoa: tänä vuonna Viljo ja Maisa matkasivat Turkin hiekkarannoille kotisohvaltaan! Tietäisitpä vaan kuinka helppoa ja hauskaa virtuaalimatkailu on, ei tarvitse jonottaa missään eikä olla tönittävänä. Kuulin silti vanhemmalta herralta, että aikanaan suomalaiset tykkäsivät jonottaa paikkoihin tunti kaupalla? Kuulostaa hullulta.

Luin vanhoja kouluaikaisia esseitä, joita olit kirjottanut korkeakoulussa, miksi silloin puhuttiin paljon lentämisestä? Nykyään lentäminen on harvinaista, paikkoihin kuljetaan paljon junilla ja muilla kyydityksillä, jos siis on tarve. Moni ei oikeastaan enää suuntaa ulkomaille, vaikka hinnat ovatkin alhaisia. Jotkut tietenkin sitäkin tekevät, jos kaipaavat elämäänsä jotain todella erityistä.

Puhuttiinko vuonna 2020 paljon päästöistä? Nyt vuonna 2030 sitä tarkkaillaan paljon: paljonko autosi saastuttaa ja paljonko oma hiilijalanjälkesi on. Itse pyrin siihen, että jokainen jäte olisi kierrätettävää materiaalia ja uusiokäytettävissä. Kirjotit aikanaan myös lentokoneiden uusiutuvasta polttoaineesta – sitä ei vieläkään olla saatu käyttöön, sillä se on edelleen hyvin kallista ja lentämistä ei enää harrasteta muuta kuin pitkiin työmatkoihin tai satunnaisiin lomamatkoihin.

Tiedän, että halusit nuorempana paljon päästä Japaniin katselemaan ja ihmettelemään – nyt se on mahdollista helposti! Aasiaan matkaaminen on nykyään mahtava seikkailu ja hyvin yleistä, varsinkin Suomesta. Pääsemme junalla Venäjän halki melkein sen itäisimpään kolkkaan, josta matka jatkuu laivalla meren kautta Japaniin. Matka toki kestää kauan, mutta se onkin seikkailu ja minkälaisia maisemia siinä näkeekään! Tietysti kohteeseen voi myös lentää, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Junamatkalla tapaa ihmisiä eri kulttuureista ja näkee sellaisia nähtävyyksiä, joista ei osannut edes haaveilla.

COVID-19 jätti jälkensä matkailuun varmasti jo vuonna 2020, nykyään se on vain vanha uutinen. Matkailu muuttui paljon sen jäljiltä, mutta parempaan suuntaan. Ihmiset alkoivat välittää ympäristöstä enemmän ja suojelemaan kohteita, jotka olivat kärsineet suuresta turistimäärästä. Maskeja näkee edelleen kaduilla ja kaupoissa, mutta suurin vaara loppui yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Toivottavasti vuodessa 2020 kaikki on hyvin! Täällä tulevaisuudessa odottaa parempi maailma, kunhan teette siellä menneisyydessä oikeita valintoja. Kaikki on kiinni teistä!”

Teksti: Peppi Lehtojoki, matkailun viimeisen vuoden opiskelija

Matkailu on aina ollut osa minun elämääni. Vaikka en ole päässyt matkustamaan niin paljon kuin osa ikäisistäni, koen silti, että olen oppinut hurjasti erilaisista kulttuureista ja elämäntavoista. Koen matkailun tärkeäksi, sillä se antaa rutkasti iloa elämään. Kaikki rahat mitä olen matkustamiseen laittanut, ovat olleet taatusti sen arvoisia.

Minulle matkakohteen valinta on aina ollut erityisen tärkeää. En niinkään suosi halpoja äkkilähtöjä, tai lähde matkalle sillä perustein, että täytyy nopeasti päästä lämpöiseen. Kohdetta miettiessä, haluan sen tarjoavan minulle jotain uutta ja opettavaista. Tavoittelen myös sellaisia kerran elämässä -kokemuksia, sillä ne yleensä ovat niitä ikimuistoisimpia. Lähellä sydäntäni on historia ja kulttuuri, minkä vuoksi tällaiset kohteet ovat ehdottomasti listallani kärjessä.

Kaikki matkat, mitä olen tehnyt, ovat olleet lomamatkoja. Kuitenkin loma tarkoittaa minulle muutakin kuin auringonottoa rannalla. Paikalliseen elämäntapaan ja ruokaan tutustumisen lisäksi nautin erilaisten nähtävyyksien kiertelystä.

Mieleenpainuvimmat matkamuistoni

Mieleenpainuvimmat matkakohteet ovat olleet Egypti ja Israel. Kyseisissä kohteissa pääsin tutustumaan historiaan ja paikalliseen kulttuuriin. Samalla myös oppi katsomaan maailmaa paljon avarammin ja näkemään asioita aivan uusista näkökulmista. Erityisesti Israelilla oli minulle todella paljon annettavaa, sillä pääsin käymään Jerusalemissa, mikä oli historiafanille ikimuistoinen kokemus.

Lisäksi täytyy mainita Pariisi, jolloin pääsin käymään muun muassa Louvressa ja Versaillesin palatsissa. Matka oli erityinen myös sen vuoksi, että paikalliset asukkaat tarjosivat meille majoituksen ja ruuan. Pääsimme siis todella tutustumaan aitoon ranskalaiseen elämäntapaan.

Tulevaisuuteni matkailualan ammattilaisena

Ei ole ollut itsestäänselvyys, että löydän itseni opiskelemassa matkailualaa. Silti olen aina tiennyt, että haluan työskennellä ihmisten, kulttuurin ja historian parissa. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen tähän valintaan, sillä uskon että matkailualan ammattilaisena pystyn hyödyntämään kaikkea edellä mainittua.

Tulevaisuudessa haluan tarjota ihmisille mahtavia kokemuksia ja muistoja matkailun avulla. Haluan olla osana vaikuttamassa siihen, millaisena matkailun tulevaisuus näyttäytyy. Yksi unelmistani olisi myös kehittää historiamatkailua kotimaassa, sillä tiedän, että Suomessa on valtavasti potentiaalia siihen.

Teksti: Ada Hannula, matkailun ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay