Kategoria: Ajatuksia matkailusta

Lähdin vaihtoon 17-vuotiaana ja olin todella innoissani tulevasta, ja mitä seuraavat kuukaudet toisivat tullessaan. Vaihto jännitti tosi paljon ja ensimmäinen viikko olikin rankka. Päätin jo, että en pysty tähän ja lähden takaisin kotiin. Soittelimme koko ajan opettajille ja vanhemmille tilanteesta.

Annoin kuitenkin uuden mahdollisuuden ensimmäisen viikon koronapaniikin jälkeen ja päätin jäädä Alankomaihin, Amersfoortiin, meidän ihanaan pieneen maalaisasuntoomme. Kävimme ensimmäiseksi hotellikoulua kuukauden verran. Siellä pukeuduimme pukuihin ja todellakin opimme miltä tuntui työskennellä hotellissa, joka pyrkii täydellisyyteen ja ylellisyyteen. Koulussa taso oli Suomeen verrattuna hyvin korkea.

Työskentelimme hotellissa pääasiassa ravintolan puolella, joka piti sisällään aamupalaa, lounasta, illallista, baristana oloa, drinkkejä ja ihan kaikkia hommia lattiasta kattoon – kirjaimellisesti. Koulussa myös harva osasi hyvin englantia, joka yllätti, koska sanotaan, että Alankomaissa englantia puhutaan todella hyvin.

Hotellikoulusta suuntasimme työskentelemään Van Der Valk hotelliketjun hotelliin Leusdeniin ja se vasta kokemus olikin. Töissä sattui ja tapahtui, mikä oli mielenkiintoista, koska se oli sen verran monipuolista ja tapahtumarikasta. Työskentelimme kerran esimerkiksi gaalan jatkoilla, johon tuli kaikki tunnetut Alankomaiden laulajat ja bändit. Monesti myös palvelimme erilaisia ryhmiä tai esimerkiksi ympäri maailmaa tulleita jääkiekkojoukkueita. Työtä oli paljon ja nukuinkin aina välillä vapaassa hotellihuoneessa, koska se oli nopeampaa.

Vapaa-ajan vietimme kiertelemässä läheisiä kaupunkeja, shoppailemassa tai muuten vain palloilemassa kaupungilla. Lisäksi kävimme testaamassa yöelämää muutaman kerran ja hengailimme työkavereiden kanssa.

Vaihdossa kasvoi ja oppi ihan huimasti. Oppi ymmärtämään niin paljon muita ja itseään ihan eri tasolla. Varsinkin tuossa iässä, 17-vuotiaana teininä. Olen myös todella kiitollinen, että oikeasti pääsin kokemaan näinkin huikean kokemuksen ja, että ihmisistä keiden kanssa ennen oli erimielisyyksiä, ystävystyttiinkin oikein kunnolla.

Suosittelen kaikille kyllä vaihtoon lähtöä esimerkiksi juuri ammattikorkeakoulussa. Itse kyllä uudestaan vaihtoon lähtö edelleen kiinnostaa, oli se vain niin ihanaa!

Teksti ja kuvat: Matkailuliiketoiminnan opiskelija Lilli Vuohelainen

Matkailu on ollut minulle aina tärkeää pienestä asti. Ensimmäistä kertaa ulkomailla olenkin ollut alle vuoden ikäisenä, koska osa kavereistani asui ulkomailla. Tätini luona Sveitsissä tuli myös käytyä useasti, kun hän asui siellä yli 11 vuotta.

Paras matkamuistoni kuitenkin sijoittuu heittämällä voimistelumatkoihin ulkomaille. World Gymnaestradaa odotan aina eniten ja on hankalaa olla neljä vuotta ilman voimistelureissua. Viime vuonna lähdin Gymnaestrada-matkalle Hollantiin. Oli aivan upeaa päästä minulle uuteen maahan ihanassa seurassa yhdessä oman voimisteluseuran kanssa.

Lähdimme jo aamuvarhain yhdessä bussilla kohti lentokenttää. Matkalla vielä nukuimme, mutta kerkesimme myös virittyä avajaispäivän tunnelmaan opettelemalla tapahtumatanssia ja Suomen esiintymistanssia, jonka esitimme muille maille Amsterdamin stadionilla. Lentokentällä ja -koneessa huomasimme, että kone oli melkein täynnä pelkkiä voimistelijoita, ja lisäksi lentomme oli ylibuukattu, ja jännitimme, pääsisimmekö kaikki koneeseen. Onneksemme kaikki meni hyvin ja pääsimme samalla koneella määränpäähän. Lentokentällä oli tietenkin sama pelko ja jännitys kuin aina, että onko oma laukku löytänyt perille. Sitä jännitimme yhdessä porukalla.

Päästyämme hotellille emme saaneet vielä huoneita, koska lentomme oli niin aikainen. Vaihdoimme siis vaatteet hotellin kokoustiloissa ja valmistauduimme pian alkavaan avausmarssiin. Marssia ennen ehdimme kuitenkin hieman tutustua lähiseutuun ja kävimme paikallisessa ravintolassa ja kaupoissa tutkimassa, millaisia tuotteita Hollannissa on myynnissä ja onko hinnat alempia kuin Suomessa. Tämä marssi on ollut pisin Gymnaestradan marssi missä olen ollut. Yleensä marssi on noin 1 km mittainen, mutta täällä se oli hieman yli 3 km.

Viikon aikana Suomelle oli varattuna stadionilla 3 esitystä eri päivinä. Näistä kuitenkin vain 2 toteutui, sillä ensimmäisten päivien säät olivat aivan hirveät, joten esitykset ja treenit peruttiin turvallisuussyistä ja osat esityksistä siirrettiin halleihin. Koska meidän näytöksemme oli peruttu, menimme sadepäivinä shoppailemaan ja katsomaan upeita hallinäytöksiä.

Esiintymisien lisäksi loman parhaaksi muistoksi nousi reissu Amsterdam Noordiin. Lähdin sinne yhden ystäväni kanssa, koska olimme varanneet liput meille WONDR Experience elämysmuseoon. Tämä museo oli aivan huikea. En itse ole koskaan ollut vastaavassa paikassa, ja tämä oli kyllä kokemuksen arvoinen. Parhaan kokemuksen tietenkin saa heittäytymällä ja asettumalla takaisin omaan lapsuuteen, kun pääsi aikuisten pomppulinnaan ja pallomereen. Viimeisenä kierroksellamme matkasimme vielä Pink Beach ravintolaan, mutta harmiksemme se oli juuri ehtinyt mennä kiinni, emmekä ehtineet tilaamaan drinkkejä.

Teksti ja kuvat: Olivia Vartemaa, toisen vuoden matkailuliiketoiminnan opiskelija

Kun matkustan uuteen maahan, haluan etsiä matkakohteesta tietoa, jotta tiedän edes hieman maan kulttuurista ja ihmisten toimintatavoista, mikä on suotavaa ja mikä taas ei. Kulttuurierojen huomaaminen avaa silmiä ja maailmaa sekä eri kulttuureja. Ne saavat myös pohtimaan sitä, mikä omassa kulttuurissa on arvostettavaa.

Todellisen kulttuurishokin koin Marokossa, missä lähes kaikki oli päinvastaista Suomeen verrattuna. Taksimatka lentokentältä hotellille oli kuin vuoristorata, sillä vauhtia riitti ja tilanteisiin syöksyttiin hurjapäisesti. Taksimme pujotteli autojen, jalankulkijoiden, mopojen ja kamelien välissä, eikä autossa ollut turvavöitä, mikä lisäsi entisestään turvattomuuden tunnetta. Ruuhka-aikana kulkuneuvojen torvet soivat, mikä sekin on outoa suomalaisen näkökulmasta, koska Suomessa olemme tottuneet käyttämään sitä vain, kun sille on tarvetta.

Kulttuurissa korostui erityisesti läheinen ihmiskontakti, koska lähes joka tilanteessa ihmiset tulivat lähelle ja tunnelma oli muutenkin erittäin tuttavallinen. Tämä johtuu varmastikin maan kulttuurista ja siitä, että suomalaisina emme ole tottuneet tällaiseen. Jopa katukauppiaat yrittäessään myydä tavaroitaan olivat tuttavallisia. Huomasin asian kuitenkin turistien kohdalla ja heihin kohdistuneesta huomiosta.

Tämän lisäksi paikalliset olivat hyvin innokkaita puhumaan turisteille heidän kielellään ja joskus keinot huomion herättämiseksi olivat suhteellisen äärimmäisiä, koska joskus saattoi kuulla suomalaisille tutut v- ja p-alkuiset voimasanat. Tämä oli aluksi huvittavaakin, mutta loman loppua kohden ainainen tavaroiden tuputtaminen, suomenkielen matkiminen ja hieman liiankin läheiset tilanteet saivat pääni pyörälle.

Toisen maan kulttuuri voi siis todella yllättää, jos ei tiedä mitä vastassa  on!

Teksti: Noora Savimäki, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay

Matkustaminen on aina ollut tärkeää perheelleni. Ukillani on aikoinaan ollut jopa oma matkatoimisto. Ehkä tämän takia myös vanhempani ovat aina olleet innokkaita matkustelijoita ja sen seurauksena matkakuume on myös tarttunut minuun.

Olin ensimmäisen kerran ulkomailla Kreikassa 8-vuotiaana. Matka oli varmasti yksi mieleenpainuvimmista, olihan se kuitenkin ensimmäinen kerta lentokoneessa ja vieraassa maassa. Muistan, kuinka leikin hotellin uima-altaalla aina saman italiaisen tytön kanssa ja kuinka altaan keskellä oli baari, josta sai lettuja oman maun mukaan. Näin melkein 15 vuotta myöhemmin on hauskaa ajatella, miten erilaisesta näkökulmasta nykyään näen matkustamisen.

Lapsena matkustaminen tarkoitti loputonta jäätelön syömistä ja uima-altaissa uiskentelua ilman huolen häivää seuraavasta päivästä tai edes seuraavasta tunnista. Nykyään matkustaminen merkitsee minulle paljon muutakin kuin vain rantatuolilla loikoilemista. Matkustaminen on minulle uusiin kulttuureihin tutustumista ja uuden oppimista. Olen lähestulkoon aina matkustanut perheeni kanssa, mutta nyt helmikuussa matkustin ensimmäistä kertaa Barcelonaan poikaystäväni kanssa kahdestaan.

Ikimuistoisia hetkiä

Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he ovat mahdollistaneet matkustamisen ulkomaille. Ilman sitä en ehkä ikinä olisi edes harkinnut lähteväni opiskelemaan matkailualaa korkeakoulussa. Jos totta puhutaan, en edes ollut lukiossa hirveän tietoinen siitä, että matkailua pystyy opiskelemaan. Tuntui siltä, että lukiossa puhuttiin aina vain yliopistoon menemisestä. Kun toisella välivuodellani aloin tarkemmin tutkia asiaa, minulle kävi hyvin selväksi, että haluaisin opiskella restonomiksi.

Matkustaminen on antanut minulle paljon erilaisia kokemuksia elämässä. Olen käynyt semmoisissakin maissa, kuten Venäjällä tanssikisoissa, joihin en olisi itse ikinä päättänyt matkustaa. Sain sieltä kuitenkin sen verran unohtumattoman kokemuksen, niin ei ainakaan toista kertaa tarvitse mennä.

Nizzassa käynti puoli vuotta terrori-iskun jälkeen taas antoi ihan erilaisen perspektiivin elämään, kun kaduilla kulki jatkuvasti raskaisiin varusteisiin pukeutuneita sotilaita. Brittiläisiin tutustuminen 15-vuotiaana Lanzarotella taas antoi minulle rohkeutta puhua englantia. En luultavasti uskaltaisi puhua englantia näin rohkeasti, jos en olisi matkustellut niin paljon.

Matkailua tulevaisuudessa

Unelmani on aina ollut asua jonkun aikaa ulkomailla. Haluaisin kokea, millaista on asua ja työskennellä, jossakin täysin vieraassa maassa. Haluaisin matkustaa myös Pariisiin. Olen käynyt Ranskassa kaksi kertaa, mutta en ikinä Pariisissa. Lisäksi onhan Yhdysvalloissa pakko käydä ainakin kerran elämässä. Haluan nähdä, millaista se elämä siellä rapakon toisella puolella oikeasti on.

Uskon ja toivon, että tulen tulevaisuudessakin matkustamaan uusiin maihin, vaikka lentäminen pelottaakin. Ehkä joskus valmistumisen jälkeen, pystyn vihdoin toteuttamaan unelman ulkomailla asumisesta.

Teksti ja kuvat: Jade Nieminen, ensimmäisen vuoden matkailuliiketoiminnan opiskelija

Kulttuuri

Minusta parasta matkailussa on kulttuurierot. En ole ehtinyt elämäni aikana paljon harrastamaan vapaa-ajan matkaamista, mutta olen käynyt jonkin verran ulkomailla vanhan harrastukseni puolesta. Kisareissujen aikana varsinkin näki isoimpia eroja maiden välillä, kun ei valittu kaikista kalleinta hotellia aivan pääkaupungin keskustasta, vaan otettiin ”kohtalainen” hotelli ja vähän pienempien kaupunkien reunoilta.

Eroja huomasi myös esimerkiksi ruoassa, kun kisamatkoilla hotellit tai kisapaikat tarjosivat aina kisapäivän lounaan sekä päivällisen. Tšekissä ollessa hotelli tarjosi päivälliseksi keittoa, jossa oli riisiä ja herneitä, kun taas Portugalissa oli joka päivä erilaisia pastoja ja jotain lihaa.

Alankomaissa kannabiksen polton ollessa laillista, on siellä suomalaisena aika outoa kulkea kadulla, kun näkee turistien sekä paikallisten nauttivan kyseistä ainetta keskellä kirkasta päivää.

Ruoka eri maissa maistuu aina paljon paremmalle kuin Suomessa, voi tietenkin olla, että ruoka on aina parempaa pitkien päivien jälkeen.

Kulttuurista oppiminen on ollut aina iso osa erilaisia reissuja minulle ja innolla odotankin jo seuraavaa matkaa.

Ihmiset

Uusiin ihmisiin tutustuminen erilaisilla reissuilla on aina pakollinen ”suoritettava tehtävä” itselleni. Uusien ihmisten avulla voi myös oppia eri maiden kulttuurista. Parasta on, jos tutustuu kyseisen maan asukkaaseen, sillä hän voi toimia oppaana ja kertoa miten maassa kuuluu toimia hyvien tapojen mukaan. Ulkomailla ihmiset ottavat oman kokemuksen mukaan suomalaiset hyvillä mielin ystäväksi ja suurin osa porukasta on aina hyvin positiivisia.

Matka kohteeseen

Matkustus on aina rankkaa, mutta saapuminen kohteeseen palkitsee. Hotellilla lepääminen on rentouttavampaa kuin kotona lepääminen, koska tietää, että ei ole velvollisuuksia. Matkustaminen on hienoa, kun koko matkan ajan näkee erilaisia maisemia ja ehkä jopa nähtävyyksiä. Matkustusvälineellä ei ole väliä – lentokoneessa voi nähdä kaupunkien valoja ja vuoria, junassa kaupunkeja, metsiä ja järviä, linja-autoissa voi nähdä käytännössä mitä vaan. Matkustaessa voi myös saada uusia tuttavuuksia ja matkan aikana voi kysellä mihin muut ovat matkalla.

Teksti ja kuvat: Ella Mäntynen, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

There’s something undeniably fun and exciting about the idea of packing your bags and setting off for a well-planned holiday especially when it’s one, that you get to go on with your friends. It can be a set of experiences to help strengthen bonds and make new stories together. Travelling alongside friends is like setting off on an adventure with your chosen family. Sharing every moment together from the hits of turbulence on the flight to the evenings spent enjoying a delicious meal at a restaurant that you ended up picking together.

The joys of group travel

One of the biggest and greatest joys of travelling with friends is the number of memories you can create with them. Peculiar encounters, mishaps, heart-to-heart conversations after a night out, all these get engraved into our memories, helping create those lifelong bonds. Personally, my closest and dearest memories have all been created during trips with friends.

Besides making memories, friends offer a sense of diversity to trips. With varying interests and passions, doors for trying new things and activities open up. For example, trying new cuisines or going to multiple different museums to cater to everyone’s interests.

As someone who enjoys planning and prefers organized trips over spontaneous ones, friends also offer a set of helpful hands to assist with planning. That being said, it’s not always help that they offer. Having more minds working on planning might cause disagreements and different opinions on every aspect of the plan, but part of the fun and challenge is to overcome those mishaps and enjoy a lovely trip together.

Lasting memories

To showcase my adventures, I’ll use my trip to trip to the Netherlands as an example. We set off, with a group of ten people! Stayed in Amsterdam for four days, enjoying nights out, good food and fun activities. This was the first time some of us met in person. Undoubtedly, some of my dearest memories are from this time. The warm summer days spent at a lake in a park to the evenings spent chatting at a bar. This trip of course wasn’t without its challenges and mishaps, but they’re such minor parts of a great experience. I often look back at the pictures and get reminded of the fantastic time spent abroad.

Travelling alongside friends is so much more than just a journey from point A to point B; it’s an adventure to strengthen the bonds between you and your friends. While traveling together you create memories and weave your friendship to a much deeper level.

These experiences can help paint the canvas of your friendship and add hints of vibrancy to showcase all you’ve done and explored together. So I’d suggest grabbing a group of friends, get some planning done and go explore the world together!

Pictures and text:  Sara Puustinen, first year International Tourism Management student

Ystäväni tuleva puoliso soittaa minulle lokakuun alussa 2015 ja kysyy yllättävän kysymyksen. ”Haluaisin että lähdet Sallin (nimi keksitty) kanssa polttarimatkalle ulkomaille kuukauden päästä. Minä maksan tietenkin lennot ja majoituksen, onnistuuko?”

”HELL YEAH!” Vastasin heti. Ei muuta kuin esimiehelle soitto ja matka oli sovittu. Ystäväni ei tietenkään tiennyt tästä mitään aiemmin kuin päivää ennen reissuun lähtöä. Matkakohdekin – Fuerteventura – selvisi hänelle vasta kentällä.

Väärä mielikuva

Kun itse kuulin reissukohteen olevan Fuerteventura, Kanariansaarista vanhin ja toiseksi suurin, kauhistuin. En ollut ikinä käynyt millään Kanariansaarista ja mielikuvani pitkin katuja kiemurteleviin suomituristien jonoihin ja huonosti käyttäytyvien englantilaisten ärjymiseen perustui huhupuheisiin ja tositv-ohjelmien sisältöön.

Onneksi sain kokea mielikuvani kohteesta vääriksi. Viikko Fuerteventurassa kului monipuolisesti mm. saaren vuoristoreittejä ajaen, kauppakeskuksien kauppoja kierrellen, saaren hiekkarantoja kävellen ja erilaisista ravintolakokemuksista nauttien.

Erilaiset matkailumieltymykset

Reissuparini Salli on matkaajana hyvin erilainen kuin minä. Hän oli mielellään hotellin altaalla paistattelemassa päivää, kun minä taas mielelläni liikun luonnossa ja urheilen. Saimme sovitettua hyvin erilaiset matkustuspersoonat yhteen esim. sillä, että lähdin aamulla auringon nousun aikaan kipuamaan hotelliltamme lähtevää vuoristopolkua pitkin ylös ja tein pitkän lenkin lähiympäristöä tutkien. Näimme sitten kaverini kanssa hänen herättyään aamupalalla, jonka jälkeen menimme hetkeksi yhdessä hotellin altaalle makoilemaan, minä lähinnä päiväunet mielessä.

Kaiken kaikkiaan Fuerteventura oli positiivinen kokemus. Luonto oli vaihteleva ja kaunis, ilmat olivat meidän puolella ja ihmiset ystävällisiä. Turisteja ei ollut liikaa marraskuun alkupuolella, joka on itselleni tärkeä kriteeri matkaillessani. En halua väkijoukkoihin. En muista näin kahdeksan vuoden jälkeen mitään huonoa reissusta – lähtisin kyllä uudestaan, ellei listalla olisi kasa käymättömiä ja tutkimattomia reissukohteita!

Teksti ja kuvat: Johanna Itälaakso, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

I have always been passionate about traveling. My family has always traveled ever since I was a kid, so I think that has had a huge impact on my interest in traveling.

I used to think that traveling was just a way to relax and travel to another country to see the most famous landmarks, but during my early teenage years, I started viewing traveling as a way to learn and meet other people and cultures.

The eye-opener

The first trip that really opened my eyes was the vacation to London when I was 15. My friend and I designed our own trip and it was a huge change to holidays that I was used to doing with my family. It really opened my eyes to a whole new way of enjoying traveling. Obviously, we visited the famous attractions, but we tried to not be the most basic tourist stereotype. For example, we didn’t want to take any guided tour busses and wanted to explore London by walking and “surviving” on our own. Because of that we also got to hang around and play frisbee with the local teenagers.

What I have noticed after that trip is that I remember a lot more of that vacation than some of the most recent trips. The more I travel with my own freedom and with my own will the more memorable the vacation is. As a traveler, I am open-minded and spontaneous which is really contradicting to my day-to-day persona. I am really rational and I like to plan things beforehand but when I’m traveling, I really try to be a freer spirit.

When I was younger, I wanted to always have the most luxurious hotels and eat in the most expensive restaurants and we often did. I truly feel I was close-minded and later I realized how much I have probably missed during those vacations. But I’m glad that at least now I have the ability to experience more in the future.

My future plans

I chose to study tourism because of the passion I have for traveling, but also because of the reason my personality fits this field of study. I always wanted to study law and I applied for it too, but it felt kind of forced and I didn’t think I would want to have it as my professional career.

As a tourism student, I feel that I have more freedom and more opportunities in the future, and the freedom that I lacked in the law field. I don’t stress too much about my career but I do know that I want to travel and socialize with new people!

Text: Vera Karttunen, second year International Tourism Management student
Pictures: Pixabay

I have always loved travelling and exploring the world. My first flight was when I was 7 years old. We flew to Israel to have a family holiday. After that I have had beach holidays with family, city vacations with friends, and solo trips. All of these has its pros and cons but I would like to open a little bit why solo travelling has had the biggest impact in my life.

Poland

My first solo travel destination was to Gdansk, Poland. It actually happened accidentally. I asked some of my friends to join but when they were not able, I asked myself why I couldn’t go alone? I did and that was the best decision. You are free to have your own timetable and no need to make compromises with anyone. You can explore as much as you want or as little as you want, and maybe just focus on eating and enjoying the atmosphere. The second option was the one what I did in Poland. I did explore a little bit the city but mostly just wanted to relax. It is easy to make friends in hostels as those are full of people around the world. You can choose if you want to sleep in a big mixed dorm or if you prefer to stay in a smaller dorm with the same gender. In the best hostels I’ve also got free waffels 😊

Dubai

On 2015 I got frustrated to live in Finland and I moved to work to Dubai, United Arab Emirates. Over there I worked in a customer service field. Having colleagues from four different countries and cultures increased my cooperation and relationship skills with people from different backgrounds. Middle East is definitely not the easiest place to experience living abroad but it gave me lots of self-confidence, memorable moments and a long-lasting tan.

Thailand and Australia

On 2018 I packed my backpack again and without any clear plan, I moved to Australia. I flew there via Thailand where I stayed one week. I didn’t know anyone from Thailand when I arrived but got new friends from there. Suddenly I found myself being part of a coreography performance on the street, arranged by a student group. So, you never know from where you are gonna find yourself when you travel alone.

Australia offered koala cuddling, easy going people, and surfing lessons. I lived in a city called Melbourne. Melbourne is very international and the city feels like a European city. Like in Dubai, I was working in a customer service field also in Australia.

Australian accent can be very thick and they abbreviate lots of words which was a little bit of a challenge in the beginning. Quite quickly I was able to understand more and more and after 6 months I found myself talking with abbreviated slang words myself.  So, Australia definitely increased my English skills but gave also memorable moments and lots of knowledge about life downunder.

When you’ve once experienced living alone in another country, you live everyday life speaking other language than your own native language, and solve problems independently, you grow a lot and you also learn a lot about yourself. Things are not always going smoothly and sometimes it is difficult to find the right attitude, but you gain a very valuable experience and it gives you the best education for life.

Text and photos: Matleena Knuutila, first year International Tourism Management student

It can happen to you anywhere, something unexpected. It can be something not wanted or not so funny. It can also be the cherry on top of the cake and the funniest thing ever.  An unexpected situation during traveling might be the one thing that you are talking about to your friends and family when you come home. You can still remember that unexpected situation after many years.

For me, those unexpected situations occurred in almost every destination I have visited. Maybe at that moment, every unexpected situation didn’t feel like the cherry on top of the cake, but after a while, they bring a smile to my face, because you know that’s life and hey, at least I have interesting stories to tell when I’m old in the rocking chair. Here are seven examples of the unexpected situations that happened to me during my travels.

Phuket, Thailand             

After sitting for about 11 hours on the bus from Bangkok to Phuket, my bladder was about to explode. We finally arrived and I rushed off the bus. To my horror, I found that there was nothing nearby that I could go to for necessities. Fortunately, however, I noticed this hair salon a little further away. I ran there with my backpack and when I got in the door, I shouted “Sawasdee ka!” and crossed my legs 😀 The hairdresser laughed a little and pointed with her hand to come here. We went to the back room and there was this room with only one hole in the ground. After seeing that hole in the ground I was in heaven. Best hole ever!

El Gouna, Egypt

I was just wandering around and found myself at this bag and shoe shop (surprisingly). I was just looking around and this man (the shop owner) came to me and he was showing me the bags and then he asked how long I’m going to stay in Egypt. I answered and then he was asking me if I was interested to work with him in this same shop where we were.

That wasn’t the last time some local offered me a job opportunity, even though I wasn’t searching for any job. It happened also in Cyprus and in the clothing store. I went to this clothing store, and I was just wandering around looking to buy some nice dresses. The clothing store saleswoman comes to me and asks how I can help, and I say thank you but I’m just looking. After a while, the woman comes to me again and asks how long I plan to stay in Cyprus, and when I answer, she asks if I would be interested in working in that clothing store!

Once upon a time in a cornfield far, far away

I was having a hot air balloon flight above the pyramids. When the flight came to its end and we needed to land on the ground, the hot air balloon man who was in charge of the flight was saying that we have to change our landing spot. So, in the end, we landed in the middle of the cornfield.

When we were getting out of the balloon, we were surrounded by local countryside children. They were putting their hands out in the way that they did expect that we had something to give them, like money. The kids surrounded us in a way that made it hard to start moving forward. We somehow managed to continue our way to get away from that cornfield as the man who was in charge of the balloon flight said that we need to go as fast as we can away from the begging children.

Bangkok, Thailand

What I have learned from these unexpected situations during traveling is that sometimes you just have to improvise.  I was wandering around in Chinatown and felt like eating. I found one stall where a local man sold skewers. The skewers looked and smelled really good. I wanted to buy it, but I can’t speak Thai. I asked the seller in English, is this pig? To which I got a response in Thai. The only thing I came up with was that I make noises of different animals, such as the sound of a cow and a pig, in order to know what meat the skewers are made of. So, I pointed at the skewer I wanted and made pig noises. The man laughed and nodded his head. At least one local had arrived next to me. Suddenly one of the locals could speak enough English to say that yes, it is a pork skewer.

Phuket, Thailand

I had a bus ticket with the seat number in my hand. When the bus arrived, I presented the ticket to the driver, and he gestured toward the back of the bus. I walked towards the back of the bus and looked at my ticket the whole way, which read seat number 67. I got to seat number 66 and then the bus ran out of seats. I wondered about it out loud in English and by chance, there was a man nearby who knew English, and he looked at my ticket and laughed and said that there was nothing he can do about it and to go and sit there and pointed to one empty seat on the bus. The whole way I was watching at my backpack like a lion mother, and I couldn’t sleep because I was absolutely sure that this seat belongs to someone. Well, it turned out that the seat didn’t belong to anyone, so I got off the bus in Bangkok, tired.

Edfu, Egypt

I was enjoying my horse carriage ride in Edfu. I had the privilege of sitting next to the driver and there were other people sitting further back in the carriage. We rode a horse-drawn carriage through the city. The weather was sunny, and we had fun. Until suddenly our horse had some kind of tantrum and started kicking the bag where the horse’s excrement was dripping. So, in the end of the ride we were all covered in horse poop!

Paris, France

I was traveling with my parents to Paris. It was a package tour, and we did almost all the traveling by our tour operators’ bus. So, we finally arrived in Paris and our bus was outside of our hotel. When we were heading out of the bus, our tour guide explained to us that we should take all our belongings with us to the hotel. It’s not safe to leave stuff on the bus overnight.

I was 12 years old back then and I thought that it didn’t matter if I left my camera there on the bus. Because anyway, we were about travel with the same bus around the city on next day. I thought it would be ok and it would be there waiting for me. Little did I know that the next morning when we were heading to our bus, our tour guide told us that there was a robbery that happened during the night and the robbers had broken into our bus. Our tour guide tells us to check if something was missing from the bus. Well, I didn’t see my camera anywhere. It was stolen.

Text and photos: Suzan Haikonen, first year International Tourism Management student