Matkustaminen on aina ollut tärkeää perheelleni. Ukillani on aikoinaan ollut jopa oma matkatoimisto. Ehkä tämän takia myös vanhempani ovat aina olleet innokkaita matkustelijoita ja sen seurauksena matkakuume on myös tarttunut minuun.
Olin ensimmäisen kerran ulkomailla Kreikassa 8-vuotiaana. Matka oli varmasti yksi mieleenpainuvimmista, olihan se kuitenkin ensimmäinen kerta lentokoneessa ja vieraassa maassa. Muistan, kuinka leikin hotellin uima-altaalla aina saman italiaisen tytön kanssa ja kuinka altaan keskellä oli baari, josta sai lettuja oman maun mukaan. Näin melkein 15 vuotta myöhemmin on hauskaa ajatella, miten erilaisesta näkökulmasta nykyään näen matkustamisen.
Lapsena matkustaminen tarkoitti loputonta jäätelön syömistä ja uima-altaissa uiskentelua ilman huolen häivää seuraavasta päivästä tai edes seuraavasta tunnista. Nykyään matkustaminen merkitsee minulle paljon muutakin kuin vain rantatuolilla loikoilemista. Matkustaminen on minulle uusiin kulttuureihin tutustumista ja uuden oppimista. Olen lähestulkoon aina matkustanut perheeni kanssa, mutta nyt helmikuussa matkustin ensimmäistä kertaa Barcelonaan poikaystäväni kanssa kahdestaan.
Ikimuistoisia hetkiä
Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he ovat mahdollistaneet matkustamisen ulkomaille. Ilman sitä en ehkä ikinä olisi edes harkinnut lähteväni opiskelemaan matkailualaa korkeakoulussa. Jos totta puhutaan, en edes ollut lukiossa hirveän tietoinen siitä, että matkailua pystyy opiskelemaan. Tuntui siltä, että lukiossa puhuttiin aina vain yliopistoon menemisestä. Kun toisella välivuodellani aloin tarkemmin tutkia asiaa, minulle kävi hyvin selväksi, että haluaisin opiskella restonomiksi.
Matkustaminen on antanut minulle paljon erilaisia kokemuksia elämässä. Olen käynyt semmoisissakin maissa, kuten Venäjällä tanssikisoissa, joihin en olisi itse ikinä päättänyt matkustaa. Sain sieltä kuitenkin sen verran unohtumattoman kokemuksen, niin ei ainakaan toista kertaa tarvitse mennä.
Nizzassa käynti puoli vuotta terrori-iskun jälkeen taas antoi ihan erilaisen perspektiivin elämään, kun kaduilla kulki jatkuvasti raskaisiin varusteisiin pukeutuneita sotilaita. Brittiläisiin tutustuminen 15-vuotiaana Lanzarotella taas antoi minulle rohkeutta puhua englantia. En luultavasti uskaltaisi puhua englantia näin rohkeasti, jos en olisi matkustellut niin paljon.
Matkailua tulevaisuudessa
Unelmani on aina ollut asua jonkun aikaa ulkomailla. Haluaisin kokea, millaista on asua ja työskennellä, jossakin täysin vieraassa maassa. Haluaisin matkustaa myös Pariisiin. Olen käynyt Ranskassa kaksi kertaa, mutta en ikinä Pariisissa. Lisäksi onhan Yhdysvalloissa pakko käydä ainakin kerran elämässä. Haluan nähdä, millaista se elämä siellä rapakon toisella puolella oikeasti on.
Uskon ja toivon, että tulen tulevaisuudessakin matkustamaan uusiin maihin, vaikka lentäminen pelottaakin. Ehkä joskus valmistumisen jälkeen, pystyn vihdoin toteuttamaan unelman ulkomailla asumisesta.
Teksti ja kuvat: Jade Nieminen, ensimmäisen vuoden matkailuliiketoiminnan opiskelija