Rakastan matkustamista. Rakastan sen mukanaan tuomaa jännitystä, joka saa oloni kutkuttamaan jo ennen lähtöä. Päästelen sisäisiä riemunkiljahduksia kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta tai kun auto starttaa kohti uutta ja tuntematonta. Tunne on niin voimakas, että se kutittaa mahan pohjassa asti.
Perillä matkakohteessa katselen uteliaana vierasta ympäristöä, tunnustelen sen ääniä, hajuja, makuja. Ihailen itselleni eksoottisia maisemia, trooppisen vehreitä tai karun paljaita. Seurailen paikallisia päivittäisissä puuhissaan toreilla ja kylän raitilla. Mietin, millaista tänne olisi asettua pidemmäksi aikaa.
Kuvittelen letkeää elämää riippumatossa ja kotoisassa bungalowissa. Söisin joka aamu tuoreita hedelmiä suoraan takapihan hedelmäpuusta ja kävisin vilvoittavalla aamu-uinnilla turkoosissa meressä. Nauraisin hassuille ravuille, jotka kipittävät minua pakoon valkoisella rantahiekalla.
Diginomadina voisin työskennellä mistä päin maailmaa tahansa, kutsua mitä tahansa paikkaa kodiksi. Levoton sieluni janoaa kuitenkin jälleen jännitystä. Se janoaa nähdä uusia kohteita, joissa en ole vielä vieraillut ja löytää ystäviä, joita en ole vielä tavannut.
Rinkka selässä jatkan jälleen matkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja!
Teksti ja kuva: Sofia Viertola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija