Kategoria: Matkailun opinnot

Kirjoitan nyt vierailustani yhdessä Suomen kansallismaisema -kohteessa. Matkailu ja kulttuuri-opintojakson valinnaisena tehtävänä oli vierailla jossakin Satakunnan tai muun maakunnan kulttuuriympäristössä. Luentomateriaaleista minulle jäi mieleen Suomen kansallismaisemat sekä kulttuurimaisemat, ja kyseisiltä listoilta Köyliönjärvi.

Suomen kansallismaisemat ovat kiinnostava aihe minulle, ja muita kiinnostavia kohteita listalta olivat muun muassa myös Utsjokilaakso, Koli, Pallastunturit, Tornionjokilaakso, Punkaharju sekä Porvoonjokilaakso. Näissä muissa kiinnostavissa kohteissa haluaisin myös vierailla, mutta paremmalla ajalla. Lisäksi listassa oli kohteita, joissa olen vieraillut, kuten Olavinlinna ja Pihlajavesi, Imatrankoski, Tammerkoski, Aurajokilaakson kulttuurimaisema sekä Tapiola. Kohteet ovat olleet mielenkiintoisia sekä kauniita. Suosittelen jokaisen matkustamaan kyseisiin kohteisiin, jos vaan siihen on mahdollisuus.

Valitsin kuitenkin kohteeksi Köyliönjärven, koska se oli ajomatkan päässä, joten minun oli mahdollisuus vierailla siellä. En ole myöskään koskaan ennen käynyt Köyliönjärvellä, mutta olen kuullut siitä. Muutama ystäväni on kotoisin Köyliöstä ja olemme useasti keskustelleet Köyliönjärvestä sekä muutenkin kyseisestä seudusta. Paikka on vaikuttanut kiinnostavalta ja juuri nyt oli mainio hetki vierailla järvellä ystäväni seurassa, lähellä hänen kotiseutuaan.

Köyliönjärvi on yksi 27:stä Suomen kansallismaisemasta sekä se kuuluu myös Satakunnan valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. En ollut ennen tiennyt Köyliönjärven näin suuresta merkityksestä, arvokkuudesta sekä tunnettuudesta.

Köyliönjärvi ei ole niin hieno kohde, jos ei tiedä sen tarinoita sekä henkeä. Köyliönjärveen liitetään usein tarina talonpoika Lallista sekä piispa Henrikistä. Järvi on siis kuuluisa murhapaikka, jossa Lalli on surmannut Henrikin. Juuri kyseistä tarinaa olen kuullut ystäviltäni ja oli mielenkiintoista nähdä paikka itsekin.

Kohteen tarinallisuuden sekä hengellisyyden takia Köyliönjärvi oli mielenkiintoinen kohde. Lisäksi kohde on kaunis sen rauhallisuuden, tyyneyden sekä hiljaisuuden vuoksi. Köyliönjärvellä on myös saaria ja yhdessä saaressa sijaitsee kirkko. Tämäkin lisää järven merkityksellisyyttä.

Vierailimme järvellä hieman synkän ja masentavan kelin aikana, mutta toisaalta se sopi teemaan melko hyvin. Olisi myös hienoa nähdä järvi kauniissa säässä esimerkiksi kesällä. Ehkä ensikesänä vierailemme siellä uudestaan ystäväni kanssa.

Suosittelen kaikkia vierailemaan kohteessa. Se sijaitsee melko lyhyen matkan päässä Porista. Itsekin yllätyin kohteen kiinnostavuudesta. Uskoisin erityisesti kauniissa kesäsäässä Köyliönjärven olevan upea kohde.

Teksti ja kuvat: Anna-Stiina Virtanen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

Kun astun Käppärän hautausmaalle, tunnelma muuttuu heti ensimmäisellä askelmalla. Hautausmaata ympäröi aktiivinen autotie, mutta sen melu ei tunnu ylettyvän kivisten aitojen sisälle. Tunnelma on todella rauhallinen, vaikka todella harvoin hautausmaalla olet täysin yksin – jos alueella ei näy muita ihmisiä, niin todennäköisesti sinua vahtii esimerkiksi orava tai jänis.

Käppärän hautausmaa kuuluu Museoviraston luetteloimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Museoviraston kiinnostus hautausmaahan on herännyt erityisesti sen merkityksellisten rakennusten takia. Alueelta löytyy esimerkiksi yksi Suomen ensimmäisistä siunauskappeleista. Alue on myös varmasti tärkeä alue monelle henkilökohtaisista syistä ja alueelle on haudattu noin 76 000 vainajaa, eli melkein yhtä paljon kuin Porissa on tällä hetkellä asukkaita.

Hautausmaalla on myös yksi Porin suosituimmista ja ainutlaatuisimmista nähtävyyksistä: Juseliuksen mausoleumi. Mausoleumi saattaa olla monelle kokonaan uusi käsite, mutta sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti koristeellista hautarakennusta. Hautarakennus on rakennettu 11-vuotiaan Sigrid Juseliuksen muistoksi hänen isänsä toimesta.

Kun pysähdyt tutkimaan hautausmaan eri rakennuksia, hautoja tai muistomerkkejä, on selkeää, että alue on merkityksellinen Porille ja koko Suomelle niin kulttuurillisesti ja historiallisesti. Hautausmaa on kokonaan ilmainen tapa ymmärtää ja oppia historiastamme ja ihmisistä, jotka olivat osa sitä. Symboliikkaa ja taidetta on myös kaikkialla, mikä tekee yksikertaisesta kävelystä monipuolisen kulttuurisen elämyksen.

Hautausmaa muistuttaa myös ihmisten yhtenäisyydestä. Juseliuksen mausoleumin ja muistomerkkien suunnittelussa ja toteuttamisessa on ollut aikoinaan mukana monia taiteilijoita ja arkkitehteja. Syksyisin taivas pimenee todella nopeasti, mutta hautausmaalla kynttilät valaisevat reitin. Kynttilät, joita on jätetty vainajien muistoksi, tarkoittavat sitä, että hautausmaalla käy ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat, että historiamme ei jää unholaan.

Jos Käppärän hautausmaa ja sen ainutlaatuiset nähtävyydet kuulostivat kiinnostavilta, suosittelen paikalla käymistä. Vierailuun kannattaa varata hyvin aikaa, koska vaikka hautausmaa ei ole järkyttävän suuri, voi kiire saada sinut ohittamaan joitakin kauniita yksityiskohtia, joita alueella on tarjottavana.

Teksti ja kuvat: Säde Saga, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija, osana Matkailu ja kulttuuri -kurssia

Porin museopalvelut ovat laatineet Porin keskustaan seitsemän reittiä ainutlaatuisilla teemoilla, pääset niihin tästä: Porin kulttuurireitit. Jokainen reitti oli omalla tavallaan todella mielenkiintoinen, joten oli vaikea valita vain yhtä. Kuitenkin kaikista mielenkiintoisimmaksi totesin Etelärannan taiteiden reitin, joka nimensä mukaisesti kulki Etelärannan läheisyydessä. Kulttuurireitin pituudeksi tuli vähän yli kilometri, joten reitti on täydellinen nopealle kävelylle kauniissa, kulttuurillisesti merkittävissä näkymissä.

Kulttuurireitti alkoi Porin taidemuseolta, joka on pystytetty vanhaan tullikamarin pakkahuoneeseen jokirantaan. Vaikka itse museon sisältö ei ole itselleni mieluisinta, sillä en ymmärrä taiteesta kauheasti mitään, taidemuseon ulkomuotoa katselen päivittäin ihaillen.

Harry Kivijärven tekemä vuonna 1987 pystytetty Lokki-veistos löytyi heti taidemuseon edustalta, ja se olikin teemareitin toinen kohta. Suoraan sanottuna en ole oikeastaan ikinä kiinnittänyt kyseiseen veistokseen huomiota yhtään. Nyt, kun sitä tarkasteli, oli se jollain tavalla mielenkiintoinen. Näen sen yksinkertaisen kuvastuksen lokista selkeästi, sillä tuolla tavalla itse piirsin lapsena linnun, joten veistos herätti nostalgian tunnetta.

Kivi-Porin ihastelu jatkui, kun seuraavaksi vuorossa oli ennen suolamakasiinina toiminut rakennus, ja sen jälkeen päästiin vanhalle Ahlströmin talolle, ja vielä parin muun kohdan jälkeen vastassa oli Newanderin talo. Kivi-Pori on ilman epäilystä lempiosioni Porista. Rakennuksista näkee historian ja sen, miten taiteellisuus toimi vaikuttavana tekijänä.

Ahlstömin talon jälkeen oli Eila Hiltusen Polyfonia-teos huomion kohteena. En itse ihan ymmärrä teosta ja sen ideaa, mutta onhan se ihan kaunista katseltavaa.

Koko kirkkopuiston alue on kaunis, ja sen yksi upea kohde on seuraavaksi reitillä olevat kirkkopuiston sankarihautamuistomerkki-veistokset. Ne on mielestäni tehty taidokkaasti kuvastamaan sodan jättämää tunnelmaa.

Kirkkopuistoa vastapäätä ovat Yrjönkadun taidegalleriat, jotka sijaitsevat kauniissa keltaisissa rakennuksissa, ja niissä on punaiset ikkunankarmit. Värit kyseisissä rakennuksissa ovat lempiasiani.

Hieman edetessä vastaan tuli seuraavaksi Jan-Erik Andressonin Palokuja-teos, joka sijoittuu kahden rakennuksen kapeaan väliin. Teos on kaunis, ja se antaa ainakin minulle jollain tavalla hyvän tunteen. Jotenkin tulee esteettinen olo.

Viimeiset kolme etappia kulttuurireitillä olivat erilaisia veistoksia tai patsaita: vanhan raatihuoneen edustalla oleva Juhana Herttuan patsas, raatihuoneenpuiston muurin päällä oleva Satakunnan karhuveistos ja Satakunnan museon edustalla oleva Jump-veistos.

Teokset ovat kauniisti tehtyjä, mutta vaikka Jump–veistos, joka kuvastaa hyppäävää poikaa, on tarkoitettu kuvastamaan esimerkiksi seikkailua, sai se minussa aikaan jollain tavalla inhottavan tunteen.

Kulttuurireitti antoi kokonaisuudessaan mahdollisuuden nähdä kauniita yksityiskohtia, ja saada niistä tarkempaa tietoa Porin Museot: Porin keskustan kulttuurireitit –sivustolta. Suosittelen reittien mukana kulkemista. Kokemus oli kerrassaan miellyttävä!

Teksti ja kuvat: Milja Kleemola, Matkailuliiketoiminnan toisen vuoden opiskelija, osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Kävimme ystäväni kanssa viikonloppuna ihastelemassa Köyliönjärveä. Vaikka keli oli todella huono, se ei haitannut kuvien ottamista. Köyliönjärvi on minulle todella tuttu ja tärkeä paikka, koska siihen liittyy paljon myös lapsuusmuistoja. Olen itse Köyliöstä kotoisin ja viettänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni siellä, ennen kuin muutin Poriin. Olin kyllä yllättynyt siitä, että Köyliönjärvi kuului kansallismaisema-listaan, koska itse en ole pitänyt järveä niin ihmeellisenä nähtävyytenä.

Köyliönjärvi ei ole kauhean iso järvi, koska siellä ei saa liikkua edes suurella moottoriveneellä. Järvi on uniikki, koska sillä on oma historia, mikä kertoo talonpoika Lallista ja piispa Henrikistä, joka teloitettiin Köyliönjärven jäällä. Köyliön kirkko sijaitsee saaressa, mitä järvi ympäröi. Nämä maisemat on tulleet tutuksi, koska kesäisin olen ollut töissä Köyliön hautausmaalla. Voisin sanoa, että millään työmaalla ei tule olemaan yhtä hienoja maisemia, kuin siellä!

Köyliönjärvi ei ole ihan turha paikka myöskään talvisin, sillä järvi on todella suosittu kelkkailu- ja retkiluistelumahdollisuuksistaan. Olen napannut monta kertaa kelkan rannasta ja lähtenyt potkuttelemaan, usein kavereiden kanssa. Isäni on ollut kova kalastelemaan ja sen takia itsekin olen ollut monella kalareissulla mukana. Välillä virvelin kanssa ja välillä myös pilkillä.

Hauskin muistoni Köyliönjärvestä on se, kun löysin pienenä Pappilan rannasta kaukosäätimen vedestä, kun olimme perheen kanssa uimassa. Taisi muuten olla viiminen kerta, kun siellä olin uimassa, ei tiedä mitä muuta sieltä olisi löytynyt.

Surullista on se, että esimerkiksi viime kesänä ei ollut ajatustakaan mennä uimaan, koska sinilevä on todella pahasti levinnyt Köyliönjärvessä. Se taitaakin olla järven suurin ongelma tällä hetkellä.

Kaikin puolin suosittelen Köyliönjärveä kaikille, ehkä kesällä mieluummin, sillä kuvistakin näkee, että näin loppusyksystä voi olla aika harmaat ja synkät maisemat. Kesällä on paljon enemmän vilinää järvellä, koska kalastajat ja lintubongarit lähtevät liikkeelle. Köyliönjärvellä liikkuu myös iso lintu: kalasääski. Sitä ei ole paljoa nähty Suomessa. Siitä puheenollen lintutorni on aivan Köyliönjärven läheisyydessä ja se on todella suosittu. Kannattaa sielläkin käydä samalla, jos Köyliönjärvelle eksyy!

Teksti ja kuvat: Vilma Marjanen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija, osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Näin tamperelaisena pidän itseäni melko perehtyneenä Tampereeseen kaupunkina. Silti keskustassa kulkiessa tulee välillä huomattua, että harvoin kiinnitän huomiota vanhoihin tehdasrakennuksiin. Tampereen kaupunkikuva on tunnettu näistä tehtaista, joten päätin valistaa tamperelaista itseäni ja kiertää Tampellan aluetta.

Tampella avautuu -kulttuuriraitin karttanäkymän selitteiden avulla sain tietoa rakennusten ja kohteiden historiasta. Monet rakennukset olivat ennalta tuttuja, sillä monet niistä on säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Aloitin raitin kulkemalla pellavatehtaanmyymälän (Kuva 1) ja Miljoona-aukion (Kuva 2) varrella.

Tällä aukiolla sijaitsi monia entisiä laitoksia ja alueella ennen vanhaan olevien työntekijöiden toimipaikkoja. Nykyään aukiolla on useita yritysten liiketiloja, oikeustalo ja Tampellan perustajien rintakuvat.

Kävellessäni en oikein erottanut raitin mainitsemia rakennuksia, eikä rakennuksissa ollut esillä minkäänlaista selitettä mikä ne olivat ennen.

Seuraavana oli vuorossa yksi Tampereen tunnetuimmista museokeskuksista, Vapriikki. Vapriikki on ollut tuttu jo aiemmista vierailuista koulun kanssa, ja muistaakseni museon sisällä oli esitteillä rakennuksen historiaa. Museokeskusta vastapäätä on Veturihalli ja lasikopissa on 125 vuotta vanha höyryveturi Pikku-Rusko. Sijainti on juuri raitiotien lähistöllä, joten reitiltä voi lähteä näkemään ohi meneviä junia.

Jatkoin matkaa eteenpäin Tampellan rannan siltaa, josta näkyy kaunis maisema tehdasmiljööstä ja läpi menevästä koskesta.

Maiseman ihastelun jälkeen matka jatkuu kohti Herrainmäen asuinaluetta. Alueella asui ennen ylempää johtoa, mutta nykyään siellä sijaitsee kiinteistönvälitystoimisto ja muita yksityisiä asuntoja. Uusien kerrostalojen rakentamisesta huolimatta oli hienoa huomata, kuinka hyvin tämä alue oli säilytetty ennallaan. Alueen tasanteelta näkyi hienosti myös korkea Tampellan piippu.

Jatkoin matkaa lähellä olevaan porrastasanteeseen, mutta nykyään paikalla on kerrostaloja ja liiketiloja. Lyhyen kävelymatkan jälkeen päädyin Pellavantorin aukiolle, jossa on suuri veistos, nimeltään Valonkehrä. Pimeinä vuodenaikoina ja muutenkin ilta-aikaan teos valaisee toria hienosti.

Lähellä veistosta on aukio, jossa sijaitsi ennen pellavatehtaan muita valmistustiloja. Keskellä aukiota on vesiturbiinin juoksupyörä.

Lopulta matka päättyi Tampellan juhlataloon, joka yhä toimii juhlatalona, mutta myös komediateatterina.

Oli mukavaa ja valaisevaa kierrellä Tampellan aluetta. Opin samalla alueen historiasta sekä rakennuksien ja alueiden tarkoituksesta. Vaikka kuljen alueella melko usein, ei tule yleensä mietittyä, miten tehdasmiljöö on ennen toiminut. Ranta-Tampellan uudistumisen myötä on hienoa nähdä, miten hyvin vanha Tampellan alue on pystytty pitämään samassa kunnossa kuin ennen.

Teksti ja kuvat: Emilia Sippola, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

Kävin lauantaina 27.9.2025 tutustumassa Porin kulttuuritarjontaa Porin Päivillä. Kyseistä päivää on vietetty vuodesta 1961 lähtien, mutta on silti myönnettävä, että vaikka porilainen olenkin, niin nämä olivat ensimmäiset, joihin osallistuin. Olin lähinnä kuullut vain nimen ja ehkä epäröinyt, olisiko siellä mitään minulle. Toisaalta en ollut edes selvittänyt mitä kaikkea ohjelmaa nämä päivät tarjoavat. Voin nyt todeta, että epäröinti oli täysin turhaa, sillä tämä oli uskomattoman hieno kulttuuritapahtuma näin porilaisen näkökulmasta kaikin puolin.

Saavuin iltapäivällä paikalle, joten en onnistunut näkemään ihan kaikkea ohjelmatarjontaa, mutta päiväni oli siitä huolimatta hyvin kulttuuritäyteinen. Kauppatorille saapuessani ihmisiä vilisi ja tutkittavaa riitti. Mielenkiintoiset kojut vetivät todella puoleensa. Erilaisten ruokien, kuten makkaran ja loimulohen tuoksut kulkivat ilmassa. Tarjolla oli myös satakuntalaisiksi ja erityisesti porilaiseksi miellettyjä herkkuja kuten ohrakryynivelliä ja rusinasoppaa. Hyvä ilma oli tietenkin myös plussaa ja ihmisten onnellisuus todella tarttui.

Kävin kauppatorin jälkeen Satakunnan Museossa, Porin taidemuseossa, sekä Luontotalo Arkissa. Minun on näissä kaikissa kulttuurikohteissa harvemmin tullut käytyä, mutta ne tarjosivat kyllä hienon katsauksen paikalliseen kulttuuriin ja luontoon, joka on myös iso osa identiteettiämme.

Satakunnan museossa vietin paljon aikaa, koska siellä on useita kerroksia ja jokaisesta löytyi niin paljon nähtävää. Museosta löytyi esimerkiksi Satakunta-teemaisia kirjoja, visuaalista vertauskuvaa tämän päivän Porista vuosisataa sitten vanhaan Poriin, muita maisemakuvia, sekä dokumentti, jossa esitettiin porilaista huumoria.

Päällimmäisenä museokokemuksesta jäi mieleen se, kuinka suuressa osassa teollisuus on aikaisemmin ollut Porissa ja miten paljon se on vaikuttanut Porin nykyiseen maisemaan. Se on siis ehdottomasti osa porilaista kulttuuriperintöä ja nykyisin sen voi havaita esimerkiksi rakennuksissa. Museossa oli myös pienoismallissa erilaisia vanhanaikaisia esineitä, sekä Porin kaupunki ja jopa porilanen leipä 3D-mallina!

Näiden jälkeen menin tutustumaan Satakunnan Museon viereen pystytettyyn museokujaan. Museokuja kattoi Satakunnan Kansan vuosien 1930–1950 välillä otettuja kuvia Porista ja sen asukkaista kuvatekstien kera. Nämä kuvat todella paljastivat sen, miten kotikaupunkini identiteetti on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut.

En koe olevani historiasta mitenkään hirmuisen kiinnostunut, mutta tämä oli mielestäni toteutettu todella mahtavalla tavalla ja pysähdyinkin ihan jokaisen kuvan kohdalla. Keskityin samalla myös kuuntelemaan ympärilläni olevia muita ihmisiä. Jotkut muistelivat kuvien maisemia tulkiten omaa lapsuuttaan ja toiset ylipäätään sitä, millainen Pori oli ennen ja miten se on muuttunut.

Ympäri kaupunkia kulkiessani kiinnitin myös huomiota Suomen lippuihin, jotka liehuivat lähes joka kujalla. Hetken ehdin pohtia, mikä liputuspäivä mahtaa olla, kunnes kuulin ohikulkijoilta, että liput ovat pystytetty Porin Päivän kunniaksi. Tämä oli minusta oikein mukava ele kaupungilta!

Tämä päivä oli kyllä todella antoisa ja ennen kaikkea opettavainen. Tuntui, että tämä kokemus jollain tavalla jopa vahvisti yhteyttäni kotikaupunkiini. Aikaisemmin kun olen ajatellut Porin kulttuuria, on mielessäni käynyt lähinnä rakennukset tai Porin murre. Nyt kuitenkin viimeistään ymmärrän, että se on paljon enemmän – se on ihmisten tarinoita, yhteisöllisyyttä ja opittuja tapoja.

Teksti ja kuvat: Jennamaria Järvinen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Porin päivä järjestettiin Porissa 25.-28.9.2025. Porin päivä on kulttuuri- ja kotiseututapahtuma, jonka tarkoituksena on ilmentää porilaisuutta niin paikallisille kuin ulkopaikkakuntalaisillekin.

Lauantaina lenkkeilin Porin torin sekä kävelykadun kautta, ja jäin hetkeksi katsomaan kaupungin monipuolista toimintaa. Torilla sekä kävelykadulla oli runsaasti ihmisiä. Satakielilavalla oli musiikkiesitys kyseiseen aikaan. Torilla oli erilaisia kojuja, toiset olivat ruokakojuja ja toiset myivät käyttötavaraa. Pistin merkille, että torilla myytiin kalaa sekä käsityötuotteita. Torin sekä kävelykadun toiminnasta tuli mieleen hieman SuomiAreena-viikko, mutta perinteisemmällä porilaisella tyylillä.

Lauantaina aamulenkkeilyjen jälkeen lähdin perheeni ja isovanhempieni kanssa Toukarin tilalle, kahville ja letuille. Tila oli todella lämminhenkinen ja talosta etenkin tuli mieleen oma lapsuuden mummola. Sisällä tuoksui tuore korvapuusti sekä vastakeitetty kahvi. Sisätilassa oli myynnissä käsintehtyjä tuotteita kuten palasaippuaa, villasukkia, lapasia sekä koruja. Söimme letut ja joimme kahvit pihalla sijaitsevassa suulissa. Oli myös ilo katsella Toukarin tilan toimintaa, sillä toimintaa pyörittää perhe ja he vaikuttivat läheisiltä keskenään. Aion käydä tilalla ehdottomasti myös uudelleen!

Sunnuntaina vierailin iltapäivällä Satakunnan museossa. Käyn itse melko harvoin museoissa, mutta oli hyvin inspiroivaa käydä yksin museokierroksella. Museo koostui Teemu Muurimäen asunäyttelystä sekä Satakunnan museon perinteisestä näyttelystä. Oli mielenkiintoista nähdä Muurimäen suunnittelemia asuja konkreettisesti. Näyttely oli myös rakennettu hienosti. Näyttelyssä oli infotaulu linnanjuhlista, ja valkokankaalla esitettiin linnanjuhlista videomateriaalia. Näyttelyssä oli lisäksi hahmotelmapiirroksia asuista. Asut, kuten Käärijän Eurovision song contest 2023 esiintymisasu, oli mallinuken päällä, joka sai asun tekemään suuremman vaikutuksen katsojaan.

Satakunnan museon perinteinen näyttely oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska en ole sitä vielä koskaan nähnyt. Näyttely kertoi tarinaa Satakunnasta tekstien sekä historiallisten esineiden avulla. Näyttelyssä kerrottiin esimerkiksi metsästyksestä, kalastuksesta, vaatetuksesta, infrastruktuurista sekä ruokakulttuurista. Myös Porille ominaisten tuotemerkkien, kuten Sarpin, historiaa tuotiin ilmi.

Vaikka en kaikissa Porin päivän kohteissa ja tapahtumissa käynyt, niin opin runsaasti uutta tietoa Satakunnasta. Koen myös, että kohteet, joissa itse vierailin, olivat onnistuneet tuomaan porilaista kulttuuria esiin monipuolisesti. Vaikka itse olen porilainen, niin tapahtuma oli luotu onnistumaan niin, että jopa porilainen voi kiinnostua ja oppia uutta. Mielenkiintoni kulttuuriin tutkimiseen myös nousi ehdottomasti tämän kyseisen viikonlopun jälkeen.

Teksti ja kuvat: Emilia Stjerna, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa