Kategoria: Matkailun opinnot

Julkaistu

Porin Päivä 2025 – porilaisen ensikokemus

Kävin lauantaina 27.9.2025 tutustumassa Porin kulttuuritarjontaa Porin Päivillä. Kyseistä päivää on vietetty vuodesta 1961 lähtien, mutta on silti myönnettävä, että vaikka porilainen olenkin, niin nämä olivat ensimmäiset, joihin osallistuin. Olin lähinnä kuullut vain nimen ja ehkä epäröinyt, olisiko siellä mitään minulle. Toisaalta en ollut edes selvittänyt mitä kaikkea ohjelmaa nämä päivät tarjoavat. Voin nyt todeta, että epäröinti oli täysin turhaa, sillä tämä oli uskomattoman hieno kulttuuritapahtuma näin porilaisen näkökulmasta kaikin puolin.

Saavuin iltapäivällä paikalle, joten en onnistunut näkemään ihan kaikkea ohjelmatarjontaa, mutta päiväni oli siitä huolimatta hyvin kulttuuritäyteinen. Kauppatorille saapuessani ihmisiä vilisi ja tutkittavaa riitti. Mielenkiintoiset kojut vetivät todella puoleensa. Erilaisten ruokien, kuten makkaran ja loimulohen tuoksut kulkivat ilmassa. Tarjolla oli myös satakuntalaisiksi ja erityisesti porilaiseksi miellettyjä herkkuja kuten ohrakryynivelliä ja rusinasoppaa. Hyvä ilma oli tietenkin myös plussaa ja ihmisten onnellisuus todella tarttui.

Kirjastoauto toivotti ihmiset tervetulleeksi hyvin porilaisella tavalla Eetu Salinin aukiolla

Kävin kauppatorin jälkeen Satakunnan Museossa, Porin taidemuseossa, sekä Luontotalo Arkissa. Minun on näissä kaikissa kulttuurikohteissa harvemmin tullut käytyä, mutta ne tarjosivat kyllä hienon katsauksen paikalliseen kulttuuriin ja luontoon, joka on myös iso osa identiteettiämme.

Satakunnan museossa vietin paljon aikaa, koska siellä on useita kerroksia ja jokaisesta löytyi niin paljon nähtävää. Museosta löytyi esimerkiksi Satakunta-teemaisia kirjoja, visuaalista vertauskuvaa tämän päivän Porista vuosisataa sitten vanhaan Poriin, muita maisemakuvia, sekä dokumentti, jossa esitettiin porilaista huumoria.

Päällimmäisenä museokokemuksesta jäi mieleen se, kuinka suuressa osassa teollisuus on aikaisemmin ollut Porissa ja miten paljon se on vaikuttanut Porin nykyiseen maisemaan. Se on siis ehdottomasti osa porilaista kulttuuriperintöä ja nykyisin sen voi havaita esimerkiksi rakennuksissa. Museossa oli myös pienoismallissa erilaisia vanhanaikaisia esineitä, sekä Porin kaupunki ja jopa porilanen leipä 3D-mallina!

Näiden jälkeen menin tutustumaan Satakunnan Museon viereen pystytettyyn museokujaan. Museokuja kattoi Satakunnan Kansan vuosien 1930–1950 välillä otettuja kuvia Porista ja sen asukkaista kuvatekstien kera. Nämä kuvat todella paljastivat sen, miten kotikaupunkini identiteetti on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut.

En koe olevani historiasta mitenkään hirmuisen kiinnostunut, mutta tämä oli mielestäni toteutettu todella mahtavalla tavalla ja pysähdyinkin ihan jokaisen kuvan kohdalla. Keskityin samalla myös kuuntelemaan ympärilläni olevia muita ihmisiä. Jotkut muistelivat kuvien maisemia tulkiten omaa lapsuuttaan ja toiset ylipäätään sitä, millainen Pori oli ennen ja miten se on muuttunut.

Ympäri kaupunkia kulkiessani kiinnitin myös huomiota Suomen lippuihin, jotka liehuivat lähes joka kujalla. Hetken ehdin pohtia, mikä liputuspäivä mahtaa olla, kunnes kuulin ohikulkijoilta, että liput ovat pystytetty Porin Päivän kunniaksi. Tämä oli minusta oikein mukava ele kaupungilta!

Tämä päivä oli kyllä todella antoisa ja ennen kaikkea opettavainen. Tuntui, että tämä kokemus jollain tavalla jopa vahvisti yhteyttäni kotikaupunkiini. Aikaisemmin kun olen ajatellut Porin kulttuuria, on mielessäni käynyt lähinnä rakennukset tai Porin murre. Nyt kuitenkin viimeistään ymmärrän, että se on paljon enemmän – se on ihmisten tarinoita, yhteisöllisyyttä ja opittuja tapoja.

Teksti ja kuvat: Jennamaria Järvinen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Julkaistu

Porin päivät 2025 paikallisen silmin

Porin päivä järjestettiin Porissa 25.-28.9.2025. Porin päivä on kulttuuri- ja kotiseututapahtuma, jonka tarkoituksena on ilmentää porilaisuutta niin paikallisille kuin ulkopaikkakuntalaisillekin.


Lauantaina lenkkeilin Porin torin sekä kävelykadun kautta, ja jäin hetkeksi katsomaan kaupungin monipuolista toimintaa. Torilla sekä kävelykadulla oli runsaasti ihmisiä. Satakielilavalla oli musiikkiesitys kyseiseen aikaan. Torilla oli erilaisia kojuja, toiset olivat ruokakojuja ja toiset myivät käyttötavaraa. Pistin merkille, että torilla myytiin kalaa sekä käsityötuotteita. Torin sekä kävelykadun toiminnasta tuli mieleen hieman SuomiAreena-viikko, mutta perinteisemmällä porilaisella tyylillä.


Lauantaina aamulenkkeilyjen jälkeen lähdin perheeni ja isovanhempieni kanssa Toukarin tilalle, kahville ja letuille. Tila oli todella lämminhenkinen ja talosta etenkin tuli mieleen oma lapsuuden mummola. Sisällä tuoksui tuore korvapuusti sekä vastakeitetty kahvi. Sisätilassa oli myynnissä käsintehtyjä tuotteita kuten palasaippuaa, villasukkia, lapasia sekä koruja. Söimme letut ja joimme kahvit pihalla sijaitsevassa suulissa. Oli myös ilo katsella Toukarin tilan toimintaa, sillä toimintaa pyörittää perhe ja he vaikuttivat läheisiltä keskenään. Aion käydä tilalla ehdottomasti myös uudelleen!


Sunnuntaina vierailin iltapäivällä Satakunnan museossa. Käyn itse melko harvoin museoissa, mutta oli hyvin inspiroivaa käydä yksin museokierroksella. Museo koostui Teemu Muurimäen asunäyttelystä sekä Satakunnan museon perinteisestä näyttelystä. Oli mielenkiintoista nähdä Muurimäen suunnittelemia asuja konkreettisesti. Näyttely oli myös rakennettu hienosti. Näyttelyssä oli infotaulu linnanjuhlista, ja valkokankaalla esitettiin linnanjuhlista videomateriaalia. Näyttelyssä oli lisäksi hahmotelmapiirroksia asuista. Asut, kuten Käärijän Eurovision song contest 2023 esiintymisasu, oli mallinuken päällä, joka sai asun tekemään suuremman vaikutuksen katsojaan.


Satakunnan museon perinteinen näyttely oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska en ole sitä vielä koskaan nähnyt. Näyttely kertoi tarinaa Satakunnasta tekstien sekä historiallisten esineiden avulla. Näyttelyssä kerrottiin esimerkiksi metsästyksestä, kalastuksesta, vaatetuksesta, infrastruktuurista sekä ruokakulttuurista. Myös Porille ominaisten tuotemerkkien, kuten Sarpin, historiaa tuotiin ilmi.


Vaikka en kaikissa Porin päivän kohteissa ja tapahtumissa käynyt, niin opin runsaasti uutta tietoa Satakunnasta. Koen myös, että kohteet, joissa itse vierailin, olivat onnistuneet tuomaan porilaista kulttuuria esiin monipuolisesti. Vaikka itse olen porilainen, niin tapahtuma oli luotu onnistumaan niin, että jopa porilainen voi kiinnostua ja oppia uutta. Mielenkiintoni kulttuuriin tutkimiseen myös nousi ehdottomasti tämän kyseisen viikonlopun jälkeen.

Teksti ja kuvat: Emilia Stjerna, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Julkaistu

Verkostoitumisen merkitys

Verkostoitumisen merkitystä painotetaan monessa paikassa, mutta vasta näin opintojen loppupuolella olen todella ymmärtänyt sen merkityksen. Opintojeni alussa päätin, että otan toisesta korkeakoulututkinnostani kaiken mahdollisen irti. Lähdin rohkeasti mukaan erilaisiin kilpailuihin ja suorittamaan kursseja erilaisilla toteutustavoilla.

Mieleenpainuvin kokemus on kuitenkin ollut Restokisat Jyväskylässä 2022. Totta kai mieleen jäi voitto, mutta myös siellä tavatut ihmiset ja heidän kanssaan vaihdetut ajatukset. Opettajat olivat vastuussa joukkueen kokoamisesta ja päädyinkin minulle aiemmin tuntemattomien ihanien naisten kanssa samaan joukkueeseen. Yhteinen tavoite tiivisti joukkueemme nopeasti ja yhteistyö sujuikin helposti. Näin vuoden jälkeen Satamimmien WhatsApp-ryhmään kilahtaa vieläkin viestejä ”mitä teille kuuluu?”



Kisojen aikana tutustuin myös moneen muuhun opiskelijaan eri kaupungeista. Kilpailutehtävien välissä ja iltaisin oli varattu aikaa verkostoitumiselle ja keskustelulle. Ajatuksia vaihdettiin paljon matkailu- ja ravintola-alan tulevaisuudesta ja työelämän unelmista. Havahduin itse siihen todellisuuteen, että lähes jokainen meistä haaveili erilaisesta työurasta, mutta opiskelemme kaikki samaa alaa. Koulutuksemme tarjoaa todella laajat mahdollisuudet työskennellä erilaisissa tehtävissä. Osa joukkueestamme on jo valmistunut ja työskenteleekin nyt maailmalla erilaisissa tehtävissä.

Yhdistystoiminta kasvattaa verkostoja helposti ja hauskasti

Olen toiminut Porin Restonomiopiskelijat PoReston hallituksessa kaksi vuotta, ja sitä kautta kiertänyt monenlaisissa verkostoitumis- ja koulutustilaisuuksissa. Aluksi ajattelin, että verkostoituminen verkossa on lähes mahdotonta, mutta todellisuudessa se on helppoa, kunhan vain heittäytyy. Kamera auki, mikki auki ja vaihtamaan ajatuksia. Tuntuu upealta, kun pääsee tapaamaan näitä ihmisiä livenä! PoRestona halusimmekin järjestää meidän alamme opiskelijoille mahdollisimman paljon tilaisuuksia tutustua toisiinsa hauskan pidon merkeissä.


PoReston hallitus 2022

PoReston jälkeen otin haasteen vastaan ja lähdin mukaan Suomen Restonomiopiskelijaliitto Sureon hallitukseen. Sureon toiminnassa ollaan paljon tekemisissä muiden restonomiopiskelijoiden kanssa. On ihanaa tuntea olonsa tervetulleeksi missä vain liikunkin. Esimerkiksi reissatessa junien vaihtoaika voi olla aika pitkäkin, niin on ihana laittaa viestiä tutuille ja aina löytyy kahviseuraa! 

Verkostoitumalla myös työelämä helpottuu, minun on helpompi soittaa kaverille ja kysyä vaikka apua tai tarjousta liittyen tapahtumaan. Tiedän keneltä voin pyytää apua, kun haluan lähteä järjestämään tapahtumaa tai kenelle voin laittaa sähköpostia ja pyytää tarjousta majoitukselle. Eräs voi auttaa minua valitsemaan onnistuneet tarjoilut juhliin ja toinen voi auttaa minua, kun tietokoneeni hajoaa.

Lähde siis rohkeasti verkostoitumaan!


Teksti ja kuvat: Jonna Hautamäki, valmistuva Matkailuliiketoiminnan opiskelija


Julkaistu

Verkostoitumista ja uusia ystäviä Resto-kisoista

Maaliskuussa 2023 sain kunnian olla mukana edustamassa Satakunnan ammattikorkeakoulua restonomien vuosittaisessa tietotaitokilpailussa Tampereella, eli Tamperestossa.

Restonomiopiskelijoille tarkoitetussa kolme päivää kestävässä kilpailussa yhteistyökumppaneiden antamat tehtävät liittyivät tänä vuonna alan veto- ja pitovoimahaasteisiin, MaRa-alan työhyvinvointiin, asiakaskokemuksen parantamiseen sekä kierrätykseen. Tapahtuman tarkoitus on esitellä restonomiopiskelijoiden osaamista, restonomikoulutusta ja sen tunnettuutta. Omalle tiimille kisoista mukaan tarttui kuudes sija, verkostoitumispalkinto, paljon uusia kokemuksia, kohtaamisia sekä alan ammattilaisten oppeja.

Oppeja ja vinkkejä verkostoitumiseen

Vaikka kisoista ei lähtenytkään kirkkainta pokaalia mukaan, tällaiset tapahtumat ovat tärkeitä opiskelijoiden verkostoitumisen kannalta. Verkostoituminen on hyvä aloittaa jo opiskeluaikana, sillä oikeiden ihmisten tuntemisesta on paljon hyötyä työnhaussa ja se voi parhaimmillaan tarjota uusia työmahdollisuuksia.

Oma tiimini päätti ottaa verkostoitumisen tosissaan ja täytimme kisojen verkostobingoa ahkerasti. Tampereston verkostobingo sisälsi erilaisia hauskoja tehtäviä, joissa oli pakko ottaa kontaktia rohkeasti muihin kilpailijoihin. Tämä luonnollisesti johti mieleenpainuviin kohtaamisiin ja uusiin ystävyyssuhteisiin.



Verkostoituminen vaatii aktiivisuutta ja välillä myös heittäytymiskykyä. Vaikka jokaiselle verkostoituminen ei ole yhtä luontevaa, olen silti itse sitä mieltä, että kun rohkeasti tutustuu ihmisiin ja aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa, se yleensä johtaa hyviin asioihin. Jos jää odottamaan, että uudet tuttavuudet ja mahdollisuudet löytävät sinut, voi joutua pettymään.

”Good things come to people who wait, but better things come to those who go out and get them.” – Anonymous



Olen huomannut, että edelleen liian suuri osa opiskelijoista perustaa LinkedIn-profiilinsa vasta valmistumisensa jälkeen. Karu fakta on kuitenkin se, että työpaikat täytetään nykyaikana suosittelujen kautta, ja ajan tasalla oleva LinkedIn-profiili toimii mainiona käyntikorttina työnhakijalle.

Asiantuntijatehtäviin vaaditaan koulutusta ja kokemusta, mutta nykyään painoarvoa saa myös alalle luoduista verkostoista. Verkostoituminen kannattaa aloittaa siis jo opiskeluaikana, mikäli ei halua aloittaa työnhakuansa nollasta valmistumisen jälkeen, ilman yhtäkään kontaktia alan toimijoihin ja työnantajiin.



Vaikka tunnistaisit itsesi kotona viihtyväksi introvertiksi ilman sosiaalisia taitoja, kannustan silti lähtemään ulos ja osallistumaan opiskelijoille tarkoitettuihin tapahtumiin, alan messuille ja rohkeasti verkostoitumaan!


Teksti ja kuvat: Nelli Välimäki, Matkailuliiketoiminnan kolmannen vuoden opiskelija


Julkaistu

Vierailu Ahlströmin Ruukkiin – Voisiko Kylämatkan konsepti toimia myös siellä?

Vierailimme Ruokaelämykset-kurssilla Ahlströmin Ruukissa maaliskuussa. Raumalle Rymättylän saaristosta tieni löytäneenä, on aina mukavaa päästä tutustumaan uusiin paikkoihin. Varsinkin sellaisiin, joista en ole aiemmin kuullut mitään. Sana ”ruukki” oli kyllä kuitenkin entuudestaan tuttu, mutta Noormarkussa sijaitsevasta ruukista ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa.

Siitä itseasiassa yrityksen edustaja puhuikin vierailumme esitysosion yhteydessä. Hän kertoi monien ajavan samoja Noormarkun teitä, tietämättä mitä lähistöllä olisikaan tarjolla. Pieni salaperäisyys on kuitenkin kuulemma toivottavaa, hyvä asia, joka tuo täysin erilaista arvoa ja tunnelmaa alueelle.

Ruukki kuului Antti Ahlströmille vuodesta 1870 lähtien, ja tänäkin päivänä Ahlströmin suku on vahvasti läsnä alueella. Alueella on paljon yksityiskäytössä olevia kohteita, esimerkiksi pääkonttoriin eivät pääse muut kuin suvun jäsenet ja pieni osa ruukin työntekijöistä.

Miten en ollut kuullut tällaisesta paikasta aikaisemmin? Tuntuu jotenkin hassulta opiskella matkailuliiketoimintaa Porissa, kun en tunne Satakunnan aluetta saatikka tiedä sen matkailusta mitään. En ole edes koskaan käynyt Yyterissä. Toisaalta siinä on kuitenkin puolensa, pystyy katsomaan asioita aivan toisenlaisesta näkökulmasta kuin sellainen henkilö, joka on koko ikänsä asunut Satakunnassa. On myös kiehtovaa oppia uutta koko ajan, jolloin opiskelu ja oleskelu Satakunnassa pysyy mielenkiintoisena.

Ahlströmin ruukin ruokaelämykset

Vierailulla kerrottiin myös paljon ruukin ruokafilosofiasta. Ruukki järjestää esimerkiksi syksyisin jahteja, joista saatu riista hyödynnetään Klubin menussa. Painotettiin suomalaisten sekä lähialueiden raaka-aineiden tärkeyttä sekä sitä, miten kotimaisuus ja riista ovat punaisena lankana. On jotenkin kummallista, miten yhdellä paikalla voi olla niin monta rautaa tulessa, ja miten ne tavallaan luovat yhdessä toimivaa kokonaisuutta, vaikka ovatkin täysin laidasta laitaan asioita. Esimerkiksi jahdit ja opastetut kierrokset ruukin alueella, ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen että yksi ja sama yritys voi tarjota molempia aktiviteetteja.

Esityksen jälkeen saimme vapaat kädet (tai ennemminkin jalat) kiertää ruukkialuetta ja katsella paikkoja, tietenkään yksityisalueille tunkeutumatta. Kierrellessämme pohdimme millaistakohan olisi elää suvussa, jolla on niin huikea ja merkittävä historia kerrottavanaan? Millaista olisi olla osana Ahlströmin Ruukin tarinaa? Olisi ainakin varma kesätyö- tai harjoittelupaikka tiedossa, jos ei muuta.

Tehtävänämme oli miettiä jokin idea ruokaelämystuotteeksi tai palveluksi, jota Ahlströmillä ei vielä ole, mutta josta he voisivat jalostaa uuden tuotteen – tai kenties joku opiskelija voisi sen tehdä. Mietin pääni puhki mitä ihmettä voisin keksiä, jota ei jo olisi. Tuntui siltä kuin ruukilla olisi jo kaikkea mahdollista, ja nimenomaan laidasta laitaan aktiviteetteja, joiden välistä tuskin paljoa puuttuu.

Erilaisista aktiviteeteista jahtien ja kierrosten ohella minulle jäi kuitenkin mieleen tarinallinen ruokailu. Ruokailutilaisuus, jossa näyttelijä näyttelee esimerkiksi monologin tavoin jonkun ruukkiin liittyvän näytelmän. Se oli mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä idea, ja sitä kautta lähdin pohtimaan jotain uutta.

Tarinallinen ruokakertomus

Mieleeni muistui yhteisötaideprojekti vuosien takaa, Kylämatka. Sen ideana oli koota muistoja ja tarinoita kylien ja kaupunginosien asukkailta ja muodostaa niistä sarja näytelmiä. Kylämatkaa toteutettiin Varsinais-Suomessa vuosina 2011–2016, ja olin projektissa mukana vuonna 2011 Rymättylässä. Erilaisista muistoista ja tarinoista oli tehty esityssarja, joka kuljetti yleisöä mukanaan Rymättylän keskustan lipeillä. Pohdin, voisikohan samanlainen konsepti toimia myös ruukilla.

Kierroksen ohjaajana voisi toimia kertoja, joka johdattaa yleisöä ennalta määritetyn reitin mukaisesti eri näytelmäpätkien luokse. Näytelmissä elävöitettäisiin esimerkiksi ruukin arkielämää 1800-luvulla, tai Ahlströmin suvun erilaisia tarinoita. Samassa yhteydessä voisi myös esimerkiksi tuoda esille erilaisia ruukin tarjoamia palveluja tai tuotteita, soveltaen niitä esityksiin. Alue on erittäin otollinen erilaisille näytelmäpätkille eikä tarinoistakaan olisi pulaa. Suurimman osan rakennuksista ollessa yksityiskäytössä, on ohjelmaa luontevaakin luoda niiden ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli Raumalta Noormarkkuun ajamisen arvoinen. Kun saapuu opiskelemaan vähän kauempaa, on rikkaus päästä tutustumaan ja kiertämään erilaisissa kohteissa. Oli myös mukavaa päästä vapaasti kiertämään aluetta yhdessä kavereiden kanssa, tosin hieman kyllä eksyin kiertelemään itseksenikin. Aion vierailla siellä tulevaisuudessa yhdessä äitini ja tuttavaperheemme kanssa, odotan sitä innolla!


Teksti ja kuvat: Katja Kalevo, Matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija


Julkaistu

Tradenomista restonomiksi ja SAMKin SM-kisaedustajaksi

International Business and Marketing Logistics oli koulutusohjelman nimi, kun vuonna 2009 aloitin tradenomiopinnot SAMKin kanalikampuksella Raumalla. Tradenomitutkinnon ja myyjänä tehtyjen työvuosien jälkeen aloin kiinnostua entistä enemmän elämysten myymisestä asiakkaiden päivittäisten tarpeiden täyttämisen sijaan, ja elokuussa 2020 pääsin opiskelemaan restonomiksi International Tourism Management -koulutusohjelmassa Porissa.

Kansainvälinen liiketoiminta, ja Suomen nostaminen entistäkin parempiin asemiin kilpailukyvyssä ja arvostuksessa globaalissa näkyvyydessä ovat kiinnostavia ja nousevia aloja. Tradenomina opin valtavasti perusasioita liiketoiminnasta, kannattavuudesta, yritystoiminnasta ja muun muassa asiakkaiden käyttäytymisestä. Restonomina pääsen hyödyntämään tuota osaamista, mutta sen lisäksi olen saanut kasvattaa tuon osaamisen päälle uuden kerroksen elämysten, asiakaskokemuksen ja paikallisen osaamisen ja mahdollisuuksien hyödyntämisen muodossa.

Restonomin ydinosaaminen esiin Resto-kilpailussa

Restonomit ovat erilaisiin esimiestehtäviin valmiita vieraanvaraisuuden mestareita, joiden taitoihin kuuluvat uusien ratkaisujen löytäminen ja alan kehittäminen, sekä erilaisten tapahtumien järjestäminen ja asiakkaan kohtaaminen.

Näitä taitoja pääsin näyttämään omalta osaltani SAMKin joukkueessa Resto23 -tietotaitokilpailussa. Tiiviit kisapäivät pitivät sisällään kolme erilaista kisatehtävää. Ensimmäisessä päästiin ideoimaan työhyvinvoinnin sekä tuottavuuden lisäämistä erilaisia digitaalisia keinoja ja dataa käyttäen Rethink Gastro -hankkeen toimeksiantamana. Toisen tehtävän toimeksiantaja oli Liveto, jonka tapahtumasovellukseen meidän tuli kehittää uusia ominaisuuksia, jotka palvelisivat monipuolisesti erilaisten tilaisuuksien osallistujia ruokakojun yrittäjästä festarikävijään. Kilpailutehtävät huipentuivat Nokia Arenalla NoHo Partnersin toimeksiantoon tyhjien tölkkien hävikin minimoimisesta.



Kilpailu oli kokemuksena mahtava yhdistelmä tervettä stressiä, tiimityötä, hotelli- ja opiskelijaelämää, ja ennen kaikkea omien tietojen ja taitojen hyödyntämistä ja esille tuomista monipuolisten tehtävien raporteissa ja pitchauksissa. Tehtävien aikana jokainen tiimimme jäsen oli korvaamaton, ja antoi kaikkensa yhteisen tuloksen eteen.

Verkostoituminen muiden opiskelijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa on myös olennainen osa Restokisojen konseptia, onhan vieraanvaraisuus myös tiimityötä yli oppilaitos- ja yritysrajojen. Siitä joukkueemme pokkasikin palkinnon, herkullisen brunssin sekä rannekkeen huvipuiston elämyksiin.



Kisojen jälkeen restonomiksi valmistumiseni on aivan nurkan takana, ja työni upeassa elämyskartanossa jatkuvat uusien ideoiden siivittäminä. Tätä tehdään sydämellä, rakkaudesta lajiin ja asiakkaita varten.


Teksti: Elina Nurmi, valmistuva International Tourism Management -opiskelilja
Kuvat: Emma Roinila


Julkaistu

Unelmia ja pelkojen voittamista

Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut mahdollisuutta matkustella. Kuten aika moni muukin suomalainen, olen käynyt ainoastaan Tukholmassa ja Tallinnassa. En ole myöskään vielä matkustanut lentokoneella. Näistä lähtökohdista oli siis kolmisen vuotta sitten mielenkiintoista lähteä opiskelemaan matkailualaa.

Opiskellessa tällä alalla kuulee hyvin usein muiden kertomuksia ja kokemuksia heidän omista matkamuistoistaan. Silloin tuntuu, että kaikki muut ovat matkustelleet jo joka paikassa, kun itselläni ei siitä ole vielä juuri lainkaan kokemusta.

Minua on aina kiinnostanut tutustua eri maihin ja niiden kulttuureihin. Olenkin pienestä pitäen kirjoitellut ja piirrellyt itselleni “Dream destinations” -listoja, joihin olen listannut kaikki maat, kaupungit, nähtävyydet ja muut kohteet, jotka haluaisin joskus nähdä ja kokea. Ja niitä on paljon. Opettelin myös jo aika nuorena lähes kaikkien Euroopan maiden pääkaupungit ja liput ulkoa. Tavallaan tutustuin joihinkin “suosikkimaihini” jo etukäteen, josko unelmani joskus toteutuisivat.

Lähdin siis opiskelemaan matkailualaa ammattikouluun, koska se vaikutti aika selvältä valinnalta itselleni. Opiskellessani minulle selvisi, kuinka monipuolinen ala se oikeastaan onkaan. Työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi on hyvin monia. Koulussa meillä oli useampia eri työssäoppimisjaksoja, ja ymmärsinkin aika nopeasti, että hotellin vastaanottovirkailijaksi minä en halua. Matkailupalvelut ja tapahtumatuotanto kiinnostivat minua paljon enemmän, ja tuntuivat myös paremmin minulle sopivilta. Olin siis viidessä eri paikassa työssä oppimassa opiskelujeni aikana, ja yhteen niistä palasin uudelleen, nimittäin Rakastajat-teatteriin. Siellä olen myös edelleen töissä, nykyään siis ihan oikeana työntekijänä.

Valmistuin koulusta puolivuotta etuajassa matkailupalvelujen tuottajaksi, tapahtumajärjestäjän polulta. Sen, ja nykyisen työpaikkani ansioista, sain myös varmuuden siihen, että nimenomaan tapahtumatuotanto ja elämyksien toteuttaminen ihmisille on minulle mieluinen valinta. Vaikuttaisi sinänsä aika yksinkertaiselta, eikö? Se ei kuitenkaan ihan täysin ole niin. En ole nimittäin ikinä itse osallistunut mihinkään isoihin tapahtumiin, koska suuret ihmismäärät ahdistavat minua. En myöskään tykkää itse esiintyä suuren yleisön edessä, koska en pidä siitä, että kaikkien huomio on minussa.

Opiskelujeni ansioista olen kuitenkin huomannut, että olen tullut rohkeammaksi. On ollut myös hauska huomata, että kaikki jännitys ja ahdistus katoaa, kun olen esimerkiksi töissä. Meillä on välillä myöskin musiikkikeikkoja, joiden asiakasmäärä on yli 400 henkeä, ja minä olen se henkilö, joka tarkistaa kaikkien asiakkaiden liput. Kaikki tilanteet töissä sujuu minulta nykyään ihan luonnostaan, kun vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi pelkät puhelinsoitot asiakkaille jännittivät minua todella paljon. Edelliset opettajani ja nykyiset työkaverini ovat myös sanoneet, että olen luonnollinen asiakaspalvelija. Se tuntui aluksi minusta hassulta kehulta, mutta nyt olen tajunnut sen, että on olemassa eri minä töissä ja eri minä yksityisessä elämässäni.

Valmistuttuani ammattikoulusta halusin jatkaa opintojani pidemmälle, joten nyt opiskelen matkailuliiketoimintaa ammattikorkeakooulussa. On kivaa saada opiskella alaa vielä laajemmin, ja toivon voittavani pelkojani lisää jatkossakin. Olisi myös upeaa, jos uskaltaisin jossain vaiheessa lähteä ulkomaille työjaksolle. Lisäksi jatkan haaveilua maailman ympäri matkailusta, jonka toivon mukaan pystyn joskus tulevaisuudessa vihdoin toteuttamaan. Unelmani olisi viettää vaikka kokonainen vuosi matkustellen ympäri Eurooppaa ja tutustua rauhassa kaikkiin upeisiin paikkoihin. Rakastan nimenomaan eri kulttuureja, luontoa, eläimiä, ja arkkitehtuuria. Haluaisin siis olla ihan turistina ihastelemassa kaikkea sitä upeaa, mitä eri maat tarjoavat.

Tässä blogissa on muutama kuva ensimmäisestä matkastani Tallinnaan, kun ihastelin vanhan kaupungin upeita rakennuksia.

Teksti ja kuvat: Jasmin Jokimaa, matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija


Julkaistu

Porilaisten maisemien tarinat

Yli 80 000 asukkaan kaupungissa nimeltään Pori, löytyy upeita nähtävyyksiä, palveluja ja kohteita, joista voit nauttia vieraillessasi karhukaupunki Porissa. Keskustasta löytyy kattavat tarpeelliset peruspalvelut (ruokakaupat, apteekit, Sokos, kahvilat, kauppakeskus Isokarhu jne.), joita jokainen porilainen arjessaan tarvitsee.

Jos matkustat Poriin ensimmäistä kertaa ja kaipaat opastusta, niin astu reippaasti Visit Porin toimistoon (Yrjönkatu 13) kysymään apua. Visit Pori tarjoaa matkailuneuvontaa asiakkailleen. Porissa on lukuisia nähtävyyksiä kauniissa maisemissa, kuten Reposaari, Kirjurinluoto, Yyteri ja Ahlainen. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan kolmen uniikin porilaisen maiseman tarina.

Kivi-Pori

Mielenkiintoisena nippelitietona: osaatteko arvata kuinka monta kertaa Pori on palanut? No vastaushan on, että peräti yhdeksän kertaa! Tämä tieto välillä hämmentää ihmisiä, jotka eivät tiedä paljon Porin historiasta. Yhdeksän kertaa kuulostaa hurjalta, eikö vain? Mutta Feenix-linnun lailla Porin kaupunki on noussut tuhkasta.

Kivi-Porin alue on suojeltu suurpalon jäljiltä 1852, jolloin alueelle ei sallittu uusien rakennuksien rakentamista. Kivi-Poria kutsutaan Porin vanhaksi keskustaksi, jossa sijaitsevat kauniit vanhat, uusrenesanssi-tyyliset rakennukset, kuten Raatihuone, Junneliuksen palatsi, Porin teatteri, Satakunnan museo ja Porin taidemuseo.

Kivi-Porin alue sijoittuu Etelärannan ja Valtakadun välille, josta tämä kulttuuririkkaat kohteet ovat helppo löytää. Jos Kivi-Porin synkempään puoleen haluaa tutustua, niin suosittelen omalla kokemuksella osallistumaan Porin kummituskävelyyn. Tämä on suunnattu vain aikuisille ja järjestetään perinteisesti vain kolmesti vuodessa. Visit Porin sivujen kautta vaan ostamaan lippua hyytävälle kummituskävelylle! Jos koet kummituskävelyn liian hurjaksi niin vaihtoehtona on myös opastettu Wanha Pori -kävelykierros.

Kuva: kallerna, CC BY-SA 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0, via Wikimedia Commons

Kallon majakka

Kallo saattaa paikkana olla monille tuttu paikka, vaikka ei olisikaan kotoisin Porista tai Satakunnasta, mutta Kallon majakan tarina saattaa olla tuntematon. 1800-luvun alkutaipaleilla Kallon saari ja sen antoisat kalavedet olivat kalastajien lisäksi kaupungin porvarien kovassa suosiossa. Tällöin oli juhannuksena tapana tehdä kalastusretki kaupungista asti Kallon omalle nuottopaikalle. Merimerkkeinä tuohon aikaan toimivat tervatynnyrit, jotka olivat pistetty riukujen päähän, kunnes vuonna 1884 Kalloon rakennettiin ihka ensimmäinen puinen loistokoju, jonka yhteyteen liitettiin käsikäyttöinen sumumerkinantolaite vuonna 1901. Vuonna 1903 arkkitehti Gustaf Nyström suunnitteli Kalloon rautaisen Jugend-henkisen satamatornin. Satamamajakan kylkeen loistonhoitaja sai asunnon. 1930-luvulla majakka muuttui kaasukäyttöiseksi ja hetkeä myöhemmin sähkötoimiseksi.

Nykyään rakennuksessa toimii Porin oma merivartioasema. Kallon upeissa maisemissa näkyy myös satama-aluetta, veneilijöitä sekä Kallon vierailijoita. Kesällä majakalla saattaa olla jopa ruuhkaa, joten kannattaa varautua parkkipaikan metsästykseen. Lämpimillä ilmoilla saattaa Kallossa olla myös pientä kahvilatarjoilua.

Auringonlaskua katsoessa Kallossa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, ei ole kiire minnekään. Myös myrskyisellä säällä on mielenkiintoista katsoa, kun aallot lyövät kalliota vasten ja taivas salamoi.

Kuva: kallerna, CC BY-SA 3.0 https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0, via Wikimedia Commons

Reposaaren linnakepuisto

Reposaaren linnakepuisto on yksi lempparikohteistani Porissa sen monipuolisen maaston ja nähtävyyksien puolesta. Reposaaren linnakepuisto on rakennettu 1930-luvulla rannikon puolustusjärjestelmäksi Porin Reposaaressa, joka oli alun perin merisuojeluskunnan rannikkopatteri. Linnakepuisto sijaitsee Reposaaren taajaman länsipuolella ja alue on noin 20 hehtaarin kokoinen.

Vuoteen 1964 linnake oli puolustusvoimien hallussa, kunnes aseistus purettiin. Linnakepuistossa on kaksi tykkiasemaa, kaksi ammusvarastoa, kolme lääkintä- ja miehistökorsua, tulenjohtoasema ja tähystystorni sekä näitä yhdistävät juoksuhaudat. Kaikki betonista rakennetut tulenjohtoasemat, ammusvarastot sekä tykkiasemat ovat alkuperäisiä. 1990- ja 2000-luvuilla puurakenteiset korsut ja tähystystornit rakennettiin uudelleen. Korkeasta tähystystornista aukeaa maisemat merelle sekä linnakepuiston ympärille. Historiallinen linnakepuisto on oiva retkipaikka perheen ja ystävien kanssa!

Teksti: Essi Hyvönen, Matkailun koulutusohjelman kolmannen vuoden opiskelija

LÄHTEET:

Jokiranta ja Kivi-Pori. Visit Pori. Haettu 20.4.2022 https://www.visitpori.fi/jokiranta-ja-kivi-pori-2619
Kummituskävely. Visit Pori. Haettu 20.4.2022 https://www.visitpori.fi/kummituskavely-82824
Leino. Kallon kaunis satamamajakka Porissa. Retkipaikka. 20.10.2013. Haettu 20.4.2022 https://retkipaikka.fi/kallon-kaunis-satamamajakka-porissa/
Reposaaren linnakepuisto. Visit Pori. Haettu 20.4.2022 https://www.visitpori.fi/reposaaren-linnakepuisto-2855

Julkaistu

Työntekijäkokemuksen kehittäminen matkailualalla

Mikä tekee työstä merkityksellistä?

Merkityksellisyyden kokemus syntyy arvostuksen ja tarpeellisuuden tunteen kautta. Se, että työntekijä kokee itsensä arvostetuksi tekee työstä myös itselle arvokasta. Merkityksellisyyttä lisää se, että työntekijä tuntee itsensä ja tekemänsä työn tarpeelliseksi. Jos työntekijällä on tunne, että häntä ei arvosteta eikä tarvita, niin työ muuttuu herkästi merkityksettömäksi ja työntekijän asenne sitä kohtaan välinpitämättömäksi.

Myös työn mielekkyys vaikuttaa siihen miten merkitykselliseltä se itselle tuntuu. Jos työntekijä nauttii tekemästään työstä, hän todennäköisesti myös arvostaa tekemäänsä työtä ja sen tulosta enemmän. Työn mielekkyyttä ja näin ollen merkityksellisyyttä lisää mahdollisuus kehittyä työssään ja edetä urallaan. Tilaisuuksia itsensä kehittämiseen voi tavoitella esimerkiksi etenemismahdollisuuksilla organisaation sisällä. Mielekkyys työtä kohtaan voi säilyä myös muilla tavoin, esimerkiksi tehtäväkohtaisia lisävastuita saamalla tai koulutusten kautta. Joissain organisaatioissa voi olla myös mahdollista vaihdella työtehtäviä ja työskentelypistettä. Kun työ säilyy mielenkiintoisena ja vaihtelevana, sen merkityksellisyys korostuu. Vastakohtana tälle olisi työ, jossa päivät toistuvat liukuhihnamaisesti samanlaisina ilman mielekkyyttä tai vaihtelua. Tällaisessa tilanteessa työnteko ei varmasti tuntuisi kovin merkitykselliseltä.

Merkityksellisyyden kannalta on myös tärkeää, että työtehtävät vastaavat työntekijän koulutusta tai osaamistasoa. Mahdollisuus omien vahvuuksien näyttämiseen ja oman tietotaidon jakamiseen työyhteisössä, sekä muiden ihmisten auttaminen lisäävät merkityksellisyyden kokemista. Myös työnantajalla ja esihenkilöllä on tässä suuri rooli. Jos työntekijälle annetaan riittävästi vastuuta ja työntekijällä on tunne, että hänen taitoihinsa luotetaan, työntekijä voi kokea itsensä arvostetuksi ja työnteon mielekkääksi ja merkitykselliseksi.

Mikä tekee työnantajasta vetovoimaisen?

Organisaation maine on ensimmäinen asia, joka kiinnittää työnhakijoiden huomion. Hyvämaineinen työnantaja houkuttelee todennäköisimmin enemmän hakijoita kuin organisaatio, josta liikkuu epämääräisiä kuulopuheita. Organisaation vetovoimaa lisää sen luotettava ja vastuullinen mielikuva. Työntekijöiden, niin entisten kuin nykyistenkin, viihtyvyys työssä ja työpaikalla vaikuttaa työnantajan maineeseen alan sisällä. Tärkeää on myös, että työntekijöitä kohdellaan ja arvostetaan tasapuolisesti.

Työnantajan vetovoimaisuuteen vaikuttaa merkittävästi myös työn palkkaus ja edut. Palkkauksen on oltava kilpailukykyinen alan sisällä, jotta työntekijät saadaan houkuteltua hakeutumaan juuri kyseiseen yritykseen. Palkan ja etujen lisäksi myös kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat tärkeitä työntekijöiden houkuttelemisessa. Vetovoimainen työnantaja tukeekin työntekijän kehityskaarta. Myös hyvät työolosuhteet ja toimivat ja nykyaikaiset työskentelyvälineet ja -tilat vaikuttavat siihen, kuinka houkuttelevana työnantaja nähdään. Riittävät resurssit etenkin työntekijöiden määrässä vaikuttavat työolosuhteisiin merkittävästi. Jatkuva aliresursointi johtaa työntekijöiden uupumiseen, joka heikentää työntekijöiden sitoutumista ja vaikeuttaa uusien työntekijöiden saatavuutta.

Millaiset keinot saavat työntekijän sitoutumaan työhön ja työnantajaan?

Sitoutuneet työntekijät eli jatkuvat työsuhteet ovat tärkeä voimavara yrityksille, sillä se mahdollistaa työnteon keskeytyksettömän suorituksen ja parhaimman mahdollisen työtuloksen aikaansaamisen.

Yksi tärkeimpiä keinoja saada työntekijä sitoutumaan työnantajaan pitkäaikaisesti on taata uusille työntekijöille hyvä ja asiantunteva perehdytys työhön. Perehdytys ideaalisesti olisi jatkuvaa, tarkoittaen että työntekijät saisivat säännöllisesti lisäperehdytystä tai koulutusta uusiin ja muuttuviin työtehtäviin. Työnantajaan sitoutuminen on myös todennäköisempää, jos työnantaja tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden edetä urallaan organisaation sisällä.

Työsopimus on konkreettinen väline sitouttaa työntekijä yritykseen. Työsopimuksen tulisi olla riittävän pitkäkestoinen, jotta työntekijä tuntee elantonsa turvatuksi pidemmäksi aikaa eikä joudu jatkuvasti pelkäämään, että työsopimusta ei yhtäkkiä uusittaisikaan. Lyhyitä pätkäsopimuksia ja nollasopimuksia tulisi välttää kokonaan. Jos pidempiaikainen työsopimus ei esimerkiksi työn kausiluonteisuuden vuoksi ole mahdollista, työntekijöitä voidaan yrittää sitouttaa lupaamalla töitä myös seuraavalle sesongille.

Työntekijä saadaan myös paremmin sitoutettua, jos palkkaus ja edut ovat riittävän hyvät. Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin hyvä työilmapiiri. Jos työyhteisössä on hyvä henki ja työntekijät viihtyvät työssään, se todennäköisesti edistää työsuhteen jatkuvuutta, vaikka palkka olisikin hieman pienempi. Hyvään työilmapiiriin vaikuttaa myös esihenkilön johtamistyyli ja -taidot. Johtamisen tulisi olla avointa ja esihenkilön helposti lähestyttävissä. Työntekijöillä tulisi olla tunne, että heitä kuunnellaan ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon työntekoa koskevissa päätöksissä. Tärkeää on myös, että työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti, ja että kaikilla työntekijöillä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Sitoutumisen edistämiseksi työntekijälle on myös tärkeää saada työstään säännöllisesti palautetta esihenkilöltä. Palaute tulisi olla rakentavaa, ja sitä tulisi antaa myös hyvästä työsuoriutumisesta. Kehityskeskustelut ovat hyvä tilaisuus saada ja antaa palautetta, mutta esihenkilö voi myös matalalla kynnyksellä kannustaa työyhteisöään kiittämällä hyvästä työstä ja tuomalla onnistumisia esiin.


”Matkailu- ja ravitsemisalan työnantajien vetovoima ja työntekijäkokemus” oli yksi tämän vuoden RESTO-tietotaitokilpailun kisatehtävistä. RESTO-kisat ovat vuosittain järjestettävät valtakunnalliset restonomiopiskelijoiden SM-kilpailut, joiden tavoitteena on tuoda esiin restonomikoulutusta ja restonomien osaamista, sekä luoda verkostoitumismahdollisuuksia eri ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden, opettajien, ja toimialan yrityksien välillä.

RESTO-kilpailuun osallistuminen jo ensimmäisenä opiskeluvuotena lisäsi omaa ymmärrystäni siitä, miten monipuolisiin työtehtäviin restonomitutkinto valmistaa, ja oli mukavaa päästä tutustumaan ja verkostoitumaan eri toimijoiden kanssa.


Teksti: Sofia Viertola, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Officen kuvapankki

Julkaistu

Animals are not for tourist entertainment

Lots of tourists are interested in experiencing wild life and its animals as closely as possible. And this is very understandable. It is exciting to see, and in some cases even touch, a wild animal. Especially if the animal is exotic like a tiger or an elephant for example. But this doesn’t mean it is ok to do so. Animals don’t exist for us humans to have entertainment and excitement. Animals belong in the nature and they should be left alone. Looking at animals in their natural habitat from a distance is acceptable but getting too close or trying to get the animals to do certain things for people is not.

A very good and popular example of people in tourism business taking advantage of animals, is elephant riding. Many people are interested in doing this and it may seem harmless. But as it is written in the article by Peta there are many problems with this popular tourist activity. The elephants used in elephant riding are often abused and forced to work too much. They are treated horribly and they don’t get to live by their nature. They are taken away from their mothers when they are very young and they often times suffer from mental problems, because of how they are treated. And it should be remembered that even if elephants were treated better, they still don’t exist for people and people are not supposed to ride elephants.

Same things apply to many other animals as well. They are kept in zoos, where they don’t get to live in the way they are meant to. And in lot of places tourists bother the animals on purpose to get them to act in a certain way for a video or a photo. And there are also places where people can pose with a tiger, for example to get a picture. All these things are animal abuse, and more people should be aware of the problems related to using animals as tourist attractions. There are many great ways to travel in nature without participating in animal abuse.

Text: Tuuli Airas, second year student in the degree programme in Tourism
Pictures: Pixabay