Aamupäivä alkoi viileänä ja sateisena. Päätin kuitenkin hyvin mielin lähteä kiertämään tätä taidereittiä Porissa, joka on yksi Porin keskustan kulttuurireiteistä. Olen useamman kerran kulkenut Etelärannan läpi, mutta en ole ennen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka taiderikas tämä osa kaupunkia on. Taide on itselleni melko vieras aihe, joten oli kiinnostavaa perehtyä opiskelukaupunkini historialliseen taiteeseen enemmän.
Keskustassa kulkiessani olen aina miettinyt, että mitä historiaa ohi menevät talot sisältävät. Etenkin kulmauksessa sijaitseva Ahlströmin talo on kiinnittänyt huomioni, sillä kulmatalo muistuttaa minua Helsingin keskustan 1800-luvulla rakennetuista taloista.
Ahlströmin talon läheisyydessä sijaitsee myös Antti Ahlströmin 1885 valmistunut suolamakasiini. Makasiini oli tarkoitettu kallisarvoisen suolan säilymiseen, mutta nykyään Poriginal Galleria on ottanut tilan haltuunsa. Huomasin kuitenkin, että he siirtyivät tämän vuoden alussa taidemuseon tiloihin. Kulkiessani ohi ei tullut ilmi, kuka nykyään toimii rakennuksessa.
Vanhojen rakennusten lisäksi Etelärannassa on pari taideteosta, jotka on tehty samana vuonna. Lokki-veistoksella on kaunis tarkoitus ja lokki symboloi vettä ja pohjoismaisuutta – siksi se sopii täydellisesti Etelärannan ja taidemuseon tuntumaan.
Polyfonia-teos taas sai minut ihmettelemään, mikä tarkoitus teoksella on. Pohdin kuitenkin, että ehkä teos on tehty imitoimaan jonkinlaista instrumenttia. Olin oikeassa, sillä se viittaa, kuten nimi Polyfonia kertookin, sävellystyyliin, jossa äänet säestävät itsenäisesti toisiaan.
Jatkoin matkaa Yrjönkadun ja Hallituskadun puolelle. Kirkkopuisto tulikin kierrettyä aiemmalla kirkon opintovierailulla, jolloin huomasin nämä veistokset. Veistokset viittaavat sotien aikana tapahtuneisiin tarinoihin. Se kulkee kuin aikajana – sodan alussa nuori sotilas on menossa sotarintamalle, kaksi sotilasta on sotarintamalla, uupunut sotilas on lyyhistynyt maassa sodan jälkeen, jota odottaa sotilaan oma perhe tulevaa elämää varten. Tämä sai minussa herättämään myötätuntoa edesmenneitä sotilaita kohtaan.
Veistosten läheisyydessä oli myös pari vanhaa taloa. Newanderin talo oli positiivisesti yllättävä havainto, sillä en odottanut ensimmäisen naisarkkitehdin olevan porilaissyntyinen. Kadun toisella puolella sijaitsee toinen galleriatalo, Yrjönkadun galleriat, jossa toimii joukko porilaisia taidegallerioita. En ole varma mikä historia tällä talolla on, sillä reittioppaassa selitettiin vain paikan nykyhetkestä.
Seuraava teos oli melko huomaamaton, kun siitä kulkee ohi. Palokuja-teos on kaupunkikuvaan sulautuva teräksinen portti. Kujan yläpuolelle on sijoitettu värikkäitä kuvioita. Ihmettelin, miksi teos on nimetty Palokujaksi, mutta reittioppaassa kerrottiin sen esittävän kujaa, joka estää kahden vierekkäisen talon tulen leviämistä toiseen. Mielestäni tämä oli visuaalisesti kaunein kohde taidereitillä.
Läheisyydessä sijaitsi kaksi merkittävää teosta. Juhana Herttua on Porin kaupungin perustaja, jonka patsaan sijainti kaupungintalon läheisyydessä käy järkeen. Kadun toisella puolella sijaitsee Raatihuoneen perustalla oleva Satakunnan karhuveistos. Itse nykyisenä asukkaana yhdistän karhun ja Porin yhteen.
Viimeinen teos on Satakunnan museon perustalla oleva Jump-teos, joka symboloi pientä poikalasta. Koska teos on melko pieni, oli hauska sattuma huomata, että se onkin pieni poikalapsi, eikä seinälamppu, jolta se kaukaa näytti. Reitin loputtua itselleni havaitsin, että etenkin näin vanhassa kaupungissa on muistettava katsoa ympärillensä ja mietittävä sen historiaa.
Teksti ja kuvat: Emilia Sippola, Matkailuliiketoiminnan opiskelija