Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut mahdollisuutta matkustella. Kuten aika moni muukin suomalainen, olen käynyt ainoastaan Tukholmassa ja Tallinnassa. En ole myöskään vielä matkustanut lentokoneella. Näistä lähtökohdista oli siis kolmisen vuotta sitten mielenkiintoista lähteä opiskelemaan matkailualaa.
Opiskellessa tällä alalla kuulee hyvin usein muiden kertomuksia ja kokemuksia heidän omista matkamuistoistaan. Silloin tuntuu, että kaikki muut ovat matkustelleet jo joka paikassa, kun itselläni ei siitä ole vielä juuri lainkaan kokemusta.
Minua on aina kiinnostanut tutustua eri maihin ja niiden kulttuureihin. Olenkin pienestä pitäen kirjoitellut ja piirrellyt itselleni “Dream destinations” -listoja, joihin olen listannut kaikki maat, kaupungit, nähtävyydet ja muut kohteet, jotka haluaisin joskus nähdä ja kokea. Ja niitä on paljon. Opettelin myös jo aika nuorena lähes kaikkien Euroopan maiden pääkaupungit ja liput ulkoa. Tavallaan tutustuin joihinkin “suosikkimaihini” jo etukäteen, josko unelmani joskus toteutuisivat.
Lähdin siis opiskelemaan matkailualaa ammattikouluun, koska se vaikutti aika selvältä valinnalta itselleni. Opiskellessani minulle selvisi, kuinka monipuolinen ala se oikeastaan onkaan. Työllistymismahdollisuuksia esimerkiksi on hyvin monia. Koulussa meillä oli useampia eri työssäoppimisjaksoja, ja ymmärsinkin aika nopeasti, että hotellin vastaanottovirkailijaksi minä en halua. Matkailupalvelut ja tapahtumatuotanto kiinnostivat minua paljon enemmän, ja tuntuivat myös paremmin minulle sopivilta. Olin siis viidessä eri paikassa työssä oppimassa opiskelujeni aikana, ja yhteen niistä palasin uudelleen, nimittäin Rakastajat-teatteriin. Siellä olen myös edelleen töissä, nykyään siis ihan oikeana työntekijänä.
Valmistuin koulusta puolivuotta etuajassa matkailupalvelujen tuottajaksi, tapahtumajärjestäjän polulta. Sen, ja nykyisen työpaikkani ansioista, sain myös varmuuden siihen, että nimenomaan tapahtumatuotanto ja elämyksien toteuttaminen ihmisille on minulle mieluinen valinta. Vaikuttaisi sinänsä aika yksinkertaiselta, eikö? Se ei kuitenkaan ihan täysin ole niin. En ole nimittäin ikinä itse osallistunut mihinkään isoihin tapahtumiin, koska suuret ihmismäärät ahdistavat minua. En myöskään tykkää itse esiintyä suuren yleisön edessä, koska en pidä siitä, että kaikkien huomio on minussa.
Opiskelujeni ansioista olen kuitenkin huomannut, että olen tullut rohkeammaksi. On ollut myös hauska huomata, että kaikki jännitys ja ahdistus katoaa, kun olen esimerkiksi töissä. Meillä on välillä myöskin musiikkikeikkoja, joiden asiakasmäärä on yli 400 henkeä, ja minä olen se henkilö, joka tarkistaa kaikkien asiakkaiden liput. Kaikki tilanteet töissä sujuu minulta nykyään ihan luonnostaan, kun vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi pelkät puhelinsoitot asiakkaille jännittivät minua todella paljon. Edelliset opettajani ja nykyiset työkaverini ovat myös sanoneet, että olen luonnollinen asiakaspalvelija. Se tuntui aluksi minusta hassulta kehulta, mutta nyt olen tajunnut sen, että on olemassa eri minä töissä ja eri minä yksityisessä elämässäni.
Valmistuttuani ammattikoulusta halusin jatkaa opintojani pidemmälle, joten nyt opiskelen matkailuliiketoimintaa ammattikorkeakooulussa. On kivaa saada opiskella alaa vielä laajemmin, ja toivon voittavani pelkojani lisää jatkossakin. Olisi myös upeaa, jos uskaltaisin jossain vaiheessa lähteä ulkomaille työjaksolle. Lisäksi jatkan haaveilua maailman ympäri matkailusta, jonka toivon mukaan pystyn joskus tulevaisuudessa vihdoin toteuttamaan. Unelmani olisi viettää vaikka kokonainen vuosi matkustellen ympäri Eurooppaa ja tutustua rauhassa kaikkiin upeisiin paikkoihin. Rakastan nimenomaan eri kulttuureja, luontoa, eläimiä, ja arkkitehtuuria. Haluaisin siis olla ihan turistina ihastelemassa kaikkea sitä upeaa, mitä eri maat tarjoavat.
Tässä blogissa on muutama kuva ensimmäisestä matkastani Tallinnaan, kun ihastelin vanhan kaupungin upeita rakennuksia.
Teksti ja kuvat: Jasmin Jokimaa, matkailuliiketoiminnan ensimmäisen vuoden opiskelija