Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.
Olen matkustanut melko paljon nuoreen ikääni nähden. Perheeni ei ole mitenkään ylivarakas eikä rahaa ole käytetty ulkomaanmatkoihin enemmän kuin laki sallii, vaan matkailukokemukseni perustuu enemmän Pohjoismaihin ja pariin lukiomatkaan.
Lukioaikoina kerkesin käydä Islannissa, Italiassa, naapurimaassa Virossa sekä toisen naapurimaan Ruotsin pienemmällä Gotlannin saarella. Kaikki nämä matkat liittyivät johonkin hankkeeseen tai projektiin, johon lukiomme koulutus painottui yrittäjyyden lisäksi.
Islanti oli maana elämyksellinen, ristiriitainen ja melko karu. Muistan astuneeni Reykjavikin lentokentältä Islannin karuun maailmaan ja ottaneeni reippaasti raikasta ilmaa sieraimiini pitkän matkustamisen jälkeen. Se oli erittäin huono idea! Sieraimissa leijui mädäntyneen kananmunan haju, joka sai minut melkein oksentamaan. Kaduin sitä hetkeä enemmän kuin voitte vain kuvitella. Enhän kuitenkaan voinut olla koko islannin matkaa hengittämättä, joten maan ilmastoon oli totuttava.
Hajuun tottui melko nopeasti. Sitä ei huomannut enää hetken jälkeen – varsinkaan, kun bussikuskimme oli saanut vaimoltaan islantilaista herkkua hákarlia, hain lihaa, joka on valmistettu hain omassa nesteessä. Saimme maistaa myös hapatettuja pässinkiveksiä, joita islannissa kutsutaan nimellä hrútspungar. Rehtorimme ei uskonut, että nämä maistiaiset eivät olleet opiskelijoiden mieleen, vaan väitti herkkujen olevan ylitsepääsemättömän hyviä. Itse maistaessaan hän kuitenkin juoksi meidän opiskelijoiden sekaan ja oksensi nämä islantilaiset ”herkut” tienposkeen. Sen jälkeen koko bussi haisi mädältä lihalta, joka mielestäni oli pahempi kuin mädäntynyt kananmuna.
Italia kohdemaana oli kaunis ja tarjosi matkailijalle monta erilaista elämystä. Itse majoituin lukioni ystäväkoulun opiskelijan luona, jolloin sain ehkä hieman enemmän irti italialaisesta elämäntavasta kuin tavallinen turisti, joka ei saa mahdollisuutta yöpyä paikallisen luona. Muisto Italiasta, joka on jäänyt parhaiten mieleeni, oli kaikki uudet ystävät, joita sain tämän matkan aikana. Ikävöin isäntäperheen tekemiä keksejä, peli-iltoja opiskelijakavereiden kanssa sekä aivan ihania italialaisia ystäviäni, joiden kanssa sai tapella kuuluuko ananas pitsaan vai ei.
Sehän ei sinne kuulu, mutta itse suomalaisena täytyi puolustaa ananasta pitsassa. Lopulta kuitenkin siirryin italialaisten puolelle, jolloin sain heidän kunnioituksensa. Vaatimattomana suomalaisena tuntui melko mukavalta kuulla ylistystä siitä, että olin valinnut heidän puolensa tässä ultimaattisessa sodassa nimeltään ananas pitsassa.
Italia on tähän mennessä lempikohteeni. Olen käynyt myös Kanariansaarilla ja Thaimaassa, jotka ovat erittäin lämpimiä maita ja kulttuureiltaan erittäin erilaisia Suomeen verrattuna. Silti Italia on vienyt sydämeni kaikista maista, joissa olen vieraillut. Italia on maana tapahtumarikas ja ihmiset ovat aivan älyttömän ihania sekä ystävällisiä.
Kannustan siis teitä valitsemaan aina mahdollisuuden lähteä, jos se vain annetaan. Oli maa mikä tahansa, lähtekää. Koskaan ei voi tietää, minkälainen kokemus sinua odottaa!
Teksti ja kuvat: Lila Tammisara, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija