Ystäväni tuleva puoliso soittaa minulle lokakuun alussa 2015 ja kysyy yllättävän kysymyksen. ”Haluaisin että lähdet Sallin (nimi keksitty) kanssa polttarimatkalle ulkomaille kuukauden päästä. Minä maksan tietenkin lennot ja majoituksen, onnistuuko?”
”HELL YEAH!” Vastasin heti. Ei muuta kuin esimiehelle soitto ja matka oli sovittu. Ystäväni ei tietenkään tiennyt tästä mitään aiemmin kuin päivää ennen reissuun lähtöä. Matkakohdekin – Fuerteventura – selvisi hänelle vasta kentällä.
Väärä mielikuva
Kun itse kuulin reissukohteen olevan Fuerteventura, Kanariansaarista vanhin ja toiseksi suurin, kauhistuin. En ollut ikinä käynyt millään Kanariansaarista ja mielikuvani pitkin katuja kiemurteleviin suomituristien jonoihin ja huonosti käyttäytyvien englantilaisten ärjymiseen perustui huhupuheisiin ja tositv-ohjelmien sisältöön.
Onneksi sain kokea mielikuvani kohteesta vääriksi. Viikko Fuerteventurassa kului monipuolisesti mm. saaren vuoristoreittejä ajaen, kauppakeskuksien kauppoja kierrellen, saaren hiekkarantoja kävellen ja erilaisista ravintolakokemuksista nauttien.
Erilaiset matkailumieltymykset
Reissuparini Salli on matkaajana hyvin erilainen kuin minä. Hän oli mielellään hotellin altaalla paistattelemassa päivää, kun minä taas mielelläni liikun luonnossa ja urheilen. Saimme sovitettua hyvin erilaiset matkustuspersoonat yhteen esim. sillä, että lähdin aamulla auringon nousun aikaan kipuamaan hotelliltamme lähtevää vuoristopolkua pitkin ylös ja tein pitkän lenkin lähiympäristöä tutkien. Näimme sitten kaverini kanssa hänen herättyään aamupalalla, jonka jälkeen menimme hetkeksi yhdessä hotellin altaalle makoilemaan, minä lähinnä päiväunet mielessä.
Kaiken kaikkiaan Fuerteventura oli positiivinen kokemus. Luonto oli vaihteleva ja kaunis, ilmat olivat meidän puolella ja ihmiset ystävällisiä. Turisteja ei ollut liikaa marraskuun alkupuolella, joka on itselleni tärkeä kriteeri matkaillessani. En halua väkijoukkoihin. En muista näin kahdeksan vuoden jälkeen mitään huonoa reissusta – lähtisin kyllä uudestaan, ellei listalla olisi kasa käymättömiä ja tutkimattomia reissukohteita!
Teksti ja kuvat: Johanna Itälaakso, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija