Maailman matkailupäivän kunniaksi ensimmäisen vuoden matkailun opiskelijat muistelivat tarinoita ja kokemuksia matkoiltaan.
Matkustaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan se on myös intohimo, johon liittyy monia erilaisia tuntemuksia. Se tunne, kun varaat lennot ja hotellin sinulle täysin tuntemattomasta kohteesta. Menee 10 minuuttia ja olet monta sataa euroa köyhempi. Otitko edes selvää, millaiseen kohteeseen varasit juuri matkasi? Olet nähnyt vain hienoja matkakuvia sosiaalisessa mediassa ja mielessäsi pyörii tasan yksi asia: Tänne minun on päästävä!
Menee viikko, menee toinen. Sormet syyhyten etsit tietoa aikaisemmin varaamastasi kohteesta. Mitä tulee ottaa mukaan, mitä tulee ottaa huomioon, onko paikka turvallinen, onko hotellille pitkä matka… Mielessäsi pyörii monia kysymyksiä ja ajatuksia. Parempi, että visioit jo matkasi etukäteen välttääksesi sudenkuopat ja vastoinkäymiset. Tai sitten menet vaan fiiliksen mukaan, koska tykkäät elää reunalla.
Sitten koittaa se päivä, kun sinun on aika suunnata kohti lentokenttää. Voisin väittää, että jokainen matkalle lähtevä ihminen hermoilee lähtöä. Onko avaimet mukana? Onko passi mukana? Onko tarpeeksi vaatteita? En kai vaan jättänyt hellaa päälle? Tulihan ovi varmasti lukkoon?
Menet turvatarkastuksen läpi. Hälytysportit piippaa kohdallasi ja sinut siirretään sivuun tarkempaa tarkastusta varten. Mielesi käy taas ylikierroksilla ja mietit, löytyykö housun taskustasi luoteja tai puukkoa. Et edes omista puukkoa, saatika luoteja, mutta silti mietit, olisiko naisten vessassa joku päässyt sujauttamaan housuihisi jotakin sinne kuulumatonta. Syyksi selviää kuitenkin kaulakorusi. Huokaiset helpotuksesta ja pyyhit tuskan hien otsaltasi.
Istahdat lentokoneeseen ja hetken päästä kuuluu kaiuttimista hento lentoemännän ääni: ”Hyvät matkustajat. Tervetuloa lennolle Prahaan…” Huokaiset syvään ja otat rennon asennon tuolissasi. Olet hypännyt oikeaan lentokoneeseen. Pian lentokone nousee ilmaan ja alkaa kahvitarjoilu. Tunti lentoa mennyt, katselet ikkunasta heiluvaa lentokoneen siipeä. Vieressäsi kuorsaa keski-ikäinen mies kuola poskella, pää nojaten sinuun päin. Jossakin toisessa päässä lentokonetta lapsi itkee korvasärkyä. Vielä tunti pitäisi kestää.
Kone saapuu määränpäähän. Istut edelleen koneessa silmät kirkkaina ihastellen näkymääsi. Hienoa Prahan lentokenttää. Keräät käsimatkatavarasi ja poistut koneesta terminaaliin.
Etsit pääsyäsi ulos ja suorinta tietä linja-autoasemalle. Hyppäät bussiin, jolla matkaat metroasemalle. Pääset metroon, joka on yhtä täynnä ihmisiä kuin Senaatintori joulumarkkinoiden aikana. Yrität pitää itsesi pystyssä käyttämällä olemattomia vatsalihaksiasi, mutta kuten olettaa saattaa, horjahdat ensimmäisellä nykäisyllä viereistäsi miestä päin ja kätesi koskettaa hänen reittään. Hieno alku tälle matkalle. Yhtäkkiä viiden minuutin matka tuntuu kestävän viisi tuntia. Pääset ulos metrosta. Enää olisi viimeinen suora ennen kuin saavut hotellille. Helpoiten olisit päässyt taksilla, mutta päätit oman turvallisuutesi vuoksi mennä julkisilla.
Tunnin vaeltelun ja säätämisen jälkeen päädyt vihdoin ja viimein hotellille. Loppulomasi aikana käyt kaikki etsimäsi nähtävyydet ja syöt paikallista ruokaa, käyt shoppailemassa ja tapaat ehkä uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan lomasi oli onnistunut, lukuun ottamatta ensimmäisen päivän metroepisodia tai sitä, että poltit vahingossa tupakalla vastaantulevan miehen takkiin reiän tai sitä, että hyppäsit väärään bussiin matkallasi keskustaan ja kuski hääti sinut ulos bussista päätepysäkillä keskelle ei mitään. Mutta niin kuin Pikku G:kin aikanaan sanoi, virheist oppii ja kokemust karttuu.
Luitte juuri tarinan omasta matkastani, joka on 100% tosi. Voisi luulla, että tämä matka olisi ollut ensimmäinen matkani, mutta se ei ollut. Olen 26-vuotias ja nähnyt monta maata ja kaupunkia. Jokaisesta kohteesta löytyy vastaavanlaisia tarinoita, joita muistelen huumorilla ja lämmöllä. On se matkustelu hieno harrastus!
Teksti: Sirja Nuolioja, Matkailun tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opiskelija
Kuvat: Pixabay