My UK adventure in 5 days

My name is Trang, I am from Viet Nam but I live in Pori now with my husband and two children. I am an International Tourism Management student at Satakunta University of Applied Sciences. I love music, food and travel. Last year, my husband and I visited England. It was my business trip, but I have extended 5 more days to explore the beautiful England and Scotland. That was an amazing experience for both of us because it was the first time I went that far.

Have you ever had a travel plan by yourself? I had and this trip was my first time. I have spent almost a month doing research about the UK map, public transportation, popular destinations and food. It is good to know what your favorite destinations are, how to commute from place to place, where you should stay and what the best local restaurants are there. A well-organised plan could help you save hundreds of pounds and time.

When I did research about transportation in London, I nearly cried when I saw the London Rail & Tubes service map. I would say this is the most complex transport system I have ever seen so far. However, I could find useful information from their website and watch some tips from Youtubers, which helped me get more ideas about how it works and how people are commuting from place to place by rails and tubes with ease. The pay-as-you-go fare system and the cap limit within a day in London gave me worry-free when travelling, because even if I travel a lot in one day, I will never be charged more than the maximum fare for the zones I used. If you are going to London, I highly recommend downloading the Tfl Go app for your mobile phone. It helps you to find routes quickly.

Accommodation is a part of important things in my plan. I preferred a hotel or a homestay located not too far from tube stations. However, I was shocked again when the prices of those kinds of accommodation were approximately £150 to £200 per night. I didn’t expect to pay that huge amount for places with poor conditions such as small rooms, no windows, and a small toilet. I think the best explanation for this situation is the high demand of people who are looking for convenience. Like me, they prefer some places that could access public transportation quickly. It happens not only in the UK but also in other big and popular cities. Then I changed the search criteria.

On the day of arrival, I had to stay in a small hotel which is near Paddington station. I chose this hotel because I need to take an early train on the day after. It took me 10 minutes by walk from the hotel to the station and it cost £150 per night. I found an interesting thing that there was an affordable hotel located on the way from London to Bath city. It took me 45 minutes to go back and forth by train. The hotel has a modern style with a fantastic view. Its location is not too far from Swindon station. The price was only £35 per night, and buffet breakfast was also included. Hotel staff were so nice and helpful. I was offered an early check-in when I arrived there at 7.30 AM. I have never seen a similar offer from other hotels because the check-in time is normally around 1.00 or 2.00 PM. Even though they offer an early check-in time, it could be only one or two hours earlier. The train tickets for both ways didn’t cost too much. A round-trip train ticket costs £7 per person. Let’s calculate the total expenses for this accommodation. It was only £49 surprisingly. I believe no one could find a similar thing in popular cities such as London or Bath. If I go somewhere else in the future, I would definitely apply the search technique in finding accommodation.

After reviewing the UK map, I decided to spend the first 2 days exploring the south and the last 3 days in the north of the UK. Visited Bath city which is one of the popular cities recommended by many Youtubers. Yeah, the Youtubers didn’t lie to me. The first time I stepped down from the train, I loved this city. I didn’t access any popular places such as Bath spa. But I really enjoyed walking around the city, watching people around, listening to street singers. It was like I had stepped into a romantic movie. I walked through the old streets and stopped by a food court. It was simple but delicious. Bath offered me something more than sightseeing, it gave me a peaceful moment.

I went back to London and one of my friends took me to Hampton Court which is near our company. The palace’s interior decoration was beautiful. I could imagine how the royal family lived here. There were multilingual instructions provided, which helped visitors from diverse backgrounds understand the significance of the objects and gain insight into the lives of the king and queen.  The entrance fee was £25 per person, and I know it contributed to the maintenance of the palace and supported the dedicated staff who work there. I think this is a sustainable development because the fund not only helps preserve the palace’s architecture and interiors, but it also ensures that future generations can continue to learn and enjoy this cultural treasure.

I boarded an early train heading to the north after a restful night in London. Although I intended to travel directly to Edinburgh, I discovered that stopping in York made the fare nearly three times cheaper than the nonstop option. If you have a chance to travel by train around the UK, let’s try with the split-ticketing like me. One more tip for you, if you travel with a companion, let’s buy a railcard, and purchase train tickets on trip.com. Believe me! You will save lots of money for commuting there. Stopping at York was my brilliant decision. Even I had few hours to explore the city, I found it incredibly rewarding.

I began with a long walk along the Wall of York, enjoying the quiet and panoramic view. It was a peaceful moment, far away from noise and busy life. After that, I walked into the city centre, passing through souvenir shops, café, restaurants and stopped at a cosy hotdog shop. The food was simple but delicious. The whole experience felt like a scene from a film. If you have ever watch Harry Potter, you will understand my feeling. York gave me a perfect memory before continuing my journey to Edinburgh.

When I finally arrived in Edinburgh, I kept things simple. I just ate a bowl of noodles bought from a nearby market and went straight to bed. The next day, I enjoyed a full day of exploring the beautiful city. I began with a visit to Dean Village, a peaceful haven that took me away from the hustle and bustle. The old villas, cobbled paths and riverside views made me felt like a journey into another era.

Edinburgh is full of culture sites and attractions, both paid and free, making it accessible to a wide range of visitors. I selected National Museum of Scotland as a next stop because it offered free entrance and a view of diverse collection across history, science, nature and culture. Even though the admission is free, I believe the museum plays a key role in attracting tourists, supporting local economy and employment of Scotland. I think it is a brilliant example of how heritage and tourism can work together in creating a sustainable value and development for both visitors and the local community. I enjoyed a seafood meal at a Scottish restaurant. I have heard that the Scottish seafood is known for its freshness and quality and now I understand why. The octopus and squid were especially tasty and perfectly cooked. It captured the essence of Scotland’s coastal charm.

I returned in London in early morning after spending 2 days in Edinburgh and had a few hours for a city tour before boarding an evening flight back to my home country. I went to Big Ben and London Bridge while it was raining. The bad weather couldn’t stop me from exploring the city. I also caught a whole view of Buckingham Palace from the other side of Thames River. I had only seen these places in pictures or films, but now, I was seeing them by my own eyes. This final walk through London left a lasting impression, the perfect ending of my journey.

My time in the UK was not more than a sightseeing, it was a journey through culture, history and human being. Even though the UK is a highly developed country, the preserving heritage is deeply visible in its historical buildings, old roads, castles, palaces and other cultural landscapes. From the London’s iconic sights, peaceful charm of Dean Village to the old York city, every place told a story.

The local people are kind and friendly throughout my journey. I will never forget the train staff who helped me when I boarded on the wrong train. He politely explained and guided me how to catch a right train later. He also gave me a new free ticket, allowing me to board the next train. That small gesture reminded me how hospitality and warmth can make a place feel safe and welcoming for tourists. As a food lover, I also found satisfy and joy in every meal. This trip left me with lasting memories and a deeper understanding about culture, kindness and curiosity.

Text and photos: Trang Tran, student of International Tourism Management

Ainutlaatuinen kulttuuriympäristö: Käppärän hautausmaa

Kun astun Käppärän hautausmaalle, tunnelma muuttuu heti ensimmäisellä askelmalla. Hautausmaata ympäröi aktiivinen autotie, mutta sen melu ei tunnu ylettyvän kivisten aitojen sisälle. Tunnelma on todella rauhallinen, vaikka todella harvoin hautausmaalla olet täysin yksin – jos alueella ei näy muita ihmisiä, niin todennäköisesti sinua vahtii esimerkiksi orava tai jänis.

Käppärän hautausmaa kuuluu Museoviraston luetteloimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Museoviraston kiinnostus hautausmaahan on herännyt erityisesti sen merkityksellisten rakennusten takia. Alueelta löytyy esimerkiksi yksi Suomen ensimmäisistä siunauskappeleista. Alue on myös varmasti tärkeä alue monelle henkilökohtaisista syistä ja alueelle on haudattu noin 76 000 vainajaa, eli melkein yhtä paljon kuin Porissa on tällä hetkellä asukkaita.

Käppärän pieni kappeli on yksi Suomen ensimmäisistä ja siten vanhimmista siunauskappeleista.

Hautausmaalla on myös yksi Porin suosituimmista ja ainutlaatuisimmista nähtävyyksistä: Juseliuksen mausoleumi. Mausoleumi saattaa olla monelle kokonaan uusi käsite, mutta sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti koristeellista hautarakennusta. Hautarakennus on rakennettu 11-vuotiaan Sigrid Juseliuksen muistoksi hänen isänsä toimesta.

Kyseinen hautarakennus on yksi Porin suosituimmista nähtävyyksistä. Rakennus on auki yleisölle talvikaudella (syyskuu-huhtikuu) sunnuntaisin klo 12-15.

Kun pysähdyt tutkimaan hautausmaan eri rakennuksia, hautoja tai muistomerkkejä, on selkeää, että alue on merkityksellinen Porille ja koko Suomelle niin kulttuurillisesti ja historiallisesti. Hautausmaa on kokonaan ilmainen tapa ymmärtää ja oppia historiastamme ja ihmisistä, jotka olivat osa sitä. Symboliikkaa ja taidetta on myös kaikkialla, mikä tekee yksikertaisesta kävelystä monipuolisen kulttuurisen elämyksen.

Hautausmaa muistuttaa myös ihmisten yhtenäisyydestä. Juseliuksen mausoleumin ja muistomerkkien suunnittelussa ja toteuttamisessa on ollut aikoinaan mukana monia taiteilijoita ja arkkitehteja. Syksyisin taivas pimenee todella nopeasti, mutta hautausmaalla kynttilät valaisevat reitin. Kynttilät, joita on jätetty vainajien muistoksi, tarkoittavat sitä, että hautausmaalla käy ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat, että historiamme ei jää unholaan.

Jos Käppärän hautausmaa ja sen ainutlaatuiset nähtävyydet kuulostivat kiinnostavilta, suosittelen paikalla käymistä. Vierailuun kannattaa varata hyvin aikaa, koska vaikka hautausmaa ei ole järkyttävän suuri, voi kiire saada sinut ohittamaan joitakin kauniita yksityiskohtia, joita alueella on tarjottavana.

Teksti ja kuvat: Säde Saga, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija, osana Matkailu ja kulttuuri -kurssia

Porin kulttuurireitit

Porin museopalvelut ovat laatineet Porin keskustaan seitsemän reittiä ainutlaatuisilla teemoilla, pääset niihin tästä: Porin kulttuurireitit. Jokainen reitti oli omalla tavallaan todella mielenkiintoinen, joten oli vaikea valita vain yhtä. Kuitenkin kaikista mielenkiintoisimmaksi totesin Etelärannan taiteiden reitin, joka nimensä mukaisesti kulki Etelärannan läheisyydessä. Kulttuurireitin pituudeksi tuli vähän yli kilometri, joten reitti on täydellinen nopealle kävelylle kauniissa, kulttuurillisesti merkittävissä näkymissä.

Kulttuurireitti alkoi Porin taidemuseolta, joka on pystytetty vanhaan tullikamarin pakkahuoneeseen jokirantaan. Vaikka itse museon sisältö ei ole itselleni mieluisinta, sillä en ymmärrä taiteesta kauheasti mitään, taidemuseon ulkomuotoa katselen päivittäin ihaillen.

Harry Kivijärven tekemä vuonna 1987 pystytetty Lokki-veistos löytyi heti taidemuseon edustalta, ja se olikin teemareitin toinen kohta. Suoraan sanottuna en ole oikeastaan ikinä kiinnittänyt kyseiseen veistokseen huomiota yhtään. Nyt, kun sitä tarkasteli, oli se jollain tavalla mielenkiintoinen. Näen sen yksinkertaisen kuvastuksen lokista selkeästi, sillä tuolla tavalla itse piirsin lapsena linnun, joten veistos herätti nostalgian tunnetta.

Kivi-Porin ihastelu jatkui, kun seuraavaksi vuorossa oli ennen suolamakasiinina toiminut rakennus, ja sen jälkeen päästiin vanhalle Ahlströmin talolle, ja vielä parin muun kohdan jälkeen vastassa oli Newanderin talo. Kivi-Pori on ilman epäilystä lempiosioni Porista. Rakennuksista näkee historian ja sen, miten taiteellisuus toimi vaikuttavana tekijänä.

Ahlstömin talon jälkeen oli Eila Hiltusen Polyfonia-teos huomion kohteena. En itse ihan ymmärrä teosta ja sen ideaa, mutta onhan se ihan kaunista katseltavaa.

Koko kirkkopuiston alue on kaunis, ja sen yksi upea kohde on seuraavaksi reitillä olevat kirkkopuiston sankarihautamuistomerkki-veistokset. Ne on mielestäni tehty taidokkaasti kuvastamaan sodan jättämää tunnelmaa.

Kirkkopuistoa vastapäätä ovat Yrjönkadun taidegalleriat, jotka sijaitsevat kauniissa keltaisissa rakennuksissa, ja niissä on punaiset ikkunankarmit. Värit kyseisissä rakennuksissa ovat lempiasiani.

Hieman edetessä vastaan tuli seuraavaksi Jan-Erik Andressonin Palokuja-teos, joka sijoittuu kahden rakennuksen kapeaan väliin. Teos on kaunis, ja se antaa ainakin minulle jollain tavalla hyvän tunteen. Jotenkin tulee esteettinen olo.

Viimeiset kolme etappia kulttuurireitillä olivat erilaisia veistoksia tai patsaita: vanhan raatihuoneen edustalla oleva Juhana Herttuan patsas, raatihuoneenpuiston muurin päällä oleva Satakunnan karhuveistos ja Satakunnan museon edustalla oleva Jump-veistos.

Teokset ovat kauniisti tehtyjä, mutta vaikka Jump–veistos, joka kuvastaa hyppäävää poikaa, on tarkoitettu kuvastamaan esimerkiksi seikkailua, sai se minussa aikaan jollain tavalla inhottavan tunteen.

Kulttuurireitti antoi kokonaisuudessaan mahdollisuuden nähdä kauniita yksityiskohtia, ja saada niistä tarkempaa tietoa Porin Museot: Porin keskustan kulttuurireitit –sivustolta. Suosittelen reittien mukana kulkemista. Kokemus oli kerrassaan miellyttävä!

Teksti ja kuvat: Milja Kleemola, Matkailuliiketoiminnan toisen vuoden opiskelija, osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Kansallismaisemassa Köyliönjärvellä

Kävimme ystäväni kanssa viikonloppuna ihastelemassa Köyliönjärveä. Vaikka keli oli todella huono, se ei haitannut kuvien ottamista. Köyliönjärvi on minulle todella tuttu ja tärkeä paikka, koska siihen liittyy paljon myös lapsuusmuistoja. Olen itse Köyliöstä kotoisin ja viettänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni siellä, ennen kuin muutin Poriin. Olin kyllä yllättynyt siitä, että Köyliönjärvi kuului kansallismaisema-listaan, koska itse en ole pitänyt järveä niin ihmeellisenä nähtävyytenä.

Köyliönjärvi ei ole kauhean iso järvi, koska siellä ei saa liikkua edes suurella moottoriveneellä. Järvi on uniikki, koska sillä on oma historia, mikä kertoo talonpoika Lallista ja piispa Henrikistä, joka teloitettiin Köyliönjärven jäällä. Köyliön kirkko sijaitsee saaressa, mitä järvi ympäröi. Nämä maisemat on tulleet tutuksi, koska kesäisin olen ollut töissä Köyliön hautausmaalla. Voisin sanoa, että millään työmaalla ei tule olemaan yhtä hienoja maisemia, kuin siellä!

Köyliönjärvi ei ole ihan turha paikka myöskään talvisin, sillä järvi on todella suosittu kelkkailu- ja retkiluistelumahdollisuuksistaan. Olen napannut monta kertaa kelkan rannasta ja lähtenyt potkuttelemaan, usein kavereiden kanssa. Isäni on ollut kova kalastelemaan ja sen takia itsekin olen ollut monella kalareissulla mukana. Välillä virvelin kanssa ja välillä myös pilkillä.

Hauskin muistoni Köyliönjärvestä on se, kun löysin pienenä Pappilan rannasta kaukosäätimen vedestä, kun olimme perheen kanssa uimassa. Taisi muuten olla viiminen kerta, kun siellä olin uimassa, ei tiedä mitä muuta sieltä olisi löytynyt.

Surullista on se, että esimerkiksi viime kesänä ei ollut ajatustakaan mennä uimaan, koska sinilevä on todella pahasti levinnyt Köyliönjärvessä. Se taitaakin olla järven suurin ongelma tällä hetkellä.

Kaikin puolin suosittelen Köyliönjärveä kaikille, ehkä kesällä mieluummin, sillä kuvistakin näkee, että näin loppusyksystä voi olla aika harmaat ja synkät maisemat. Kesällä on paljon enemmän vilinää järvellä, koska kalastajat ja lintubongarit lähtevät liikkeelle. Köyliönjärvellä liikkuu myös iso lintu: kalasääski. Sitä ei ole paljoa nähty Suomessa. Siitä puheenollen lintutorni on aivan Köyliönjärven läheisyydessä ja se on todella suosittu. Kannattaa sielläkin käydä samalla, jos Köyliönjärvelle eksyy!

Teksti ja kuvat: Vilma Marjanen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija, osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Kulttuurikurssilla Tampellaan tutustumassa

Näin tamperelaisena pidän itseäni melko perehtyneenä Tampereeseen kaupunkina. Silti keskustassa kulkiessa tulee välillä huomattua, että harvoin kiinnitän huomiota vanhoihin tehdasrakennuksiin. Tampereen kaupunkikuva on tunnettu näistä tehtaista, joten päätin valistaa tamperelaista itseäni ja kiertää Tampellan aluetta.

Tampella avautuu -kulttuuriraitin karttanäkymän selitteiden avulla sain tietoa rakennusten ja kohteiden historiasta. Monet rakennukset olivat ennalta tuttuja, sillä monet niistä on säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Aloitin raitin kulkemalla pellavatehtaanmyymälän (Kuva 1) ja Miljoona-aukion (Kuva 2) varrella.

Tällä aukiolla sijaitsi monia entisiä laitoksia ja alueella ennen vanhaan olevien työntekijöiden toimipaikkoja. Nykyään aukiolla on useita yritysten liiketiloja, oikeustalo ja Tampellan perustajien rintakuvat.

Kävellessäni en oikein erottanut raitin mainitsemia rakennuksia, eikä rakennuksissa ollut esillä minkäänlaista selitettä mikä ne olivat ennen.

Seuraavana oli vuorossa yksi Tampereen tunnetuimmista museokeskuksista, Vapriikki. Vapriikki on ollut tuttu jo aiemmista vierailuista koulun kanssa, ja muistaakseni museon sisällä oli esitteillä rakennuksen historiaa. Museokeskusta vastapäätä on Veturihalli ja lasikopissa on 125 vuotta vanha höyryveturi Pikku-Rusko. Sijainti on juuri raitiotien lähistöllä, joten reitiltä voi lähteä näkemään ohi meneviä junia.

Jatkoin matkaa eteenpäin Tampellan rannan siltaa, josta näkyy kaunis maisema tehdasmiljööstä ja läpi menevästä koskesta.

Maiseman ihastelun jälkeen matka jatkuu kohti Herrainmäen asuinaluetta. Alueella asui ennen ylempää johtoa, mutta nykyään siellä sijaitsee kiinteistönvälitystoimisto ja muita yksityisiä asuntoja. Uusien kerrostalojen rakentamisesta huolimatta oli hienoa huomata, kuinka hyvin tämä alue oli säilytetty ennallaan. Alueen tasanteelta näkyi hienosti myös korkea Tampellan piippu.

Jatkoin matkaa lähellä olevaan porrastasanteeseen, mutta nykyään paikalla on kerrostaloja ja liiketiloja. Lyhyen kävelymatkan jälkeen päädyin Pellavantorin aukiolle, jossa on suuri veistos, nimeltään Valonkehrä. Pimeinä vuodenaikoina ja muutenkin ilta-aikaan teos valaisee toria hienosti.

Lähellä veistosta on aukio, jossa sijaitsi ennen pellavatehtaan muita valmistustiloja. Keskellä aukiota on vesiturbiinin juoksupyörä.

Lopulta matka päättyi Tampellan juhlataloon, joka yhä toimii juhlatalona, mutta myös komediateatterina.

Oli mukavaa ja valaisevaa kierrellä Tampellan aluetta. Opin samalla alueen historiasta sekä rakennuksien ja alueiden tarkoituksesta. Vaikka kuljen alueella melko usein, ei tule yleensä mietittyä, miten tehdasmiljöö on ennen toiminut. Ranta-Tampellan uudistumisen myötä on hienoa nähdä, miten hyvin vanha Tampellan alue on pystytty pitämään samassa kunnossa kuin ennen.

Teksti ja kuvat: Emilia Sippola, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija

Porin Päivä 2025 – porilaisen ensikokemus

Kävin lauantaina 27.9.2025 tutustumassa Porin kulttuuritarjontaa Porin Päivillä. Kyseistä päivää on vietetty vuodesta 1961 lähtien, mutta on silti myönnettävä, että vaikka porilainen olenkin, niin nämä olivat ensimmäiset, joihin osallistuin. Olin lähinnä kuullut vain nimen ja ehkä epäröinyt, olisiko siellä mitään minulle. Toisaalta en ollut edes selvittänyt mitä kaikkea ohjelmaa nämä päivät tarjoavat. Voin nyt todeta, että epäröinti oli täysin turhaa, sillä tämä oli uskomattoman hieno kulttuuritapahtuma näin porilaisen näkökulmasta kaikin puolin.

Saavuin iltapäivällä paikalle, joten en onnistunut näkemään ihan kaikkea ohjelmatarjontaa, mutta päiväni oli siitä huolimatta hyvin kulttuuritäyteinen. Kauppatorille saapuessani ihmisiä vilisi ja tutkittavaa riitti. Mielenkiintoiset kojut vetivät todella puoleensa. Erilaisten ruokien, kuten makkaran ja loimulohen tuoksut kulkivat ilmassa. Tarjolla oli myös satakuntalaisiksi ja erityisesti porilaiseksi miellettyjä herkkuja kuten ohrakryynivelliä ja rusinasoppaa. Hyvä ilma oli tietenkin myös plussaa ja ihmisten onnellisuus todella tarttui.

Kirjastoauto toivotti ihmiset tervetulleeksi hyvin porilaisella tavalla Eetu Salinin aukiolla

Kävin kauppatorin jälkeen Satakunnan Museossa, Porin taidemuseossa, sekä Luontotalo Arkissa. Minun on näissä kaikissa kulttuurikohteissa harvemmin tullut käytyä, mutta ne tarjosivat kyllä hienon katsauksen paikalliseen kulttuuriin ja luontoon, joka on myös iso osa identiteettiämme.

Satakunnan museossa vietin paljon aikaa, koska siellä on useita kerroksia ja jokaisesta löytyi niin paljon nähtävää. Museosta löytyi esimerkiksi Satakunta-teemaisia kirjoja, visuaalista vertauskuvaa tämän päivän Porista vuosisataa sitten vanhaan Poriin, muita maisemakuvia, sekä dokumentti, jossa esitettiin porilaista huumoria.

Päällimmäisenä museokokemuksesta jäi mieleen se, kuinka suuressa osassa teollisuus on aikaisemmin ollut Porissa ja miten paljon se on vaikuttanut Porin nykyiseen maisemaan. Se on siis ehdottomasti osa porilaista kulttuuriperintöä ja nykyisin sen voi havaita esimerkiksi rakennuksissa. Museossa oli myös pienoismallissa erilaisia vanhanaikaisia esineitä, sekä Porin kaupunki ja jopa porilanen leipä 3D-mallina!

Näiden jälkeen menin tutustumaan Satakunnan Museon viereen pystytettyyn museokujaan. Museokuja kattoi Satakunnan Kansan vuosien 1930–1950 välillä otettuja kuvia Porista ja sen asukkaista kuvatekstien kera. Nämä kuvat todella paljastivat sen, miten kotikaupunkini identiteetti on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut.

En koe olevani historiasta mitenkään hirmuisen kiinnostunut, mutta tämä oli mielestäni toteutettu todella mahtavalla tavalla ja pysähdyinkin ihan jokaisen kuvan kohdalla. Keskityin samalla myös kuuntelemaan ympärilläni olevia muita ihmisiä. Jotkut muistelivat kuvien maisemia tulkiten omaa lapsuuttaan ja toiset ylipäätään sitä, millainen Pori oli ennen ja miten se on muuttunut.

Ympäri kaupunkia kulkiessani kiinnitin myös huomiota Suomen lippuihin, jotka liehuivat lähes joka kujalla. Hetken ehdin pohtia, mikä liputuspäivä mahtaa olla, kunnes kuulin ohikulkijoilta, että liput ovat pystytetty Porin Päivän kunniaksi. Tämä oli minusta oikein mukava ele kaupungilta!

Tämä päivä oli kyllä todella antoisa ja ennen kaikkea opettavainen. Tuntui, että tämä kokemus jollain tavalla jopa vahvisti yhteyttäni kotikaupunkiini. Aikaisemmin kun olen ajatellut Porin kulttuuria, on mielessäni käynyt lähinnä rakennukset tai Porin murre. Nyt kuitenkin viimeistään ymmärrän, että se on paljon enemmän – se on ihmisten tarinoita, yhteisöllisyyttä ja opittuja tapoja.

Teksti ja kuvat: Jennamaria Järvinen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Porin päivät 2025 paikallisen silmin

Porin päivä järjestettiin Porissa 25.-28.9.2025. Porin päivä on kulttuuri- ja kotiseututapahtuma, jonka tarkoituksena on ilmentää porilaisuutta niin paikallisille kuin ulkopaikkakuntalaisillekin.


Lauantaina lenkkeilin Porin torin sekä kävelykadun kautta, ja jäin hetkeksi katsomaan kaupungin monipuolista toimintaa. Torilla sekä kävelykadulla oli runsaasti ihmisiä. Satakielilavalla oli musiikkiesitys kyseiseen aikaan. Torilla oli erilaisia kojuja, toiset olivat ruokakojuja ja toiset myivät käyttötavaraa. Pistin merkille, että torilla myytiin kalaa sekä käsityötuotteita. Torin sekä kävelykadun toiminnasta tuli mieleen hieman SuomiAreena-viikko, mutta perinteisemmällä porilaisella tyylillä.


Lauantaina aamulenkkeilyjen jälkeen lähdin perheeni ja isovanhempieni kanssa Toukarin tilalle, kahville ja letuille. Tila oli todella lämminhenkinen ja talosta etenkin tuli mieleen oma lapsuuden mummola. Sisällä tuoksui tuore korvapuusti sekä vastakeitetty kahvi. Sisätilassa oli myynnissä käsintehtyjä tuotteita kuten palasaippuaa, villasukkia, lapasia sekä koruja. Söimme letut ja joimme kahvit pihalla sijaitsevassa suulissa. Oli myös ilo katsella Toukarin tilan toimintaa, sillä toimintaa pyörittää perhe ja he vaikuttivat läheisiltä keskenään. Aion käydä tilalla ehdottomasti myös uudelleen!


Sunnuntaina vierailin iltapäivällä Satakunnan museossa. Käyn itse melko harvoin museoissa, mutta oli hyvin inspiroivaa käydä yksin museokierroksella. Museo koostui Teemu Muurimäen asunäyttelystä sekä Satakunnan museon perinteisestä näyttelystä. Oli mielenkiintoista nähdä Muurimäen suunnittelemia asuja konkreettisesti. Näyttely oli myös rakennettu hienosti. Näyttelyssä oli infotaulu linnanjuhlista, ja valkokankaalla esitettiin linnanjuhlista videomateriaalia. Näyttelyssä oli lisäksi hahmotelmapiirroksia asuista. Asut, kuten Käärijän Eurovision song contest 2023 esiintymisasu, oli mallinuken päällä, joka sai asun tekemään suuremman vaikutuksen katsojaan.


Satakunnan museon perinteinen näyttely oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska en ole sitä vielä koskaan nähnyt. Näyttely kertoi tarinaa Satakunnasta tekstien sekä historiallisten esineiden avulla. Näyttelyssä kerrottiin esimerkiksi metsästyksestä, kalastuksesta, vaatetuksesta, infrastruktuurista sekä ruokakulttuurista. Myös Porille ominaisten tuotemerkkien, kuten Sarpin, historiaa tuotiin ilmi.


Vaikka en kaikissa Porin päivän kohteissa ja tapahtumissa käynyt, niin opin runsaasti uutta tietoa Satakunnasta. Koen myös, että kohteet, joissa itse vierailin, olivat onnistuneet tuomaan porilaista kulttuuria esiin monipuolisesti. Vaikka itse olen porilainen, niin tapahtuma oli luotu onnistumaan niin, että jopa porilainen voi kiinnostua ja oppia uutta. Mielenkiintoni kulttuuriin tutkimiseen myös nousi ehdottomasti tämän kyseisen viikonlopun jälkeen.

Teksti ja kuvat: Emilia Stjerna, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa

Pärnu on suuri kesäkaupunki – Tour4Youth-tiimi hioi kuvioita

Tour4Youth projekti on yhteishanke, jonka partnereina ovat Satakunnan Ammattikorkeakoulu, Vidzeme University of Applied Sciences, Kurzeme Planning Region ja Pärnumaa Vocational Education Centre. Interreg rakennerahasto mahdollistaa yli rajojen yhteistyön keskisen Baltian alueella ja vahvistaa verkostoa kuntien ja alueiden kesken. Tour4Youth tukee 15 – 24 vuotiaita nuoria uraohjauksen ja työmahdollisuuksien saralla matkailu-, ravitsemus ja majoitusaloilla.  

Kaksi kolmesta SAMKin osallistujasta Tour4Youthin projektikokoukseen Pärnussa matkasi kaupunkiin ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvä se oli kuuluisa kesäkaupunki kokea, vaikkakin hieman viileinä ja tuulisina kevätpäivinä! Vierailun tapaamispaikkana oli Pärnumaa Kutsehariduskeskus, joka on projektin virolainen partneri. Tässä ammattioppilaitoksessa opiskelee 1300 nuorta eri alojen ammattiopintoja.

Matka alkoi heti Satakunnan ammattikorkeakoululla järjestetyn tutustumispäivän jälkeen junalla Tampereen kautta Helsinkiin, sieltä laivalla meren halki Tallinnaan ja bussilla Pärnuuseen. Eli meille tuli lentävä lähtö, vaikkemme lentokoneella tällä kertaa matkustaneetkaan.

Tour4Youth toimii matkailu-, majoitus- ja ravintola-alan nuorten parissa, ja olikin upeaa, kuinka alan opiskelijat olivat sekä valmistaneet että tarjoilivat meille herkulliset ruoat. Sillä sitä ne olivat, erinomaista ruokaa ystävällisen ammattimaisesti tarjoiltuna. Voisi sanoa, että nämä lounaat olivat kokousmatkan parasta antia, sillä se ylpeys, ilo ja oppiminen, mikä nuorista eri tilanteissa huokui, on juuri sitä, mitä nuorten osaamisen ja työllistymisen edistämiseen keskittyvä Tour4Youth tavoittelee – voimaantumista.

Tour4Youth-projektitiimiläisiä ja tarjoilijaopiskelijoita.

Pärnun kuuluisa ranta oli vielä kylmä maaliskuisessa säässä, mutta rannan promenadit, rannan laajuus, meren upeus ja kaikkialla leijuva kesää odottava tunnelma antoi ymmärtää, kuinka eläväinen kaupunki Pärnu kesällä on. Kaksi projektin lähempänä Raumaa elävät työntekijät kävivät fiilistelemässä myös Raumalta lähtöisin olevassa Steffani pizzeriassa muistojaan nuoruusvuosilta, he tosin tunsivat paikan nimellä La Bamba. Edelleen herkullisia pizzoja, ja paikka oli suosittu myös Pärnussa.

Pärnun läpi virtaa samanniminen joki Pärnunlahteen Itämerellä. Kaupunki mainitaan historiankirjoissa jo 1200 luvulla, ja kylpyläkaupungiksi se alkoi kehittyä 1800 luvun alkupuoliskolla. Katuja astellessa matkailijoille tulikin hieman kotoisa olo, onhan Satakunnassa Rauma myös rannikon tuntumassa ja on kesäkaupunki, vaikkei kylpylää olekaan. Porin Yyterin hiekkaranta oli hyvin samanlainen verrattuna Pärnun rantamaisemaan. Kaikilla kaupungeista on myös vanha kaupunginosa, jota onneksi myös Pärnussa oli ihailtavana, ja Vanhan Rauman tapaan täälläkin löytyi putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita vanhasta kaupungista.

Keskustan ravintolatarjonta oli erinomaista sekin, eli vahva suositus Pärnulle matkakohteena meiltä! Kaupunki tarjoaa rantaelämän lisäksi paljon kylpyläpalveluita, jotka ovat suosittuja matkailijoiden keskuudessa. Myös 2/3 matkaisista kävi tutustumassa hotellimme kylpylään, kävi suolasaunassa, niin sanotussa savusaunassa (joka oli sisustettu sinne päin, mutta oli sähkösauna), ja yksi jopa kokeili kellumista Kuolleen meren suola-altaassa. Kylläpä tuntui iho pehmeältä sen jälkeen! Suolavedessä kellumista on jo entisaikoihin pidetty nuoruuden ja terveyden lähteeksi. 15 – 25 minuuttia suola-altaassa vaikuttaa kehoon tervehdyttävästi, kertoo kylpylän sivut.

Maaliskuun säät olivat jo keväiset, mutta silti kesäisen lämmön uupuessa, tuli ajatus, josko pitäisi mennä uudelleen kesällä…

Teksti ja kuvat: Tiina Leino ja Teija Nuurma, SAMK Matkailun kehittämiskeskus

My solo travelling experience

Is anyone thinking about solo trekking? Well, this crazy idea of solo traveling came to my mind when I saw a video of a YouTuber named Thomas, who is a member of the Yes Theory channel. Where he showed his lone survivor without money for 24 hours in Korea.

So, I was planning to trek alone in the Himalayas. My main motive was to have a personal experience, contact with nature, and experience the feeling of independence. In mid-November 2023, I started my 4-day journey to Mardi Himal, 4500 meters above sea level. In this blog post, I will share my solo travel experiences and international trips in Finland as a tourism student.

Mardi Himal High Camp 3550m

Before heading out on my hike, I did a bunch of planning. I looked up some trails, got myself some cool gear, watched some videos, and even did a quick 1-hour hike to make sure I was good to go. It was kinda tiring, but I’m glad I did it. Then I packed a bag with the essentials and set off from home to my destination. I took a bus at night and my journey began.

The next morning, I reached a place where I had to start my trek. On the way, I met many Nepali and foreign trekkers and exchanged our stories, and every connection created an unforgettable memory in my heart. Solo trekking in the Himalayas was an incredible adventure. With every step, I left the noisy, polluted city, social media life, and daily work behind and entered a peaceful environment where my goal was to reach my destination. Each day had its own special story.

On the second day, after crossing the Forest Camp, I saw the beautiful Mount Machapuchre with its snow-capped peak, my nose felt cold, and the fresh air was a blessing. Loneliness gave me time to reflect on my life and enjoy the petty things in life.

On the third day of my trip, I woke up at 4 am and headed to Mardi Viewpoint which is at an altitude of 4200 meters, to get a better view. On the way, I saw almost a hundred people lighting up the way with torches and I was thrilled. After hiking uphill for almost 3 hours, I finally reached my destination and felt proud of myself for completing the challenge I had set for myself. To celebrate my achievement, I enjoyed a hot cup of tea while waiting for the sun to rise.

Myself in the Mardi Viewpoint 4200m


After spending almost 4 hours creating breathtaking memories in this place, it was time to return home, thinking that I would have to start the same life again. So, while I was walking downhill back to the high camp, there were 3 to 4 memorial statues for those who had lost their lives on the way to the viewpoint, including Nepalese, Germans, and other nationals. I was sad to see this, and many things went through my mind.

Travelling alone is so scary and no one knows what will happen to you. For those who want to try solo trekking, here are a few pieces of advice: learn about the trek, take what you need, appreciate the peace, stay safe, and believe in yourself.

Trekking the Himalayas is an amazing adventure. My solo trip was unforgettable and very special to me.

My travels as a tourism students


For my further studies, I chose International Tourism Management at the SAMK in Pori, Finland, for my bachelor’s degree program. Traveling to Finland was my first international experience.

The country was covered in snow, the temperature went down to -30 degrees, and the new food and the language barrier in communication were the first challenges I had to face. However, I realized that the equal rights of all foreign citizens and the good government rules and regulations made Finland one of the happiest countries in the world. Meeting strangers, exchanging, and learning about new cultures, and interacting with nature motivates me to travel to other places.

Tourism is one of the growing industries that help boost a country’s economy. After finishing my studies, I want to learn more about it by working with tourism organizations in Europe and I want to use all my knowledge and experience in tourism for the development of my home country.

Central Pori Church


Text and pictures: Sanjay Shrestha, International Tourism Management student

Warm and Cozy Christmas in Rauma: A Trip to a Winter Wonderland

Hello everyone, I am Bipana Rana, an international student of International Tourism Management. I love travelling and exploring diverse cultures, so I set out on a delightful trip to Rauma, Finland, to celebrate Christmas with my close friend.

Come explore this charming seaside town with me and uncover the allure of Finnish Christmas!

My bus reached the snow-covered runway in Rauma, and the sight of a blanket of white gave me hope for a classic Finnish Christmas. The town was illuminated by the warm and bright lights of the seasons, and the air was fresh. With sparkling lights and smells of holiday food, my friend’s apartment transformed into a hygge heaven. We sat by the fireside, drinking glögi, a traditional mulled wine, and exchanging tales about our Christmas customs.

Old Rauma looked like a scene from a Christmas card, with its wooden homes dating back centuries. There were candles in the windows and wreaths in each home. It was a winter wonderland with cobblestone streets that beckoned us to walk hand in hand.

My friend and I spent the afternoon making traditional Christmas sweets. Then, we went for a relaxed sauna. A trip to a sauna is necessary for any Finnish Christmas and it was a very peaceful and calming experience.

It was a joy to visit the Rauma Christmas Market. Handmade goods, regional specialties and joyful decorations brimmed from stall to stall. And I discovered beautiful presents for loved ones. We went to the midnight Mass at the church of the Holy Cross on Christmas Eve. It was an incredibly special occasion because of the peaceful, spiritual ambience of the choir and the gentle glow of the candles.

Finally, my Finnish Christmas dream was realized when the warmth of friendship and the bitter cold merged into one unforgettable moment.

Text and pictures: Bipana Rana, a second year International Tourism Management students