Näin tamperelaisena pidän itseäni melko perehtyneenä Tampereeseen kaupunkina. Silti keskustassa kulkiessa tulee välillä huomattua, että harvoin kiinnitän huomiota vanhoihin tehdasrakennuksiin. Tampereen kaupunkikuva on tunnettu näistä tehtaista, joten päätin valistaa tamperelaista itseäni ja kiertää Tampellan aluetta.
Tampella avautuu -kulttuuriraitin karttanäkymän selitteiden avulla sain tietoa rakennusten ja kohteiden historiasta. Monet rakennukset olivat ennalta tuttuja, sillä monet niistä on säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Aloitin raitin kulkemalla pellavatehtaanmyymälän (Kuva 1) ja Miljoona-aukion (Kuva 2) varrella.
Tällä aukiolla sijaitsi monia entisiä laitoksia ja alueella ennen vanhaan olevien työntekijöiden toimipaikkoja. Nykyään aukiolla on useita yritysten liiketiloja, oikeustalo ja Tampellan perustajien rintakuvat.
Kävellessäni en oikein erottanut raitin mainitsemia rakennuksia, eikä rakennuksissa ollut esillä minkäänlaista selitettä mikä ne olivat ennen.
Seuraavana oli vuorossa yksi Tampereen tunnetuimmista museokeskuksista, Vapriikki. Vapriikki on ollut tuttu jo aiemmista vierailuista koulun kanssa, ja muistaakseni museon sisällä oli esitteillä rakennuksen historiaa. Museokeskusta vastapäätä on Veturihalli ja lasikopissa on 125 vuotta vanha höyryveturi Pikku-Rusko. Sijainti on juuri raitiotien lähistöllä, joten reitiltä voi lähteä näkemään ohi meneviä junia.
Jatkoin matkaa eteenpäin Tampellan rannan siltaa, josta näkyy kaunis maisema tehdasmiljööstä ja läpi menevästä koskesta.
Maiseman ihastelun jälkeen matka jatkuu kohti Herrainmäen asuinaluetta. Alueella asui ennen ylempää johtoa, mutta nykyään siellä sijaitsee kiinteistönvälitystoimisto ja muita yksityisiä asuntoja. Uusien kerrostalojen rakentamisesta huolimatta oli hienoa huomata, kuinka hyvin tämä alue oli säilytetty ennallaan. Alueen tasanteelta näkyi hienosti myös korkea Tampellan piippu.
Jatkoin matkaa lähellä olevaan porrastasanteeseen, mutta nykyään paikalla on kerrostaloja ja liiketiloja. Lyhyen kävelymatkan jälkeen päädyin Pellavantorin aukiolle, jossa on suuri veistos, nimeltään Valonkehrä. Pimeinä vuodenaikoina ja muutenkin ilta-aikaan teos valaisee toria hienosti.
Lähellä veistosta on aukio, jossa sijaitsi ennen pellavatehtaan muita valmistustiloja. Keskellä aukiota on vesiturbiinin juoksupyörä.
Lopulta matka päättyi Tampellan juhlataloon, joka yhä toimii juhlatalona, mutta myös komediateatterina.
Oli mukavaa ja valaisevaa kierrellä Tampellan aluetta. Opin samalla alueen historiasta sekä rakennuksien ja alueiden tarkoituksesta. Vaikka kuljen alueella melko usein, ei tule yleensä mietittyä, miten tehdasmiljöö on ennen toiminut. Ranta-Tampellan uudistumisen myötä on hienoa nähdä, miten hyvin vanha Tampellan alue on pystytty pitämään samassa kunnossa kuin ennen.
Teksti ja kuvat: Emilia Sippola, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija