Kävin lauantaina 27.9.2025 tutustumassa Porin kulttuuritarjontaa Porin Päivillä. Kyseistä päivää on vietetty vuodesta 1961 lähtien, mutta on silti myönnettävä, että vaikka porilainen olenkin, niin nämä olivat ensimmäiset, joihin osallistuin. Olin lähinnä kuullut vain nimen ja ehkä epäröinyt, olisiko siellä mitään minulle. Toisaalta en ollut edes selvittänyt mitä kaikkea ohjelmaa nämä päivät tarjoavat. Voin nyt todeta, että epäröinti oli täysin turhaa, sillä tämä oli uskomattoman hieno kulttuuritapahtuma näin porilaisen näkökulmasta kaikin puolin.
Saavuin iltapäivällä paikalle, joten en onnistunut näkemään ihan kaikkea ohjelmatarjontaa, mutta päiväni oli siitä huolimatta hyvin kulttuuritäyteinen. Kauppatorille saapuessani ihmisiä vilisi ja tutkittavaa riitti. Mielenkiintoiset kojut vetivät todella puoleensa. Erilaisten ruokien, kuten makkaran ja loimulohen tuoksut kulkivat ilmassa. Tarjolla oli myös satakuntalaisiksi ja erityisesti porilaiseksi miellettyjä herkkuja kuten ohrakryynivelliä ja rusinasoppaa. Hyvä ilma oli tietenkin myös plussaa ja ihmisten onnellisuus todella tarttui.
Kävin kauppatorin jälkeen Satakunnan Museossa, Porin taidemuseossa, sekä Luontotalo Arkissa. Minun on näissä kaikissa kulttuurikohteissa harvemmin tullut käytyä, mutta ne tarjosivat kyllä hienon katsauksen paikalliseen kulttuuriin ja luontoon, joka on myös iso osa identiteettiämme.
Satakunnan museossa vietin paljon aikaa, koska siellä on useita kerroksia ja jokaisesta löytyi niin paljon nähtävää. Museosta löytyi esimerkiksi Satakunta-teemaisia kirjoja, visuaalista vertauskuvaa tämän päivän Porista vuosisataa sitten vanhaan Poriin, muita maisemakuvia, sekä dokumentti, jossa esitettiin porilaista huumoria.
Päällimmäisenä museokokemuksesta jäi mieleen se, kuinka suuressa osassa teollisuus on aikaisemmin ollut Porissa ja miten paljon se on vaikuttanut Porin nykyiseen maisemaan. Se on siis ehdottomasti osa porilaista kulttuuriperintöä ja nykyisin sen voi havaita esimerkiksi rakennuksissa. Museossa oli myös pienoismallissa erilaisia vanhanaikaisia esineitä, sekä Porin kaupunki ja jopa porilanen leipä 3D-mallina!
Näiden jälkeen menin tutustumaan Satakunnan Museon viereen pystytettyyn museokujaan. Museokuja kattoi Satakunnan Kansan vuosien 1930–1950 välillä otettuja kuvia Porista ja sen asukkaista kuvatekstien kera. Nämä kuvat todella paljastivat sen, miten kotikaupunkini identiteetti on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut.
En koe olevani historiasta mitenkään hirmuisen kiinnostunut, mutta tämä oli mielestäni toteutettu todella mahtavalla tavalla ja pysähdyinkin ihan jokaisen kuvan kohdalla. Keskityin samalla myös kuuntelemaan ympärilläni olevia muita ihmisiä. Jotkut muistelivat kuvien maisemia tulkiten omaa lapsuuttaan ja toiset ylipäätään sitä, millainen Pori oli ennen ja miten se on muuttunut.
Ympäri kaupunkia kulkiessani kiinnitin myös huomiota Suomen lippuihin, jotka liehuivat lähes joka kujalla. Hetken ehdin pohtia, mikä liputuspäivä mahtaa olla, kunnes kuulin ohikulkijoilta, että liput ovat pystytetty Porin Päivän kunniaksi. Tämä oli minusta oikein mukava ele kaupungilta!
Tämä päivä oli kyllä todella antoisa ja ennen kaikkea opettavainen. Tuntui, että tämä kokemus jollain tavalla jopa vahvisti yhteyttäni kotikaupunkiini. Aikaisemmin kun olen ajatellut Porin kulttuuria, on mielessäni käynyt lähinnä rakennukset tai Porin murre. Nyt kuitenkin viimeistään ymmärrän, että se on paljon enemmän – se on ihmisten tarinoita, yhteisöllisyyttä ja opittuja tapoja.
Teksti ja kuvat: Jennamaria Järvinen, toisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija osana Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoa