Olen saanut ja pystynyt matkustelemaan elämäni aikana paljon. Kipinä matkusteluun syttyi lapsena, kun löysin isäni passin ja ihmettelin sen leimoja. Isä matkusti hyvin paljon työn vuoksi ja muistan, kuinka kuuntelin haltioituneena tarinoita lentämisestä ja erilaisista kaupungeista, joissa hän oli käynyt. Selaisin useasti passia yksikseni ja katselin leimoja. Päätin että minä kierrän isona maailman ympäri. Matkakuumeeni alkoi siis suhteellisen aikaisin, silloin kun en tiennyt matkustamisesta vielä mitään. Olin kuitenkin jo 16-vuotias, kun lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille lentäen, kaveriporukan kanssa Lontooseen. Matkalla Tampereen lentokentälle isä laittoi viestin ”Se lentokone lähtee sitten vähän kovempaa kuin iskän Opel”.
Totta kai olin käynyt Ruotsissa ja Virossa, mutta kuka niitä laskee, eivät ne matkat laivalla naapurimaahan tuntuneet niin jännittäviltä. Nuorena opiskelut veivät minut myös Berliiniin kahdeksi kuukaudeksi. Paikallinen vaihto-oppilaista vastuussa oleva opettaja merkitsi metrokarttaani alueet, joihin ei kahden nuoren naisen kannata mennä hortoilemaan. Opettajan ei olisi kannattanut tätä tehdä, sillä juuri sinnehän me menimme. Mieleeni syöpyi myös ikuisesti oman metropysäkkini nimi sekä se, että Saksassa saa ostettua alkoholia mihin kellonaikaan tahansa. Suomeen palattuani lähikaupan alkoholin vähittäismyynnin aikarajat aiheuttivat jonkinlaisen käänteisen kulttuurishokin.
Lähdin myös hyvin omatoimisesti ystäväni houkuttelemana suorittamaan Kalifornian osavaltioon ravintola-alan opiskeluiden viimeistä kahden kuukauden harjoitteluani. Ilmoitin opettajalleni, että olen löytänyt à la carte -ravintolan rapakon toiselta puolelta ja hain koululta taloudellista tukea, jota sain huimat 400 euroa. Lähtöpäivänä itkin silmät päästäni pelonsekaisin tuntein mutta palasin kotiin mukavan työtodistuksen ja satojen uusien kokemusten kanssa.
Minä maailmankansalainen?
Matkailijana koen olevani seikkailunhaluinen ja utelias. En helposti päädy samaan kohteeseen tai maahan kahta kertaa, sillä tavoitteenihan oli jo lapsena käydä kaikissa maailman maissa. Tietynlainen turvallisuus pitää seikkailuissa kuitenkin olla. En pidä vaaran tunteesta ja nyt vanhempana en enää tieten tahtoen hakeudu isojen kaupunkien vaarallisille alueille. Etsin kuitenkin jatkuvasti uusia kokemuksia ja haluan koetella rajojani. Matkustaessani myös itsevarmuuteni on kasvanut ja olen oppinut ymmärtämään erilaisia näkemyksiä elämästä. Olen huomannut myös olevani entistä enemmän kiinnostunut luonnonsuojelusta.
Vaikka olen tutustunut moniin kulttuureihin, ihmisiin ja heidän tapoihinsa en pidä itseäni äärimmäisenä maailmankansalaisena, sillä kotiin on aina mukava palata ja taustani sekä uskontoni ovat minulle tärkeitä ja Suomi tulee aina olemaan iso osa identiteettiäni. Kuitenkin vain matkustamisen kautta olen oppinut näkemään asioita globaalimmasta perspektiivistä. Olen ymmärtänyt kuinka etuoikeutetussa asemassa olen, kun sain syntyä Suomeen ja mitä voisin tehdä sen eteen, että maailmassa kaikilla olisi samat oikeudet ja elinolosuhteet kuin minulla. Ehkä koulutukseni kautta minulle voi avautua esimerkiksi mahdollisuuksia työskennellä kestävän kehityksen puolesta.
Matkoilta opiskelemaan matkailua
Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista sekä kielistä ja näistä syistä lähdin opiskelemaan matkailualaa. Rehellisesti sanottuna en tiennyt alkuun matkailun restonomin koulutuksesta mitään. Vahvana taustavaikuttaja alan valintaan toimi myös rakas siskoni, joka yli-innokkaana opinto-ohjaajana päätyi siihen tulokseen, että matkailuala sopii vahvasti minunlaiselleni persoonalle. Sisko on ollut oikeassa ainakin tähän asti.
Olen huomannut, että ihmiset kuvittelevat matkailualalla työskentelevän matkustavan paljon, mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Eri työtehtävät liittyvät kyllä vahvasti matkustamiseen, mutta ne vain koskevat lähinnä muiden matkustamista eikä minun. Tämän koulutuksen mahdollisuudet erilaisiin työtehtäviin ovat niin laajat, etten vielä osaa edes sanoa, missä työtehtävässä haluaisin valmistumisen jälkeen työskennellä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa kotimaan matkailun kehittäminen ja toisaalta myös ulkomailla työskentely. Onneksi opiskelua on vasta ensimmäinen syyslukukausi takana ja paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia vielä edessäpäin, jotka voivat avata ovia minne tahansa.
Teksti ja kuvat: Nelli Välimäki, ensimmäisen vuoden matkailun opiskelija