Matkailuliiketoiminnan opiskelija Katja Kalevo kirjoitti blogiin jutun Matkailu ja kulttuuri -opintojaksoon liittyvästä vierailustaan kulttuuritapahtumassa.
Viimein onnistuin ajoissa nostamaan kytkintä ja suuntaamaan auton kohti Halikon kurpitsapuistoa. Joka vuosi, kun kurpitsapuisto on järjestetty, on tarkoituksenani ollut mennä katsomaan kauniita kurpitsalyhtyjä, joita alueella on vaikka millä mitalla. Aikaisempina vuosina olen ollut liian myöhään liikkeellä, ja havahtunut siihen että kurpitsaviikot ovatkin jo ohi. Tänä vuonna onnistuin kuitenkin viimeisenä viikonloppuna vierailemaan tässä kulttuuritapahtumassa.
En ollut tutkinut aiheesta etukäteen mitään. Olin nähnyt vain sen, mitä kaverit ovat sosiaaliseen mediaan jakaneet. Pienessä mielessäni kuvittelin, että puisto olisi ollut paljon suurempi kuin mitä se todellisuudessa oli. Somejulkaisujen perusteella vaikutti siltä, että puisto olisi laaja alue. En kuitenkaan sanoisi puistoa liian pieneksi, mielestäni se oli juuri sopivan kokoinen. Sen jaksoi helposti kiertää muutamaankin otteeseen ja joka kierroksella huomasi jotakin uutta. Maissilabyrintti oli todella kiva lisä puistoon, en tiedä oliko sellaista ollut aiemmin, mutta sitä oli kiva kierrellä.
Positiivinen yllätys oli se, että ainakin tänä vuonna puistossa oli tarjolla jos jonkinlaista kurpitsoista valmistettua syötävää, esimerkiksi kurpitsavohveleita. Hinnatkaan eivät olleet kovin korkeita, jolloin tapahtuma oli myös opiskelijakukkarolleni ystävällinen. Puhumattakaan siitä, että vohvelit olivat todella maukkaita! Ensimmäisellä haarukallisella maku ei vielä tullut esille, mutta jo toisen haarukallisen kohdalla kurpitsan maun huomasi selkeästi.
Vierailimme puistossa päiväsaikaan. Monet sanoivat, että olisi kuulunut vierailla siellä silloin kun on pimeää, jolloin kaikissa kurpitsoissa palaa kynttilä. Mielestäni kurpitsapuisto oli kuitenkin valoisaankin aikaan mieluisa kokemus, ja ehkä ensi vuonna jaksan odottaa pimeän tuloa. Lähtiessämme puistosta alkoi kuitenkin jo hieman hämärtää. jolloin kynttilöitä alettiinkin sytytellä.
Kurpitsoja oli niin paljon erilaisia, ja tuntui täysin mahdottomalta valita yhtä lempparia. Ehkä suosikkejani kuitenkin olivat puissa roikkuvat kurpitsat, joiden katseleminen auringonsäteiden saattelemana tuntui taianomaiselta. Oli myös upeaa, että kurpitsapuistoon johtava polku ja silta oli koristeltu kurpitsalyhdyillä!
Kaiken kaikkiaan reissu oli kaiken odotuksen arvoinen, ja aion ehdottomasti vierailla ensi vuonna uudestaan. Mahtaakohan silloin olla kehiteltynä jokin uusi kurpitsaherkku, ja minkähänlaisia koristeita mahdetaan keksiä? Kenties silloin näen puiston myös pimeällä, jolloin pääsen kokemaan kurpitsalyhtyjen ja kynttilöiden luoman tunnelman.
Teksti ja kuvat: Matkailuliiketoiminnan opiskelija Katja Kalevo