Maaliskuussa 2024 päätimme me Merikarvian lukion kakkoset matkustaa Puolaan. Tarkoituksena oli käydä kiertämässä erilaisia historiallisia nähtävyyksiä, jotka liittyisivät sen hetkiseen historian kurssiin. Idean esitti meille alunperin lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja, jonka mielestä olisi kiva matkustaa vielä kerran ennen kuin meistä tulisi pian abiturientteja. Olimme myös sitä edellisenä vuonna matkustaneet Brysseliin tutustumaan paikan päälle EU:n päätoimielimiin. Matkaa varten saimme luokan kesken kerättyä lompakoistamme tarpeeksi rahaa, jotta jokainen halukas pääsi mukaan
Yövyimme matkan ajan Etelä-Puolassa sijaitsevassa Krakovan kaupungin keskustassa, aivan vanhan kaupungin ulottuvilla. Alunperin meidän piti lentää suoraan Helsingin lentokentältä Krakovaan, mutta Finnair peruikin lennon ja jouduimme sen sijaan lentämään pääkaupunkiin Varsovaan ja istumaan kolme tuntia bussin penkillä yömyöhään, jotta viimeinkin pääsimme määränpäähän ja seikkailumme sai luvan alkaa.
Ensimmäisenä päivänä Puolassa matkustimme Auschwitz-Birkenauhin, jossa meillä oli henkilökohtainen englanninkielinen opas, joka opasti meidät kaikista tunnetuimman keskitys- ja tuhoamisleirin läpi. Hän esitteli meille jokaisen huoneen ja rakennuksen, joka oli turisteille avoin. Näimme kuinka useat turistit puhkesivat itkuun eivätkä enää pystyneet jatkamaan eteenpäin, kun he istuivat ulkona nenäliinojen kanssa. Vaikkakaan en itse tuntenut kyyneliä silmissäni, voin myöntää, että siinä paikassa on päivänselvä suru, joka ei tule ikinä häipymään sen ympäriltä.
Toisena päivänä kävimme tutkiskelemassa Krakovan vanhaa kaupunkia ja siellä olevaa Wawelin linnaa, jossa keskiaikaisten tarujen mukaan linnan alla sijaitsevassa luolassa asustaa edelleen lohikäärme. Tälle kuuluisalle paikalliselle tarulle sekä myös maskotille sijaitsee jopa oma patsas, jonka saatat myös nähdä puhaltavan tulta.
Linnan sisälle astuttua tuntui kuin olisi astunut suoraan keskiajalle. Sen sisällä saimme silmäyksen keskiajan ritareiden miekoista ja haarniskoista sekä kuninkaallisten aarteista ja jopa makuuhuoneista.
Kolmantena päivänä vierailimme Krakovassa sijaitsevalla Oskar Schindlerin tehtaalla, joka on ehkä eniten tullut tunnetuksi elokuvasta ”Schindlerin lista”, mutta toimii nykypäivänä museona. Kierrettäessä museota tuntui kuin se jatkuisi loputtomiin. Se oli täynnä Krakovan ja ylipäätänsä Puolan historiaa toisen maailmansodan ajoilta. Yhdessä hetkessä saatoin istua entisessä raitiovaunussa, 1940-luvun kampaajan tiloissa ja seuraavaksi olinkin tuijottamassa seiniä, jotka oli koottu Schindlerin pelastamien työntekijöiden tekemistä emaloiduista kattiloista.
Seikkailu päättyi viimeinkin kolmannen päivän jälkeen, kun juoksimme kiireellä seuraavana aamuna matkalaukut täynnä tuliaisia. Sanoimme viimeiset hyvästit Krakovalle, kun kiipesimme lähijunaan ja lähdimme lentokentälle. Lentokoneen ikkunasta näimme viimeistä kertaa Puolan, jossa olimme oppineet paljon viimeisten kolmen päivän aikana, ennen kuin se lopulta peittyi paksujen pilvien alle koneen noustessa taivaalle.
Mukanani Suomeen toin paljon muistoja ja tarinoita luokkalaisteni kanssa, sekä myös tuliaisia itselleni ja perheelleni, fyysisenä muistona siitä mitä kerkesin näkemään matkani aikana.
Lopuksi haluan enää vain muistuttaa, että matkailu ei ole vain pelkkää rentoutumista etelän rannoilla. Jos tunnet olevasi kiinnostunut historiasta, niin ehkä sinunkin kannattaisi harkita vaikka Puolaan matkustamista?
Teksti ja kuvat: Ira Järvinen, ensimmäisen vuoden Matkailuliiketoiminnan opiskelija
